torstai 1. kesäkuuta 2017

Kakkasaaga jatkuu...

Kissallemme Teppo Taikatohvelille ilmaantui tuossa taannoin pissavaivoja. Ajattelimme kodinhoitohuoneen matolle ilmestyneiden pissojen ja kakkojen johtuneen tästä, mutta matolle pissaajaksi ja kakkaajaksi osoittautuikin aivan toinen kissa.

Kissa katsoo kameraan
Pissatulehdusepisodin jälkimainingeissa nimittäin selvisi, että stressiherkkä Elmomme oli kevään tullen linnoittautunut pääkallopaikalleen kodinhoitohuoneen laskutasolla sijaitsevaan koriin. Kori on täynnä koiran pyyhkeitä, emännän talvirukkasia ja muuta vastaavaa, eli toisin sanoen se on kuin tehty kissan nukkumapaikaksi.

Ilmeisesti Elmo koki olonsa turvalliseksi siellä ja turvattomaksi muualla, eikä halunnut poistua kodinhoitohuoneesta edes silloin, kun vessahätä yltyi sietämättömäksi. Koska meillä ei ole kodinhoitohuoneessa yhtään kissojen hiekkalaatikkoa (eikä sinne huoneen kapean muodon johdosta sellaista saa), ei Elmolla ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä tarpeenssa kodinhoitohuoneen matolle, tai muulle huoneessa sijainneelle sopivaksi katsomalleen alustalle.

"Mitä nyt tapahtuu? Pitääkö meidän alkaa etsiä jollekin kissoista uutta kotia? Mitä käy niiden lupausten, jotka olen kaikille kodinvaihtajina minulle tulleille eläimille antanut, että ne saavat elää meillä elämänsä loppuun asti?"

On vaikea analysoida ihan pomminvarmasti, mikä Elmon tämän kaltaisen äärimmäisen stressireaktion oikein laukaisi. Elmo toki saattaa suhtautua hieman kärkkäästi muihin kissoihin aina ajoittain ja voi olla että se on sitten pidemmällä aikavälillä johtanut siihen, että Elmo on muodostanut talon sisälle oman reviirinsä, jolta se ei ole ollut halukas poistumaan.

Kun tajusimme asian tolan, oli paniikki alkuun voimakas. Mitä nyt tapahtuu? Pitääkö meidän alkaa etsiä jollekin kissoista uutta kotia? Mitä käy niiden lupausten, jotka olen kaikille kodinvaihtajina minulle tulleille eläimille antanut, että ne saavat elää meillä elämänsä loppuun asti?

Yksi asia ainakin oli varmaa: tilanne ei voisi jatkua tällaisena, sillä siitä kärsisi sekä kissat, että ihmiset.


Suunnitelma hahmottuu


Kun pahimmasta paniikki- ja hyperventilaatiovaiheesta selvittiin, alkoi suunnitelmakin pikkuhiljaa hahmottua. Elmo saisi muuttaa allekirjoittaneen työhuoneeseen, jossa se saisi olla rauhassa ja omissa oloissaan. Sinne laitettaisiin vesikuppi, hiekkalaatikko ja pari pehmeää nukkumapaikkaa. Ovi olisi visusti lukossa, eikä kenelläkään muulla nelijalkaisella olisi asiaa Elmon valtakuntaan.

Saman tien kun pistimme suunnitelman täytäntöön, Elmo muuttui aivan kuin toiseksi kissaksi! Jo tovin pitkin seinien vieruksia maha maata viistäen luikkineesta, pelokkaasta, murisevasta ja selkeästi ahdistuneesta eläimestä kuoriutui kehräilevä seuramies! Se oli itsevarma, leikkisä ja hyväntuulinen. Se kehräsi ja puski häntä pystyssä uuden oman huoneensa nurkkia, kävi säntillisesti hiekkalaatikolla, eikä yhtään jätöstä ole sittemmin löytynyt hiekkalaatikon ulkopuolelta (paitsi yksi pissa, joka oli Elmo the Kollien Kollilta mennyt hiekkalaatikolla peppu pystyssä pissatessa hieman ohi ja lentänyt pitkin seiniä, mutta sitä ei lasketa).

"Saman tien kun pistimme suunnitelman täytäntöön, Elmo muuttui aivan kuin toiseksi kissaksi! Jo tovin pitkin seinien vieruksia maha maata viistäen luikkineesta, pelokkaasta, murisevasta ja selkeästi ahdistuneesta eläimestä kuoriutui kehräilevä seuramies!"

Syömässä ja ulkoilemassa Elmo on käynyt koko ajan normaalisti muiden kissojen keskuudessa, ettei toinen nyt tulisi aivan mökkihöperöksi. Mitä enemmän Elmo vakuuttuu siitä, että sillä on halutessaan mahdollisuus päästä omaan rauhaan, sitä lunkimpi se myös on muiden kissojen seurassa. Alkuun Elmo käytännössä asui "Elmolassa" yötä päivää, mutta kun pahin stressi alkoi helpottaa, se alkoi samalla myös viihtyä enemmän oman huoneensa ulkopuolella. Nyt se on ollut jopa useita öitä putkeen täällä meidän muiden keskuudessa, ilman suurempia ongelmia.

Ratkaisevin yksittäinen seikka Elmon viihtyisyydelle lienee sen oma privaattihuussi. Elmo kun on tunnetusti tarkka vessaolosuhteistaan ja välillä kissakavereiden haisevat läjät hiekkalaatikoissa ovat sen mielestä ylitsepääsemättömän ällöttäviä. Niinpä onkin suoranaista luksusta, että Elmolla on käytössään oma laatikko, johon eivät muut haisevine kakkakikkareineen vahingossakaan eksy.


Ratkaisu oviongelmaan


Ongelmallisinta tässä järjestelyssä on ollut se, että ihmisten on pakko olla jatkuvasti valmiusasemissa reagoimaan ja aukomaan ovia edes takaisin, mikäli Elmo ilmoittaa haluavansa ulos huoneesta. Nykytiedon mukaan yksi suurista eläimen elämänlaatuun vaikuttavista tekijöistä on mahdollisuus tehdä omaa elämää koskevia valintoja. Eläimen elämänlaatu siis paranee, jos se saa itse vaikuttaa olinpaikkaansa, eli siihen, seisooko se tässä vai tuossa. Mikäli kissa on riippuvainen ihmisestä siinä suhteessa, pääseekö se halutessaan ulos huoneesta vai ei, voitaneen tätä pitää elämänlaatua pidemmän päälle heikentävänä tekijänä, vaikka oma huone itsessään lisäisikin eläimen hyvinvointia.

Tässä kohtaa piti taas hetki fundeerata ja laatia suunnitelmaa, kunnes välähti! Muistin kuulleeni kissanluukusta, jonka voi ohjelmoida päästämään vain tietyt kissat sisälle, kissan niskassa olevan mikrosirun perusteella. Meidän kohdallamme kysymykseen tulee ainoastaan sellainen luukku, joka ei päästä automaattisesti kaikkia halukkaita sisälle, sillä sen lisäksi, että Elmon pitää päästä vapaasti kulkemaan huoneeseen ja pois, ei muilla kissoilla tai koiralla edelleenkään tule olla pääsyä sinne. Mikrosirun avulla avautuvan luukun lisäksi saatavilla olisi ollut magneetilla avautuva luukku. Magneetti olisi pitänyt siis sijoittaa kissalla 24/7 olevaan kaulapantaan, johon herkkänahkainen Elmomme tuskin olisi suostunut. Siksipä päädyimme mikrosirumalliin, kun Elmolta se sirukin jo valmiiksi löytyy.

"Nykytiedon mukaan yksi suurista eläimen elämänlaatuun vaikuttavista tekijöistä on mahdollisuus tehdä omaa elämää koskevia valintoja. Eläimen elämänlaatu siis paranee, jos se saa itse vaikuttaa olinpaikkaansa, eli siihen, seisooko se tässä vai tuossa."

Tällainen kissanluukku lähtikin välittömästi tilaukseen Zooplussalta ja nyt odottelemmekin parhaillaan sen saapumista. Seuraava vaihe olisikin saada Elmo oivaltamaan, että se voi kulkea luukusta edes takaisin oman mielensä mukaan, Turhien temppujen opiskelu vaihtuukin siis hetkeksi arjen hyödyllisten taitojen opetteluun, kun alkamaisillaan on Operaatio Kissanluukku.

Uskaltanen tässä vaiheessa jo todeta (samalla totta kai puuta vahvasti koputellen), että Elmon poikkeuksellisen pissaamis- ja kakkaamiskäyttäytymisen takana ei tälläkään kertaa ollut fyysisiä kipuja, vaan vaiva oli henkistä laatua. Tämän puolesta puhunee se, että kissan olemus ja käytös muuttuivat saman tien, kun sen elinolosuhteetkin muuttuivat sen mielestä paremmiksi. Stressihän voi aiheuttaa myös hutipissailun muodossa oireilevan idiopaattisen kystiitin, joka on kissalle myös fyysisesti kivulias sairaus. Tästä ei kuitenkaan Elmon kohdalla ollut kyse ja hyvä niin.

Vaikka hutipissailun ja -kakkailun syyksi osoittautuikin lopulta eri tekijät ja eri kissa kuin alun perin luultiin, niin tarinan opetus on edelleen sama. Kissa ei protestoi. Se ei osoita mieltään. Sen muuttuneeseen käyttäytymiseen on aina jokin syy ja ainoa keino korjata ongelma, on pureutua sen todellisiin syihin.

Tarina jatkuu nyt siis kissanluukun asennuksella ja kissan opettamisella kulkemaan luukusta sisään ja ulos. Normaalisti kissa kai oppisi kulkemaan luukusta ihan itse, sen enempiä opettamatta, mutta Elmon ollessa lähtökohtaisesti hieman epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan, on varminta markkinoida luukku sille hyvänä juttuna heti alkuun ja tietoisen kouluttamisen avulla. :)

KUVA ARI K.

Lähde:
Kissakas.fi - Päivi Ylikorpi luennoi: Vähennä kissan stressiä virikkeillä, piiloilla ja tähystyspaikoilla