maanantai 1. toukokuuta 2017

Verisiä tippoja matolla

Sairauksia ei aina voi ennaltaehkäistä, vaikka kuinka yrittäisi. Siitä saimme muistutuksen täällä Kissantassulassa, kun matolle ilmestyi verisiä pissatippoja.

Kissojen virtsatievaivat ovat viheliäisiä ja olen itse pyrkinyt viimeiseen asti ennaltaehkäisemään niitä omien kissojeni kohdalla. Meillä ei syödä kuivanappulaa käytännössä ollenkaan, eikä vähiten siksi, että sen tiedetään altistavan erinäisille pissaongelmille. Siitä huolimatta kodinhoitohuoneemme matolle ilmestyi pari viikkoa sitten verisiä pissatippoja. Tällöin en vielä paikallistanut mistä ne olivat lähtöisin ja kun koirallamme huomattiin samoihin aikoihin lohjennut hammas, meni veriset tipat tuolloin lohjenneen hampaan piikkiin. Niin pienistä tipoista kun oli vaikea aistinvaraisesti analysoida mistä eritteestä on kyse, ja ihan yhtä hyvin ne olisivat voineet olla kuolaa kuin pissaakin.

Kului viikko, toinenkin. Samaiselle kodinhoitohuoneen matolle alkoi ilmestyä kissan kakkoja. Siis ihan kunnon kakkoja, sellaisia joita varta vasten väännetään. Ei siis peppukarvoissa kulkeutuneita yksittäisiä pipanoita, vaan ihan kunnon kakkoja. Tässä vaiheessa hälytyskellot alkoivat soida, sillä yhdelläkään kissoistamme - ei edes sillä, joka merkkaa kaikki uudet kalusteet ja reagoi omasta mielestään epäsuotuisiin hiekkalaatikko-olosuhteisiin pissaamalla muualle - ei ole koskaan ollut tapana kakata hiekkalaatikon ulkopuolelle. Tiesin "hutikakkaamisen" voivan olla virtsatievaivojen oire, sillä pissaamisen muuttuessa kivuliaaksi kissa saattaa alkaa yhdistää kivun hiekkalaatikkoon ja alkaa kokemaansa kivun aiheuttajaa välttääkseen tehdä kaikki tarpeensa muualle. Muuten hyvä, mutten edelleenkään tiennyt mistä kissasta jätökset olivat peräisin. Ne vaan ilmestyivät siihen matolle, eikä tekijää voinut millään jälkikäteen jäljittää. Kaikki neljä kissantassulaista käyttäytyivät täysin normaalisti, eivätkä antaneet aihetta epäillä terveysongelmia.

Kunnes. Olimme toissapäivänä lähdössä puutarhaostoksille ja päätin vielä lähdön hetkellä käyttää koiran pikapissalla. Olimme ulkona ehkä 5 minuuttia ja takaisin tullessamme kodinhoitohuoneen matolla oli jälleen kaksi veristä tippaa. Ei muuta kuin veristen pissatippojen tiputtajaa selvittämään ja käymään kaikki eläimet läpi tuoreeltaan. Lopulta tippojen tiputtelijaksi osoittautui Teppo Taikatohveli. Se yritti vielä kertaalleen pissata tuloksetta edessämme ja jätti jälkeensä lisää verisiä pissatippoja. Ei enää epäilystäkään siitä, kenellä niitä pissavaivoja oikein oli.

Ja niin rento puutarhashoppailu vaihtui päivystyskäyntiin kissan kanssa, sillä viivyttelylle ei ollut sijaa. Virtsatievaivat voivat pahimmillaan olla hengenvaarallisia ja hoitamattomina viedä kissan nopeasti huonoon kuntoon. Vantaan päivystävällä kaupungineläinlääkärillä ei ollut ruuhkaa ja pääsimmekin lääkärin pöydälle melko pian saavuttuamme. Tepukainen pääsi ensi alkuun puntarille, joka näytti kissan kokonaispainoksi 4,3 kg. Paino on sinänsä ihan ok kyseiselle kissalle ja eläinlääkärikin sanoi kissan olevan hyvässä kunnossa, mutta edellisenä syksynä rokotuskäynnin yhteydessä punnittuun tasan 5 kilon lukemaan verrattuna se oli huolestuttavan alhainen. Kissa oli siis mitä ilmeisimmin laihtunut muutamassa kuukaudessa monta sataa grammaa. Kauhulla mietin, onko näillä pissaongelmilla ollut jotain tekemistä painonlaskun kanssa ja tilanne kehittynyt pidemmällä aikavälillä hissukseen, meidän ihmisten huomaamatta.

Tepukainen käyttäytyi esimerkillisesti ja kesti pahemmitta mutinoitta kaiken maailman tutkimukset, kuten tunnustelun, ultraäänitutkimuksen ja nesteytyksen. Ultrassa ei kaikeksi onneksi näkynyt mitään hälyttävää. Rakko oli tyhjä ja kirkas, ei merkkejä kiteistä, kivistä tai tukoksista. Se, että Tepukainen oli yrittänyt pissata saaden aikaiseksi vain muutamia pissatippoja ei siis todennäköisestikään johtunut vaarallisesta virtsaputken tukoksesta, vaan siitä, että tulehduksesta ärtynyt virtsarakko ja -putki lienee aikaansaanut kissalle tunteen jatkuvasta pissahädästä, myös rakon ollessa tyhjä.

Bakteerin aiheuttama tulehdus on meitä hoitaneen eläinlääkärin mukaan kissoilla - etenkin kastroiduilla kolleilla - hyvin harvinainen, mutta tässä tapauksessa todennäköinen ainakin siinä määrin, ettei sitä voitu sulkea täysin pois. Idiopaattiseen kystiittiin, eli stressin aiheuttamaan bakteerittomaan tulehdustilaan en itse henkilökohtaisesti tuon kissan kohdalla jaksa uskoa, koska sillä on ollut aikamoisia mullistuksia elämässään, kuten kissanäyttelyt, uudet kissat ja uudet koirat, joiden tiimoilta sen olisi ollut mahdollista kehittää idiopaattinen kystiitti jo aikoja sitten. Siksi en vain näe (eikä nähnyt eläinlääkärikään), miksi se olisi juuri nyt stressannut itselleen sellaisen, kun sen elämässä ei ole viime aikoina ollut mitään stressaavaa, eikä sillä ole aikaisemminkaan ollut taipumusta stressailuun.

Eläinlääkärikäynnin aikana Tepukaisen rakko oli niin tyhjä, ettei siitä saanut otettua minkäänlaista virtsanäytettä. Saimme siis mukaan kotiin antibiootti- ja kipulääkekuurit, sekä ohjeistuksen tarkkailla kissan pissaamiskäyttäytymistä. Mikäli kissa ei olisi pissannut seuraavaan aamuun mennessä, olisi tukoksen todennäköisyys suuri ja kissa kiikutettava pikaisesti uudelleen eläinlääkäriin katetroitavaksi. Tepukainen sai vielä ennen lähtöä kunnon annoksen nestettä ihonsa alle, joten nesteen puutteesta ei mahdollisen pissaamattomuuden ainakaan pitäisi johtua.

Olisiko pitänyt tehdä jotain toisin, jotta Tepukaisen sairastumiselta oltaisiin vältytty?
(Kuva on vanha, eikä liity tapaukseen)

Kun pääsimme kotiin, eristimme Tepukaisen puhtaan hiekkalaatikon kanssa omaan yksiöönsä, jotta voisimme valvoa sen käyttäytymistä ja tietäisimme, että hiekkalaatikkoon mahdollisesti ilmestyvä pissapaakku olisi juuri sen, eikä kenenkään muun. Ei mennytkään kuin ehkä parisen tuntia, kun hiekkalaatikkoon ilmestyi ihan suht normaalin kokoinen pissapaakku. Tukoksen mahdollisuus saatiin siis tällä suljettua lopullisesti pois. HUH!

Jos ähkyherkän hevosen hoitotätinä ja ummetusherkän koiran emäntänä onkin aikoinaan tullut lanseeranneeksi käsitteen JUHLAKAKKA kuvaamaan sitä tunnetta kun eläin vihdoin ja viimein pitkän odotuksen päätteeksi kakkaa ja välitön hengenvaara poistuu, niin tässä kyllä tuli juhlittua samalla volyymillä JUHLAPISSAA! Vain eläimen omistajat ymmärtävät, millainen juhlan aihe pissa tai kakka voi olla ja tässä kohtaa se yksi ihan tavallinen pissapaakku hiekkalaatikossa vieräytti monta kertaa itseään isomman kiven pois allekirjoittaneen sydämeltä. Kissakin jäisi siis todennäköisesti henkiin.

Nyt sitten lääkitsemme kissaa ja tarkkailemme sen vointia herkeämättä. Itsesyytöksiltäkään ei ole vältytty. Olisiko mun pitänyt tehdä jotain toisin, että tältä oltais vältytty? Olla vieläkin tarkempi ruokavalion suhteen? Tunnistaa kissan kipu hyvissä ajoin, eikä vasta sitten kun se pissaa verta?

Tämä oli itselle taas hyvä muistutus siitä, kuinka vaikea kissan vähäeleistä kipukäyttäytymistä on huomata, vaikka olisi kuinka tarkka ja valveutunut. Meidän onnemme oli, että olin ennalta tutustunut kissojen virtsatievaivojen tyypillisiin oireisiin ja tiesin heti mistä on kyse, kun niitä alkoi esiintyä. Tässäkin, kuten niin monessa muussakin tapauksessa, yht'äkkiä alkaneelle hutikakkailulle oli selkeä syy, eikä se suinkaan ollut se, että kissa olisi "protestoinut" tai "osoittanut mieltään". Sillä oli kovat kivut ja ainoa keino jolla se niitä osasi yrittää helpottaa, oli hiekkalaatikon välttäminen ja tarpeiden teko muualle kuin sinne.

Olen itse sitä mieltä, että eläin kyllä kertoo, jos sitä vaivaa joku ja ihmisen tehtävä on kuunnella mitä eläin yrittää sanoa ja toimia sen mukaan. Jos meiltä meneekin ne hienovaraisimmat vihjeet ohi, niin viimeistään niiden näkyvimpien pitäisi saada meissä ihmisissä välitöntä toimintaa aikaiseksi. On toki meille ihmisille helpointa selittää omasta näkökulmastamme katsottuna ei-toivottu käytös vain kissan k-päisyydeksi, mutta näin tehdessämme muuttuneen käytöksen taustalla oleva todellinen syy saattaaa jäädä täysin huomaamatta ja pahimmillaan saattaa kissan hengenvaaraan.

En usko, että tätä olisi voitu mitenkään välttää. Kuten eräs tuttavanikin sanoi, niin toiset vain ovat herkempiä ja alttiimpia tällaisille tulehduksille kuin toiset. Siitä tosin olen aika varma, että mikäli meillä oltaisiin suhtauduttu huolettomammin kissojen ruokintaan ja syötetty enemmän kasvikunnan tuotteita ja hiilihydraatteja, olisi Tepukainen saattanut sairastua virtsatievaivoihin paljon, paljon aikaisemmin.

KUVA ARI K.