maanantai 28. elokuuta 2017

Yksin vai yhdessä?

Huh, ennätyspitkä blogihiljaisuus loppuu vihdoin. Pahoittelen kirjoitustaukoa, tässä on ollut aika paljon kiireitä ja hieman yritetty ehtiä lomaillakin. Näin syksyn tullen on kuitenkin hyvä palata taas ruotuun ja blogikirjoittelun pariin.

Kissojen oppimiseen vaikuttaa moni asia ja oppimisympäristö on yksi niistä. Miten järjestää monikissatalouksien tempputuokiot niin, että ne mahdollistavat uuden oppimisen ja että niistä on jokaiselle kissalle mahdollisimman paljon hyötyä?

<div style="position:relative;height:0;padding-bottom:56.25%"><iframe src="https://www.youtube.com/embed/whABGztq9Qw?ecver=2" width="640" height="360" frameborder="0" style="position:absolute;width:100%;height:100%;left:0" allowfullscreen></iframe></div>

Yksityisharjoittelulla alkuun


Uutta opeteltaessa on tärkeää aloittaa opettelu sellaisesta pisteestä, jossa kissan on mahdollista omaksua uusia asioita. Usein tämä tarkoittaa sitä, että alussa opettelu tapahtuu rauhallisessa ja häiriöttömässä tilassa, jossa kissan on mahdollista keskittyä keskeytyksettä uuden asian opetteluun.

Kun jokaiselle kissalle järjestää omat yksilötreenit uuden asian opettelun alkuvaiheessa, on mahdollista edetä kunkin kissayksilön ehdoin ja saada samalla tärkeää tietoa jokaisen kissan yksilöllisistä piirteistä, jotka saattavat vaikuttaa siihen, mitä uuden asian oppiminen edellyttää kouluttajalta.

Mikäli ympärillä pörrää monta kissaa yhtäaikaa, voi yhden kissan yksilöllisiin piirteisiin olla hankala keskittyä ja ujommat saattavat jäädä innokkaimpien jalkoihin. Tällöin jotain kissan oppimisen tehokkuuden ja mielekkyyden kannalta olennaista saattaa jäädä huomaamatta, jolloin uuden oppimisesta tulee hidasta ja kissan turhautumisen ja motivaation katoamisen todennäköisyys kasvaa.

Jokainen kissa on yksilö, omine vahvuuksineen. Kun jokaista kissaa treenaa erikseen, on myös mahdollista räätälöidä tempputuokio tismalleen kyseiselle kissalle sopivaksi. Esimerkiksi omista kissoistani löytyy niitä jotka ovat ennenkaikkea innostuneita agilitystä ja niitä, joita kiinnostaa kellon soiton kaltaiset temput. Kun kissoja treenaa erikseen, on kouluttajan mahdollista ottaa kissan yksilökohtaiset tarpeet ja taipumuksen paremmin huomioon, kuin yhteisharjoituksissa.




Yhteisharjoittelullakin on puolensa


No entäs se yhteisharjoittelu? Onko siinä nyt sitten ylipäätään mitään järkeä, jos se vaan sekoittaa sekä kissojen, että kouluttajan päitä? Kyllä on. Siitä huolimatta, että yksityisharjoittelun hyvät puolet ovat kiistattomat, on yhteisharjoittalullakin puolensa.

Eläimen motivaation säilymisen kannalta on ehdottoman tärkeää, että koulutuksessa pidetään aina kirkkaana mielessä tekemiselle asetettu sopiva haaste. Mikäli tempuista tulee kissalle pelkkä läpihuutojuttu ilman minkäänlaista haastetta, sen motivaatio temppujen tekemistä kohtaan kärsii. Kun kissa on oppinut tietyn asian ensin häiriöttömässä tilassa ja sitä on vahvistettu niin, että se tulee kuin apteekin hyllyltä, voidaan temppuun lisätä haastetta tuomalla ympäristöön häiriötä kissakaverin muodossa.

Samalla on hyvä pohtia, miten yhteisharjoitukset saadaan pidettyä sellaisina, etteivät kaikki kissat tungeksi tempuntekoon yhtäaikaa, vaan kukin vuorollaan. Meidän tapauksessamme tähän on auttanut ihan yksinkertaisesti vain se, että kouluttaja huomioi yhtä kissaa kerrallaan ja jättää sillä hetkellä muiden kissojen kevätjuhlaliikkeet huomiotta. Näin kaikenlainen turha "härvääminen" sammuu pikkuhiljaa pois ja kissat oppivat odottamaan omaa vuoroaan.

Koska kissat ovat yksilöitä vahvuuksineen ja heikkouksineen, saattaa käydä niin, että yksi kissoista oppii yksityisharjoittelulla jonkin tempun kuin vettä vaan ja toinen taas ei meinaa tajuta kupletin juonta sitten millään. Tässä kohtaa yhteisharjoittelun merkitys nousee jälleen esiin ja on mielestäni perustavanlaatuisimmillaan pohdittaessa sitä, mitä yhteisharjoittelu oikein voi antaa kissayksilölle ja sen oppimisprosessille.

Vastaus kysymykseen on: sosiaalinen oppiminen ja mallioppiminen. Kissa, kuten moni muukin eläin oppii matkimalla ja ottamalla mallia toisilta yksilöiltä. Esimerkiksi meidän Kissantassulassamme Tepukainen oppi kellon soittamisen nopeasti ja helposti, mutta muille kolmelle se oli hieman isompi pala kakkua. Yritin aikani tahkota kyseistä temppua yksityisharjoittelulla jokaisen kissan päähän erikseen, laihoin tuloksin.

Mutta mitä tapahtuikaan, kun otimme Tepukaisen, kellon, Jujun ja kasan makupaloja yhtäaikaa samaan tilaan: Juju seurasi tovin vierestä Tepukaisen touhuja ja kun se hoksasi mistä toiminnasta Tepukainen saa makupalan, niin alkoi tarjota samaa itsekin. Tiedetään, että kissa oppii parhaiten mallioppimalla silloin, kun se saa seurata vierestä sekä onnistuneita, että epäonnistuneita yrityksiä. Kellon soittaminen tarjosikin Jujulle juuri molempia, sillä kellon haastavan muodon johdosta Tepukaisen tassu ei osunut kohdilleen aivan jokaisella kerralla, vaikka Tepukainen sinänsä tempun jo osasikin. Tämän myötä Juju oppikin kellon soiton Tepukaisen esimerkkiä seuraamalla noin kymmenessä minuutissa. Ilman tätä mallioppimisen hyödyntämistä olisin saattanut joutua tahkoamaan kellon soittoa Jujun kohdalla paljon kauemmin, kuin mitä asian oppiminen esimerkin kautta lopulta vei.

Monikissatalouksien tempputuokioita suunniteltaessa on tärkeää ottaa huomioon kunkin kissan yksilölliset taipumukset ja ominaisuudet. Sekä yksityis- että yhteisharjoittelussa on omat hyvät puolensa ja parhaisiin lopputuloksiin päässee, kun niitä käyttää ja yhdistelee tarpeen ja tilanteen mukaan.

KUVA ARI K.


Lähteet ja lisää lukemista mallioppimisesta:

Cheryl Aguiar 4.12.2012 - Social Learning Theory and Animals: Observational/Imitation Learning
M.J. Herbert, C.M. Harsh (1944) - Observational Learning by Cats
E. Roy John, Phyllis Chesler, Frank Bartlett, Ira Victor (1968) - Observation Learning in Cats 
Tom Zentall, Chana Akins - Imitation in Animals: Evidence, Function, and Mechanisms
Sam S. Rakover - To Understand a Cat: Methodology and philosophy s. 58

1 kommentti:

  1. Asiasta kukkaruukkuun: luin noi sun näyttelyyn kotikissan kanssa -postaukset ja mietiskelin josko tota omaakin maatiaiskattia lähtis näyttämään jonnekin. Pitäisi kuitenkin liittyä johonkin liittoon ja kaikkihan nuo luonnollisesti on rotukissaliittoja mut mut osaatko sanoa oiskohan noista sitten joku sellainen jota kiinnostaisi edes vähäsen myös kotikissojen asiat? Noin niinkuin jollain tasolla edes :D

    VastaaPoista

Kommentointi ja keskustelu ovat erittäin tervetulleita! Peräänkuulutan keskustelun asiallista tasoa, asiattomat kommentit poistetaan.

Kiitos! :)