torstai 28. kesäkuuta 2018

Maatiaiskissan arvostuksessa on parannettavaa



On ollut ilahduttavaa seurata viimeaikaista keskustelua maatiaiskissan arvostuksesta. Siitä on syytä puhua ääneen, mutta keskustelun tulisi perustua faktoihin. Helsingin Uutisten mielipidekirjoituksessa (27.6.2018) Saku Vainikainen väittää oikaisevansa asiavirheitä, vaikka hänen oma kirjoituksensa vilisee niitä.

Vainikaisen mukaan “kissa on ollut osa Suomen luontoa viikinkien ajoista asti”. Todellisuudessa Afrikasta peräisin oleva kissa ei selviä Suomen ankarista talvista ilman ihmisen tarjoamaa suojaa ja ravintoa, mikä on mainittu myös Suomen kansallisessa vieraslajistrategiassa. Vainikainen antaa myös ymmärtää, että luontoon villiintyneet kissapopulaatiot olisivat ikiaikainen asia, eikä nykyisillä kotikissoilla olisi mitään tekemistä näiden villiintyneiden kissojen kanssa. Nykypäivän villiintyneet kesykissat ovat suoraa seurausta maatiaiskissan kohtaamasta arvostuksen puutteesta. Maatiaiskissaa ei usein pidetä arvokkaana eikä sen hoitotoimenpiteisiin satsata rahaa, ja tämä mahdollistaa uusien villiintyneiden populaatioiden syntymisen. Jos maatiaiskissat nauttisivat yhtä suurta arvostusta kuin rahallisesti arvokkaat rotukissat, meillä tuskin olisi villiintyneitä kissapopulaatiota ja 20 000 hylättyä kissaa vuodessa. Uusia villiintyneitä kissapopulaatioita putkahtelee jatkuvasti ympäri maata ja se kertoo mielestämme selvästi siitä, ettei maatiaiskissan arvostus ole riittävällä, saatika ihanteellisella tasolla.

Suomen laki ei yksiselitteisesti hyväksy kissan valvomatonta ulkoilua, toisin kuin Vainikainen väittää. Muun muassa poliisin ylijohto on julkisesti määritellyt kissan omatoimiulkoilun lainvastaiseksi, sekä omistajansa pihan ja suoran valvonnan ulkopuolella olevan kissan heitteillejätetyksi. Siinä Vainikainen on oikeassa, että kissa ei ole lainsuojaton. Vastaantulevaa kesyä lemmikkikissaa ei saa tappaa, vaan se tulee toimittaa lähimpään löytöeläinsuojaan. Villiintyneen ja kesyn kissan erottaminen toisistaan pelkän käyttäytymisen perusteella ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin Vainikainen kirjoittaa. Loukutettuna säyseäkin lemmikkikissa voi mennä paniikkiin, jolloin se saattaa vaikuttaa villiintyneeltä. Lisäksi on vaikea päätellä, kuinka suuren osan ravinnostaan kissa pyydystää luonnosta. Siksi maallikon ei tulisi yrittää määritellä kissan kesyyttä omin päin, vaan se tulisi antaa asiantuntijan tehtäväksi.

Kansallisessa vieraslajistrategiassamme mainitaan, että ankarat talvet karsivat villiintyneitä kissapopulaatioita, mutta on mahdollista, että olosuhteet Pohjolassa muuttuvat kissoille suotuisammiksi ilmastonmuutoksen seurauksena lauhtuvan ilmaston myötä. Tällöin villiintyneiden kissojen määrä ja sen myötä niistä paikalliselle lajistolle koituva uhka kasvaa. Lisäksi on erittäin harhaanjohtavaa väittää ettei kissa olisi hävittänyt Suomesta yhtään paikallista lajia, sillä todellisuudessa asiaa ei ole tutkittu, eikä meillä täten ole tietoa asian todellisesta tolasta suuntaan tai toiseen.

Valvomattomasti ulkoileviin kissoihin liittyvät ongelmat eivät koske vain niiden luonnolle tekemiä tuhoja, vaan myös eläinsuojelullisia ongelmia kissan omassa hyvinvoinnissa. Valvomaton ulkoilu lisää kissan onnettomuusriskiä ja hankaloittaa kissan terveydentilan ja käyttäytymisen seuraamista. Toisin kuin Vainikainen väittää, ihminen ei suinkaan ole valvomatta ulkoilevalle kissalle ainoa uhka, vaan niitä muodostavat myös erilaiset tapaturmat, joista omatoimiulkoilevan kissan omistaja jää helposti pimentoon.

Mitä tulee omistajan vastuuseen kissansa tappamista linnuista, niin kyse ei ole hautajaisista, kuten Vainikainen itsekin varmasti tietää, vaan rahasta. Laki pesimärauhasta kieltää lintujen häiritsemisen ja tappamisen pesimärauhan aikaan, joten kissan omistaja on oikeudellisessa vastuussa kissansa pesimärauhan aikana tappamista linnuista. Tämän lisäksi valtaosa kissan saaliseläimistä Suomessa on rauhoitettuja, ja niistä on säädetty lajikohtainen rahallinen korvausarvo. Omistaja on korvausvastuussa myös kissansa tappamista rauhoitetuista eläimistä.

Kaiken tiedon valossa on surullista, miten Vainikaisen kirjoituksen kaltaisilla tietämättömillä ulostuloilla vesitetään monien ihmisten kissojen arvostuksen parantamisen eteen tekemä pitkäjänteinen työ. Ainoa tapa varmistaa maatiaiskissan hyvinvointi nyt ja tulevaisuudessa on tunnistaa ja tunnustaa tosiasiat eli puutteet kissan arvostuksessa, sekä alkaa toimia aktiivisesti ja yhtenä rintamana asian korjaamiseksi.


Sari Toivola
SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto

Milla Ahola
Biologi, eläinten käyttäytymistutkija



Vainikaisen mielipidekirjoitus löytyy myös Helsingin Uutisten näköislehdestä, sivulta 9.

EDIT: Aiempi pitkä kirjoitus korvattiin tiiviimmällä, aihesisällöltään samalla tekstillä 23.8.2018.

2 kommenttia:

Kommentointi ja keskustelu ovat erittäin tervetulleita! Peräänkuulutan keskustelun asiallista tasoa, asiattomat kommentit poistetaan.

Kiitos! :)