maanantai 1. tammikuuta 2018

Tempputassujen tammikuu viikko 1: Rajoja rakkaudella

Nyt on Tempputassujen tammikuu, mikä tarkoittaa siis sitä, että blogi päivittyy tammikuussa 2018 joka viikko koulutusaiheisella postauksella. Kirjoituksissa käydään läpi viisi allekirjoittaneen toimintaa määrittävää ohjenuoraa, jotka muodostavat temppufilosofiani ytimen. Toivottavasti löydätte näistä ajatusten hippusista eväitä uudelle alkaneelle temppuvuodelle 2018!


Kissamaailmassa törmää harmittavan usein oletuksiin ja näkemyksiin siitä, ettei kissalle voisi asettaa rajoja muuten kuin rankaisemalla ja komentamalla. Yleensä näiden näkemysten esittäjät lausuvat samalla ääneen automaattisen ennakko-oletuksen, jonka mukaan meidän positiivisten koulutusmenetelmien puolestapuhujien omat kissat elävät täysin pellossa, ilman minkäänlaisia sääntöjä tai rajoja.

Jos kuitenkin lähdetään siitä, että sekä rangaistuksiin että palkitsemiseen perustuvilla koulutusmenetelmillä on pohjimmiltaan sama päämäärä: saada eläin huomaamaan, ettei ihmisen kannalta ei-toivottu käytös ole kannattavaa. Siinä missä rangaistuksiin perustuvissa metodeissa tämä kerrotaan eläimelle tekemällä ei-toivotusta käyttäytymisestä sen mielestä epämukavaa tai pelottavaa, jolloin se alkaa luonnollisestikin välttää ei-toivotun asian tekemistä siihen mahdollisesti yhdistyvän epämukavan tuntemuksen pelossa, on positiivisilla metelemillä taas tarkoitus osoittaa eläimelle, että ei-toivotun asian tekemättä jättämisestä seuraa suurempaa mielihyvää kuin sen tekemisestä, jolloin lopputulos on se, että ei-toivottu käytös sammuu pikkuhiljaa pois ja korvaantuu toivotulla käyttäytymismallilla.

"Jos kuitenkin lähdetään siitä, että sekä rangaistuksiin että palkitsemiseen perustuvilla koulutusmenetelmillä on pohjimmiltaan sama päämäärä: saada eläin huomaamaan, ettei ihmisen kannalta ei-toivottu käytös ole kannattavaa."


Tästä päästäänkin aasinsillalla siihen, että rangaistuksiin ja palkitsemiseen perustuvilla koulutusmenetelmillä on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen ero: pelkästään komentamalla ja rankaisemalla kyllä teet eläimelle selväksi sen, mitä ET halua sen tekevän, mutta et tule tarjonneeksi sille kielletyn asian tilalle mitään korvaavaa, sallittua käyttäytymismallia. Eläin ei siis rangaistuksen saatuaan tiedä automaattisesti mitä haluat sen tekevän, vaan se joutuu arvuuttelemaan senkin uhalla, että arvaus osuu vikaan ja siitä seuraa uusi rangaistus. Kun eläin palkitaan toivotusta käyttäytymisestä, se tietää heti, mitä siltä halutaan. Täten sillä on alusta asti mahdollisuus myös tarjota toivottua käyttäytymistä, kulkematta vankilan ja lähtöruudun kautta.


Case Elävästä elämästä: Kissa ulos kaapista


Yksi esimerkki elävästä elämästä löytyy niinkin läheltä, kuin omista Kissantassuistani. Kissantassujen kvartetin nuorimmalla edustajalla Jujulla oli nimittäin ikävä tapa ryysätä salaman nopeasti kissojen ruokakaapille heti oven narahtaessa auki. Ongelma ei niinkään ollut siinä että kissa singahti kaappiin, vaan siinä, ettei sitä meinannut saada sieltä pois. On varmastikin itsestäänselvää, ettei kissa tule pois kaapin perältä huutamalla ja komentamalla, joten asiaan oli puututtava toisilla keinoin.

"Alkuasetelmahan oli siis se, että oven avautuessa kissa meni kaappiin. En tehnyt asiasta numeroa, vaan nostin sen vähäeleisesti pois kaapista, laitoin kaapin oven kiinni ja avasin sen uudelleen."


Alkuasetelmahan oli siis se, että oven avautuessa kissa meni kaappiin. En tehnyt asiasta numeroa, vaan nostin sen vähäeleisesti pois kaapista, laitoin kaapin oven kiinni ja avasin sen uudelleen. Tässä kohtaa kouluttajalta vaaditaan nopeutta, sillä kissan huomio pitää saada pois ovesta juuri ennen kuin se avautuu ja kissalle tulee ehtiä esitellä vaihtoehtoinen toimintatapa ennen kuin se ehtii reagoida oven aukeamisen aikaansaamaan impulssiin ja toimimaan tavalla, joka sen pääkoppaan on ehtinyt iskostua. Itse tein tämän makupalalla houkuttelemalla, jota jotkut kouluttajat pitävät pahana ja eläimen "lahjomisena", mutta jonka itse taas näen koulutuksen alkuvaiheessa erittäin toimivana keinona, kunhan sen pystyy koulutuksen edetessä jättämään pikkuhiljaa pois.

Yhdistin makupalalla houkutteluun hyvin aikaisessa vaiheessa suullisen vihjesanan ja palkitsemistilanteeseen myös suullisen kehun. Rämppäsin kaapin ovea kiinni ja auki muutamana peräkkäisenä päivänä ja se tuotti nopeasti tulosta. Kissa huomasi, että kaappiin sinkoaminen ja suljettujen ruokapakkausten nuuhkiminen oli paljon mälsempää kun kaappiin menemättä jättämisestä seuraava palkka. Kissa on kyllä edelleen kärppänä paikalla kun kaapin ovi aukeaa, mutta kaappiin ryntäämisen sijaan se jää puskemaan oven karmia ja odottamaan kehuja. Se siis tietää tasan tarkkaan, millaista käytöstä siltä toivotaan, ja koska kissalle on esitelty vaihtoehtoinen käyttäytymismalli jonka toteuttamisesta on tehty sille ei-toivottua käyttäytymismallia kannattavampaa, se myös tarjoaa sitä hanakasti ja oma-aloitteisesti.


"Sanallisen vihjeen yhdistäminen sekä pyyntöön olla menemättä kaappiin, että palkitsemistilanteeseen osoittautui erittäin hyödylliseksi."


Sanallisen vihjeen yhdistäminen sekä pyyntöön olla menemättä kaappiin, että palkitsemistilanteeseen osoittautui erittäin hyödylliseksi. Kissa oppi nimittäin nopeasti yhdistämään sanallisen vihjeen makupalalla houkutteluun, joten pystyin jättämään makupalalla houkuttelun melko nopeasti pois ja korvaamaan sen pelkällä sanallisella vihjeellä. Yllä kuvailemani tilanteet liittyvät myös usein kissojen ruokintatilanteisiin, eikä ylimääräisiä käsiä yhden kissan namipalkkaamiseen myöskään aina ole. Siksipä onkin kätevää, että kun uusi asia on kunnolla opittu, voidaan kissa palkita onnistuneesta suorituksesta myös sanallisella kehulla. Yhdistän sanalliseen kehuun yleensä myös lyhyen silityksen, joka yhdessä sanallisen kehun kanssa toimii tälle kissalle palkintona varsinkin silloin, kun se tietää saavansa hetken päästä ruokaa.

Seuravaaksi meillä asetetaan rajoja useammallekin kissalle, joilla on pahana tapana tulla ruokapöytään kähveltämään ihmisten ruokia. Hiski-pullahiiri on jopa vienyt donitsin allekirjoittaneen kädestä sen ollessa matkalla suuhun. Oman porukan kesken tämä vielä menettelee, mutta selitäppäs nyt sitten vieraille, että miten meidän kissat kyllä osaavat mitä erilaisimpia sirkustemppuja, mutta eivät alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Asiaa on nyt lähdetty ratkomaan tismalleen samalla tavalla kuin Jujun kaappiongelmaa ja tuloksiakin alkaa jo näkyä!

Tarinan opetus on, että kissoille siis totta tosiaan voi kuin voikin asettaa rajoja myös palkitsemalla ja positiivisin menetelmin! Oikein ihanaa alkanutta vuotta 2018!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi ja keskustelu ovat erittäin tervetulleita! Peräänkuulutan keskustelun asiallista tasoa, asiattomat kommentit poistetaan.

Kiitos! :)