torstai 13. huhtikuuta 2017

Temppukoulutus aktivoi kissaa: Kissan motivointi

Temppukoulutus on hyvä aktivointimuoto, eikä kissan kouluttaminen ole laisinkaan niin vaikeaa kuin voisi luulla. 

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kissaposti-lehdessä 1/2017. 

Elmo-kissa suorittaa tehtävää keskittyneesti ja motivoituneesti.
Meneillään on ylävitoset ja makupalan arvoinen suoritus!

Monet ajattelevat kissaa mukavuudenhaluisena ja laiskana sohvanlämmittäjänä, joka nukkuu suurimman osan vuorokaudesta, eikä kaipaa virikkeitä. Luonnostaan kissa on kuitenkin aktiivinen saalistaja, joka tarvitsee monipuolista ja sen luontaista saalistuskäyttäytymistä mukailevaa aktiviteettia voidakseen hyvin. Valloillaan tuntuu olevan myös käsitys, jonka mukaan kissaa ei kiinnosta oppia, tehdä mitään yhdessä ihmisen kanssa tai ettei sitä voisi kouluttaa. Kissa on kuitenkin oppivainen eläin, jonka lajityypillinen toiminta perustuu suurilta osin opittuun käyttäytymiseen, ja jolle voi opettaa paljon erilaisia asioita myös ihmisen toimesta.

Käsitys kissasta yhteistyökyvyttömänä ja -haluttomana eläimenä on siis virheellinen ja perustuneekin usein siihen, etteivät ihmiset ole löytäneet toimivia motivaattoreita kissoilleen. Puhutaan siis palkkiosta, eli asiasta jonka kissa kokee siinä määrin merkitykselliseksi, että se jaksaa nähdä vaivaa sen saavuttamiseksi. Mikäli toivotusta käyttäytymisestä seuraava palkkio ja sen tavoittelemisen mielekkyyden aikaansaama motivaatio eivät ole kohdillaan, voi olla varma, ettei kissaa kiinnosta liikauttaa viiksikarvaansakaan. Kissan temppukoulutus, eli erilaisten temppujen ja taitojen opettaminen on kuitenkin muiden aktivointimenetelmien kuten turvallisen ulkoilun ja leikkimisen ohella oiva tapa aktivoida kissaa, joten oikeanlaisen motivaattorin etsiminen on lopulta kaiken nähdyn vaivan väärti.

Teppo Taikatohvelin tassu on aikeissa nousta iloiseen tervehdykseen.

 

Mikä kissaa motivoi?


Millä tavalla kissan motivointia ja motivaattoreita sitten tulisi lähestyä? On täysin yksilöllistä ja kissakohtaista, mikä kutakin kissaa motivoi, joten mitään yleispätevää ohejistusta kissaa motivoivien palkkioiden laatuun ei voi antaa. Selviääkin siis vain ja ainoastaan kokeilemalla, mikä motivoi parhaiten juuri omaa kissaa. Yleisellä tasolla voitaneen kuitenkin miettiä millaiset asiat kissa lajityypillisesti kokee palkitsevina ja täten kaventaa hieman niiden vaihtoehtojen määrää, joita oman kissansa kanssa kokeilla.

Saalistuskäyttäytyminen ja saalistusketjun ja sen eri osa-alueiden toteuttaminen on kissalle äärimmäisen palkitsevaa. Saalistusprosessi itsessään tuottaa kissalle suurta mielihyvää riippumatta siitä, johtaako saalistusketju onnistuneeseen lopputulokseen eli saaliin kiinnisaamiseen ja syömiseen, vai ei. Yksi mahdollinen kissaa motivoiva palkkio voikin siis olla pieni kissan saalistusketjua tai sen osaa imitoiva leikkituokio jokaisen onnistuneen temppusuorituksen päätteeksi.

Hiski-kissa suorittamassa ”kädet ylös, olette pidätetty” -temppua.

Ruoka puolestaan lienee kissalle yksi suurimmista yksittäisistä resursseista, onhan syöminen yksi kissan, kuten monen muunkin elollisen, perustavanlaatuisista elinehdoista. Ruoka voikin siis toimia – ja monilla kissoilla toimiikin – suurena motivaattorina suorittaa ja oppia temppuja. Kissa näkee lajityypillisesti paljon vaivaa ruokansa eteen, eikä ruuan tarvitse kesylle lemmikkikissallekaan tulla kuin Manulle illallisen. Kissa käyttääkin mielellään hoksottimiaan ja aistejaan ruuan hankkimiseen ja temppukoulutus voikin olla yksi keino saada kissa tekemään töitä ruokansa eteen.

Vaikka kissa olisikin sitä tyyppiä joka motivoituu ruuasta, ei mikä tahansa ruoka välttämättä riitä motivoimaan kissaa pidemmällä tähtäimellä. Siksi onkin hyvä varata tempputuokioita varten hitunen jotain spesiaaliherkkua, jota kissan ruokakupista ei normaalisti löydy ja vaihdella palkkiona käytettävän ruuan laatua tarpeen mukaan, jotta se säilyttää tenhonsa.

Toisin kuin villit esi-isänsä, kesykissat ovat sosiaalisia eläimiä, jotka nauttivat kosketuksesta. Joillekin innokkaille temppukissoille siis saattaa pelkkä silityskin riittää palkkioksi.

Kun sopiva motivaattori on löytynyt, voidaan varsinainen temppukoulutus aloittaa. Temppukoulutusta aloitellessa on hyvä tiedostaa, että aivan itsestään kissan motivaatio ei säily, ellei sen ylläpitoa oteta koulutustilanteissa huomioon.

Hupsista, keskittymiskyky saattaa välillä vähän herpaantua. Ohjaajan käden pureskelusta ei heru bonuspisteitä Juju-kissalle.

Miten ylläpitää motivaatiota?


Kaiken kissan kouluttamisen tulee tapahtua täysin kissan ehdoilla ja perustua positiivisiin menetelmiin. Positiivisessa vahvistamisessa kissa palkitaan toivotusta käyttäytymisestä, mutta ei-toivotusta ei rangaista, vaan se jätetään kokonaan huomiotta. Eläintä tarkkailemalla oppii erottamaan sen eri tunnetiloja, kuten sitä mistä se pitää ja mikä sitä motivoi, kuin myös ennakoimaan, milloin se alkaa väsyä ja turhautua.

Etenkin temppukoultuksen alkuvaiheessa on hyvä pyrkiä pitämään tempputuokiot riittävän lyhyinä niin, ettei eläin ehdi turhautua ja kyllästyä niihin. On motivaation säilymisen kannalta parempi lopettaa silloin kun kissa vielä suorittaa innoissaan, kun vasta sen poistuttua kyllästyneenä paikalta. Jokainen mielenkiinnon menettämiseen johtava väsähtäminen syö kissan motivaatiota temppuiluun ja mitä useampi peräkkäinen kyllästyminen ja väsyminen on takana, sitä todennäköisemmin kissa heittää seuraavalla kerralla hanskat tiskiin ennen kuin tempputuokio on ehtinyt alkaakaan.

Vaikka kissan turhautumista ja väsymistä kannattaneekin koulutuksen alkuvaiheessa välttää, ei sitä kuitenkaan tarvitse tehdä loputtomiin. Mitä enemmän kissan taidot ja kokemus karttuvat, sitä paremmiksi sen keskittymiskyky ja niin kutsuttu toistonkestävyys, eli kyky kestää useampia opeteltavan tempun peräkkäisiä toistoja ja mahdollisten epäonnistumisten aikaansaamaa turhautumista kasvavat.

Mitä seuraavaksi? Juju-kissa seuraa tarkkaavaisena ohjaajansa liikkeitä.

Mikäli tuntuu ettei kissa opi tai ymmärrä mitä siltä halutaan, on usein tarpeen tarkistaa kriteeri, eli tempulle asetettu vaatimustaso ja se, vastaako se kissan sen hetkistä osaamistasoa. Olen itsekin tehnyt sen virheen, että olen vaatinut kissalta liikaa liian pian, jolloin se ei ole ymmärtänyt mitä siltä halutaan. Tilanteen aiheuttaman valtavan turhautumisen vuoksi se onkin menettänyt mielenkiintonsa koko asiaan ja poistunut häntäänsä nakellen paikalta. Mikäli oman toimintansa osuutta yhtälössä ei ymmärrä, on helppo laittaa kaikki sen syyksi ”ettei kissaa kiinnosta”, jolloin peli on jo aikalailla menetetty.

Kissan motivaation ylläpitoa onkin siis kriteerin, eli vaatimustason asettaminen realistiselle tasolle ja sheippaaminen, eli opeteltavan tempun pilkkominen niin pieniin osiin, että kissan on mahdollista oivaltaa askel kerrallaan, millaisesta toiminnasta se palkitaan. Kun omaa rooliaan kouluttajana osaa näiltä osin tarkastella realistisesti ja kriittisestikin, ovat kaikki onnistuneen temppukoulutuksen edellytykset kunnossa.

Suomen Agility Kissat SAGIK ry kannustaa kissan monipuoliseen aktivointiin. Lue lisää: agilitykissat.com/


Kirjoitus on luettavissa kokonaisuudessaan myös täällä.
 
KUVAT ESSI LATTO