torstai 23. elokuuta 2018

Eläimet eivät kaipaa ihmisoikeuksia, vaan eläinten oikeudet

Ehdin silmäillä Pekka Juntin YLElle 23.8.2018 kirjoittaman kolumnin pikaisesti läpi. Kyseinen teksti herätti minussa sen verran paljon ajatuksia, että päätin julkaista ne täällä blogissa, vaikka aihe koskeekin koiria eikä kissoja. Saman pohdinnan voi tosin ulottaa koskemaan myös kissoja, joten siinä mielessä kirjoitus ei ole väärässä paikassa vaikka koirapainotteinen onkin.

Mielestäni kysymys siitä kuka/mikä on arvojärjestyksessä kenenkin/minkäkin yläpuolella on totaalisen irrelevantti. Se että koirat olisivat jotenkin maagisesti ja automaattisesti ihimsen alapuolella ei mielestäni ole se lähtökohta, josta asioita tulisi tarkastella. Eläinten kaltoinkohtelua on pyritty historiamme käänteissä perustelemaan ja oikeuttelemaan sillä, että ne on arvotettu ihmiseen nähden alempiarvoiseksi milloin milläkin verukkeella. Näin toimitaan vielä tänä päivänäkin aika monen eläinlajin kohdalla.

Mielestäni se että tunnustaa eläimelle sille kuuluvan itseisarvon ei tarkoita sitä, että sitä tulisi pitää tai pidettäisiin ihmisenä, päinvastoin. Oikeasti eläinlähtöinen lähestymistapa kohtelee jokaista eläintä omana itsenään, eli huomioi yksilöllisten piirteiden lisäksi myös sen lajityypilliset ominaisuudet ja tarpeet. Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että ainoa reitti onneen olisi jonkin sellaisen  keinotekoisen arvojärjestyksen ylläpito, jossa ihminen on luomakunnan kruununa kaiken yläpuolella, koska myös silloin eläintä lähestytään aivan yhtä ihmiskeskeisistä lähtökohdista kuin epäsuotuisan inhimillistämisenkin kohdalla.

Tästä päästäänkin jokaisen koira- ja kissakeskustelun suosikkiaiheeseen, eli inhimillistämiseen. Mitä nyt tosiaan pikapuolisesti ehdin silmäillä tuon Juntin kolumnin läpi, niin jäin käsitykseen että hän esittää tasan kaksi tapaa kohdella koiraa: joko ihmistä alempiarvoisempana tai inhimillistettynä karvaisena lapsena, paino sillä että ensinmainittu on hänen mukaansa se ainoa oikea vaihtoehto. Haluaisin tässä itse kuitenkin terottaa sitä, että inhimillistäminen käsitteenä ei nähdäkseni ole aivan niin mustavalkoinen kuin Juntti antoi kirjoituksessaan ymmärtää.

Mielestäni koiraa saa ja pitää inhimillistää sen verran, että tiedostaa sillä olevan samat tietoiset perustunteet kuin ihmiselläkin. Se tuntee iloa, surua, mielihyvää, hoivan tarvetta ja niin edelleen, ihan siinä missä ihminenkin. Tietoiset tunteet eivät ole ihmisten yksinoikeus, vaan näiden perustunteiden osalta tunnemaailma on meille ja koiran ohella aika monelle muullekin eläimelle yhteinen. Lisäksi lienee ihan todistettu juttu, että mitä enemmän eläin muistuttaa meitä itseämme, sitä helpompi meidän on siihen samastua ja osoittaa sille myötätuntoamme. Se että osoitamme myötätuntoa muillekin eläimille kuin lajitovereillemme, ymmärrämme niillä olevan samoja perustunteita kuin itsellämme ja toimimme sen mukaan, voidaan käsittää inhimillistämisenä, mutten pysty näkemään sitä mitenkään päin negatiivisena asiana, päinvastoin.

Jos laajennetaan keskustelu koskemaan koiran lisäksi muitakin eläimiä, on huomioitava että saamme koko ajan kasvavammissa määrin uutta tietoa esim. kalojen kognitiosta. Kalat ovat aivan erilaisia eläimiä kuin me, ja meidän on vaikea samastua niihin ja ulottaa kokemusmaailmamme koskemaan myös ilmeettöminä ja tunteettomina pitämiämme mereneläviä. Kaloihin samastuminen ei tule meiltä luonnostaan, koska olemme niin eri maailmoista. Siksi kalojen ja muiden ei niin pörröisten eläinten kohdalla meidän onkin tehtävä tietoinen päätös siitä, että otamme ne empatiamme ja myötätuntomme piiriin ja tunnustamme niiden tuntevan samoja perustunteita kuin mekin tunnemme. Tätä voitaneen niin ikään kutsua inhimillistämiseksi, mutten pysty näkemään sitä mitenkään päin negatiivisena asiana, päinvastoin.

Aivan oma ja edellisestä erillinen lukunsa on se inhimillistämisen muoto, jossa eläin rinnastetaan ihmiseen siinä määrin, että sen ajatellaan nauttivan samoista asioista kuin ihminen, ajattelevan samalla tavalla kuin ihminen, käyttäytyvän samalla tavalla kuin ihminen ja pelkäävän kuolemaa samalla tavalla kuin ihminen. Tämä on se epäsuotuisan inhimillistämisen laatu jonka Juntti esittää kärkevästi ainoana vaihtoehtona eläimen alistamiselle. Edellä kuvatun kaltainen epäsuotuisa inhimillistäminen on eläimen itsensäkin kannalta täysin sietämätöntä, eikä siihen tulisi missään nimessä kannustaa yhtäkään eläinten kanssa tekemisissä olevaa ihmistä. Koira ei haudo kostoa, osoita mieltään tai katumusta, ne ovat ihmisen kotkotuksia, eivätkä liity koiriin. Kaiken maailman synttärikemut ja koreisiin vaatteisiin pukeutuminen ovat koiralle aivan yhdentekeviä ja se kärsii eittämättä, jos tällainen ihmisen mukavaksi mieltämä, mutta koiralle ei-lajityypillinen toiminta on pois sen lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttamisesta. Myös ihmisille tyypillisten, mutta koiralle tuntemattomattomien koston ja katumuksen konseptien yhdistäminen koiraan saattaa johtaa eläimen epäoikeudenmukaiseen kohteluun, aiheuttaen sille henkistä ja pahimmillaan myös fyysistä kärsimystä, lopettamispäätöksen lykkäämisestä ja välttelystä puhumattakaan. Tästä olen Juntin kanssa siis täysin samaa mieltä, että koira ei ole ihminen, eikä siltä tule odottaa samoja asioita kuin ihmiseltä.

Se, missä minun ja Juntin näkemykset eroavat radikaalisti toisistaan on, että itse näen mustan ja valkoisen välillä myös ne harmaan sävyt, jotka Juntin kirjoituksesta jäivät täysin puuttumaan. Näen siis että inhimillistämistäkin on montaa eri laatua ja vain yhdenlainen, Juntin tekstissään ainoaksi mahdolliseksi inhimillistämiseksi leimaama, on eittämättä haitallinen eläimelle. Muunlainen edellä luettelemani inhimillistäminen ja sen tunnustaminen etteivät tunteet ole ihmisen yksinoikeus ovat perusedellytyksiä sille, että eläinten hyvinvoinnin on mahdollista parantua laajemmalla skaalalla. Koirien kohdalla tilanne on saattanut paikoin mennä överiksi ja kuulee sitä usein kissaihmistenkin suusta manauksia siitä kun kissa "kostaa" tai "osoittaa mieltään", joihin se ei nykytiedon mukaan todellisuudessa kykene. Mutta jos ottaa tarkasteluun hieman laajemman spektrin, voitaneen valtaosan maailman koirista ja kissoista todeta elävän korvessa ja kaduilla vailla ihmiskontakteja ja inhimillisen myötätuntomme ulkopuolella, muista eläimistä kuten sioista, naudoista ja broilereista puhumattakaan. Yhtä paapottua "karvalasta" kohtaan on taatusti lukematon määrä hylättyjä, kodittomia tai muuten vähempiarvoisempina pidettyjä eläimiä ja kokonaiskuvan huomioiden niitä soisi inhimillistettävän paljon nykyistä enemmän.

Muistan jonkun itseäni viisaamman joskus sanoneen "En halua eläimille ihmisoikeuksia, vaan eläinten oikeudet". Tämä lause tiivistää mielestäni hyvin ja osuvasti sen, mitä yritän tällä kaikella sanoa. Toisin kuin Juntti antaa ymmärtää, ainoat vaihtoehdot eivät ole yrittää ahtaa eläintä sellaiseen ihmismäiseen muottiin johon se ei sovi, tai pitää sitä itseään alempiarvoisempana hyödykkeenä. Näiden kahden äärivaihtoehdon välillä on kosolti vaihtoehtoja, jotka tarjoavat eläimelle mahdollisuuden olla tasapainoinen lajinsa edustaja ja yksilönä juuri sellainen kuin on, ilman että siihen liittyy eläimen käytökseen, ajatusmaailmaan tai tunne-elämään liittyviä ihmismäisiä oletuksia.

PS. Elämme nykyään sellaisessa maailmassa, jossa suuren, ellei jopa valtaosan koiran ja monen muun eläimen käyttäytymisestä tiedetään olevan opittua. On siis todella vanhakantaista ja jopa vaarallista väittää, että koira (tai sen enempää kissakaan) toimisi pelkkien tiedostamattomien impulssien varassa, mitä se ei todellakaan tee. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että se ajattelisi samalla tavalla kuin ihminen vaan sitä, että olemme tulleet aika hiton kauas René Descartesin ja kumppaneiden teorioista, joiden mukaan eläinten reaktiot ovat pelkkiä mekaanisia toimintoja ilman tietoisuutta ja tulleet siihen pisteeseen että tiedämme, etteivät läheskään kaikki koiralle tyypilliset käyttäytymismallit ole geeneihin koodattuja automaattisia ja kaavamaisia toimintaketjuja, vaan elinympäristön ja yksilöllisten kokemusten muokkaamaa ja mukauttamaa opittua toimintaa.

EDIT 18.9.2018: Perustunteita käsittelevää kappaletta täsmennetty.

5 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ole hyvä. :) Kiva, että koet kirjoituksen hyödyllisenä.

      Poista
  2. Tämä on hyvä - tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Mukava kuulla etten ole yksin ajatusteni kanssa.

      Poista
  3. Loistavaa tekstiä, allekirjoitan!

    VastaaPoista

Kommentointi ja keskustelu ovat erittäin tervetulleita! Peräänkuulutan keskustelun asiallista tasoa, asiattomat kommentit poistetaan.

Kiitos! :)