keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Katsaus kissamarkkinoihin

Erään kissan ostohintaa koskevan somekeskustelun innoittamana päätin tutustua tämän hetken kissatarjontaan kahden suositun osto- ja myyntisivuston kautta. Millaisia kissoja sitten tällä hetkellä oikein on kaupan ja mihin hintaan? Olen tarkastellut asiaa lähinnä myytävien pentujen osalta, joskin aikuisia kodinvaihtajiakin sivutaan.

Hinnoittelupolitiikkaa


Kissoja oli myynnissä selkeästi kolmesta eri hintaluokasta: 

  1. 20 €
  2. 50-150 €
  3. 200-500 €

Kahden ensimmäisen hintaluokan kissat olivat lähes poikkeuksetta maatiaiskissoja. Yllätyksekseni huomasin, ettei kahden kympin, viiden kympin tai sadankaan euron hintaisten kissojen pentuaikaisessa hoidossa ollut merkittäviä eroja. Valtaosa läpikäymieni ilmoitusten tähän hintaluokkaan kuuluvista pennuista mainittiin olleen madotetun, mutta madotusten määrässä oli vaihtelua, ei tosin hintaluokkien välillä, vaan lähinnä tapauskohtaisesti. Oli myös joitain ilmoituksia, joissa kissojen madotuksia ei mainittu, joten voidaan olettaa niiden lähtevän uusiin koteihin madottamatta. Myös yksittäisiä ilmoituksia oli, joissa kerrottiin suoraan ettei pentuja ole madotettu.

Ehdottoman positiivinen ja mainitsemisen arvoinen asia on, ettei vastaan tullut juurikaan ilmoituksia, jossa olisi kaupattu alle 12-viikon ikäisiä kissanpentuja. Kaikissa hintaluokissa mainittiin pääosin kissojen luovutusiäksi 12 viikkoa, joissain kerrottiin erikseen myös pentujen syntymäpäivä ja päivä, jolloin pennut aikaisintaan luovutetaan. En hoksannut pitää lukua siitä, kuinka monta ilmoitusta kahlasin läpi, mutta puhuttaneen kuitenkin reilusti enemmästä kuin kymmenestä ilmoituksesta. Näistä ainoastaan yhdessä annettiin ymmärtää luovutettavan alaikäisiä pentuja.

Harmittavan vähän myytävissä kissanpennuissa oli niitä, jotka eläinlääkäri rokottaa ja tarkastaa ennen luovutusta. Selvää valveutumista on kuitenkin tapahtunut, sillä useammassakin ilmoituksessa mainittiin kissanpentujen ruokavaliosta, asioista joihin ne ovat synnyinkodissaan tottuneet (kuten koirat ja lapset) ja toiveista niiden tulevan kodin tarjoaman ruokavalion sekä ulkoilutapojen suhteen. Monella pennunmyyjällä tuntuukin olevan selkeät kriteerit myymiensä pentujen uusille kodeille. Ainoastaan kahdessa ilmoituksessa kissanpentujen mainitaan olevan luovutushetkellä eläinlääkärin tarkastamia ja vain yhdessä puhutaan sirutuksesta. Molemmissa ilmoituksissa puhuttiin kissojen rokottamisesta, toisessa tosin vain ensimmäisen rokotuksen annosta, jolloin tehosterokotus ja rokotesuojan varmistaminen jää uuden kodin vastuulle. Molemmat näistä pentueista kuuluvat toisen hintaluokan yläpäähän, johon kuuluu niiden lisäksi myös kosolti rokottamattomia ja mahdollisesti myös puutteellisesti madotettuja pentueita.

Kolmanteen hintaluokkaan kuuluvatkin sitten sekarotuiset
(joissa mainitaan olevan jotain tiettyä rotua) ja rekisteröimättömät rotukissat, joita myydään mitä lennokkaimmin sanankääntein. Jossain tapauksessa emän rekisteröinti on epäonnistunut, toisessa taas molemmat vanhemmat ovat rekisteröityjä, mutta pennut eivät jostain syystä rekisterissä. Hintahan toki pompsahtaa heti monella satasella ylöspäin, kun jotain rotua tulee mukaan. Ainoastaan yksi "melkein norjalainen" kuului toiseen hintaluokkaan, joskin sen yläpäähän.



Ristiriitaisia tunteita


Myynti-ilmoitusten perusteella tekemäni havainnot herättävät minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta olen erittäin hyvilläni siitä, että 12-viikon luovutusikä on ainakin netin myyntipalstojen perusteella alkanut vakiinnuttaa asemaansa, myös maatiaispentujen osalta. On myös hyvä, ettei kissanpentuja tunnuta jaeltavan kaikille satunnaisille ohikulkijoille sen enempää kyselemättä, vaan monelle pennuttajalle tuntuu olevan tärkeää löytää kaikille pennuille parhaat mahdolliset kodit. Toisaalta olen hämilläni siitä, että kissanpentujen myyntihinnassa voi olla suuriakin eroja, vaikka niiden pentuaikana saamansa hoitotoimenpiteet eivät merkittävästi eroaisikaan toisistaan. Mitään yhtenäistä kriteeristöä maatiaiskissanpennun hinnoittelulle ei siis ole, vaan myynti-ilmoitusten perusteella voi saada samalla tavalla hoidetun pennun niin kahdella kympillä, kuin satasellakin.

Rokotukset, tunnistusmerkinnät ja eläinlääkärin tarkastukset ovat myytävillä maataispennuilla harmittavan harvinaisia ja niiden toivoisin ehdottomasti yleistyvän.
Eikä minua henkilökohtaisesti haittaisi lainkaan, mikäli maatiaispentujen hintataso nousisi ja samalla ehkä myös yhtenäistyisi rokotus- ja tunnistusmerkintäkäytänteiden yleistyessä ja aiheuttaessa pennuttajille lisäkuluja.

Yksi selkeimmistä ja ennakkokäsitystäni vahvistavista huomioista oli sekarotuisten ja rekisteröimättömien rotupentujen ja maatiaispentujen välinen hintaero. Myynti-ilmoitusten perusteella ei nimittäin jäänyt siihen käsitykseen, että hintaero selittyisi kissan pentuajan hoidolla ja sen tasolla verrattuna maatiaispentueiden vastaavaan. Onkin siis tämän perusteella ikävä tosiasia, että kissanpennun hinta voidaan vähintään tuplata, jopa triplata tai nelinkertaistaa rotukissastatuksen nojalla. Rotukissaimagolla ratsastaminen on siis totisinta totta ja maatiaiskissojen kannalta erittäin valitettavaa.

Mitä tulee aikuisiin kodinvaihtajakissoihin, niin etenkin eräällä lemmikkieläinten ostoon ja myyntiin erikoistuneen palstan uusia koteja etsivät aikuiset kissat olivat lähes poikkeuksetta maatiaisia. Rekisteröityjä rotukissoja ei ollut kodinetsijöissä käytännössä lainkaan ja sekarotuisetkin olivat yhden käden sormilla laskettavissa.

Yksi syy, miksi toivoisin maatiaiskissanpennuille yhtenäisempää hinnoittelupolitiikkaa onkin maatiaiskissojen yliedustus aikuisten kodinvaihtajakissojen keskuudessa. En voi olla miettimättä halvan myyntihinnan (tai jopa ilmaiseksi antamisen) ja kodinvaihdon välistä yhteyttä, sillä jos näillä asioilla ei olisi mitään tekemistä keskenään, niin miksi kotia etsivät lähinnä nuoret tai vähän vanhemmat aikuiset maatiaiset? 

Toivoisin myös rokotusten ja sirutuksen vakiinnuttavan asemaansa myytävien maatiaispentueiden osalta, jolloin maatiaispennun myyntihinta nousisi automaattisesti sille tasolle, mille se mielestäni kuuluisikin. Myynti-ilmoitusten perusteella on havaittavissa selkeää nousevaa trendiä maatiaispentujen hyvinvoinnin ja siihen panostamisen suhteen, vaikka matkaa erinomaiseen kymmenen pisteen ja papukaijamerkin suoritukseen onkin. 

Olen kuitenkin tällä hetkellä varovaisen optimistinen: mikäli kiinnostus maatiaispentujen hyvinvointia kohtaan kasvaa edelleen, voinemme kohta lukea enenevissä määrin rokotettujen, madotettujen ja tunnistusmerkittyjen kissanpentujen myynti-ilmoituksia.

EDIT: Huomasinpa jälkeenpäin tsekata tuon toisen myös eläinten myyntikanavana toimivan osto-ja myyntisivuston säännöt, jotka kieltävät alle 12-viikkoisina luovutettavien kissanpentujen myynti-ilmoitusten julkaisemisen sivustollaan. Tämä selittäneekin osaltaan sen, miksi alaikäisiä pentueita ei siellä ole myynnissä.

On kerrassaan loistavaa, että yksi Suomen suurimmista osto-ja myyntisivustoista on tehnyt tällaisen linjavedon, sillä se vaikuttanee osaltaan yleiseen asenneilmapiiriin, pinttyneisiin toimintatapoihin ja niiden muuttumiseen kohti parempaa. Mitä suurempi joukko osto- ja myyntisivustoja tekee tällaisia linjauksia, sitä selkeämpää signaalia se antaa sekä pentujen myyjille, että ostajille. :)

Jottei tilanne vaikuttaisi turhan ruusuiselta, on todettava, että Facebookista löytyy ryhmä, jossa alaikäisinä luovutettujen pentujen myyminen on sallittua ja siihen jopa kannustetaan ylläpidon toimesta. Ylläpito perustelee linjaustaan väittämällä, ettei 12-viikon luovutusiästä olisi olemassa minkäänlaista tieteellistä tutkimustietoa. Seuraavaksi aionkin ottaa asiakseni etsiä aiheeseen liittyvää tutkimustietoa, sillä ei sitä 12-viikon luovutusikää kyllä ole hatustakaan tempaistu.

Aika näyttää, osoittautuuko varovainen optimismini katteettomaksi vai ei. Mielestäni antaa kuitenkin selkeää signaalia, että lukuisista eri myyntikanavista vain yksi vaikuttaa sallivan alaikäisinä luovutettavien pentujen myynnin. Sekin on toki yksi liikaa, mutta 12-viikon luovutusiän puolesta liputtavien myyntikanavien määrä kertonee kuitenkin toivottavasti asenneilmapiirin muutoksesta parempaan. Hitaasti, mutta toivon mukaan varmasti.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Sydämentykytyksiä

Se oli aivan normaali rokotuskäynti eläinlääkärillä. Olin huolissani puolipitkäkarvaisen Tepukaisemme yllättäen alkaneesta turkin takkuuntumisesta ja halusin kysyä eläinlääkäriltä, mikä siihen voi olla syynä. Olin varautunut siihen, että lisätutkimuksia tehdään. Se, mitä eläinlääkärikäynnillä sitten selvisi, tuli aivan puskan takaa.

Tepukaisella on kaikki hyvin. Sen yleiskunto on hyvä ja aikaisemmin niin vaivattoman ja siistin turkin takkuuntuminen johtui todennäköisesti hetkeä aikaisemmin tapahtuneesta ruokamerkin vaihdoksesta. Olin aloittanut muutamaa päivää ennen eläinlääkärikäyntiä lohiöljyn syöttämisen kissoille ja sovimme eläinlääkärin kanssa että kuuria jatketaan ja tarvittaessa vaihdetaan ruokamerkki ennalleen.

Rokotuskäyntien yhteydessä kissoille tehdään aina perustutkimus, eli kuunnellaan sydän ja tunnustellaan kissa läpikotaisin. Jujun kohdalla sydämen kuuntelussa kesti normaalia kauemmin ja eläinlääkäri kurtisteli kulmiaan sydäntä kuunnellessaan. Ensin eläinlääkäri kuunteli, puhalteli Jujun naamaan ettei se ala kehrätä (kissan kehräys peittää nimittäin aika tehokkaasti sydänäänet) ja kuunteli vähän lisää. Perusteellisen kuuntelututkimuksen jälkeen eläinlääkäri totesi: "Valitettavasti Jujulta kuuluu sydämestä selkeä sivuääni." Sokki! Nytkö se ensimmäinen HCM-kissa sitten osui omalle kohdalle!?! Kuoleeko se!?! Mitä, mitä, mitä, APUA!?!

Juju ei ollut oireillut sydäntään millään tavalla. Se on aktiivinen, eikä sillä ole ollut mitään sydänongelmista kertovia oireita. Läähättänyt se silloin tällöin kyllä oli, mutta ne läähättelyt olivat aina liittyneet sellaisiin tilanteisiin, joissa mikä tahansa kissa läähättäisi. Sillä ei myöskään ole ollut minkäänlaisia poissaolo- tai hoipertelukohtauksia, ei yskää, ei mitään, mikä viittaisi millään tavalla sydänongelmiin. Sen takia järkytys olikin suuri. 

Rokottaneella eläinlääkärillä ei ollut praktiikallaan ultraäänilaitteistoa, joten tarkempia sydäntutkimuksia ei voitu suorittaa samalla kertaa. Sain onneksi läheiseltä klinikalta varattua sydänultra-ajan jo samalle viikolle, joten epävarmuudessa ei onneksi tarvinnut kauaa elää.



Saavuimme ultrakäynnille bussilla ja täytyy kyllä kehua, miten hienosti Juju käyttäytyi koko reissun. Minulle tuli myös aika suurena yllätyksenä, kuinka poikkeuksellisen voimakkasti Juju tukeutuu jännittävissä tilanteissa tuttuun ihmiseen. Kun pääsimme hieman etuajassa eläinlääkärin huoneeseen odottamaan ja päästin Jujun kopasta tutkimaan huonetta, se tutki uteliaana paikkoja, käyden aina välillä hakemassa minulta tsemppiä.

Kissojen ultraus pyritään aina ensisijaisesti hoitamaan ilman rauhoitusta ja Jujun kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Kun hoitaja piti sitä takapäästä kiinni ja minä etupäästä samalla rapsutellen ja sen korvaan kuiskutellen, se pysyi koko ultraamisen ajan todella hienosti paikoillaan. Turkkiakin sai ajaa sydämen kohdalta kovaäänisellä koneella, eikä Juju ollut moksiskaan. Nyt ymmärrän, miksei minun ja Jujun näyttelyurasta tullut mitään. Koska olen jännittäjä ja jännitin kissanäyttelyissä aina ihan hirveästi, en pystynyt tarjoamaan Jujulle sitä tukea, mitä se olisi minulta tarvinnut pysyäkseen rauhallisena. Nyt, kun olin itse rauhallinen, pystyin tsemppaamaan Jujua ja antamaan sille juuri sen verran buustia, että sekin pysyi rauhallisena.

Lääkäri katsoi ultraäänikuvat odottaessa ja pian saimmekin kuulla, mikä siellä Jujun sydämessä oikein on. Eläinlääkäri näytti minulle ultraäänikuvia Jujun sydämestä, kertoen samalla tekemistään löydöksistä. Sivuäänen aiheuttaja näkyi ultraäänikuvissa pienenä välähdyksenä: minimaalinen reikä. Rokotuskäynnin yhteydessä eläinlääkäri oli arvioinut Jujun sydämen sivuäänen voimakkuudeksi 2/6, asteikolla 1-6. Ultrannut lääkäri sanoi rei'än olevan niin pieni, että se tulee tuskin koskaan haittaamaan Jujun elämää millään tavalla, mutta aiheuttaa juuri pienuutensa vuoksi verrattain voimakkaan sivuäänen, veren ahtautuessa pienestä rei'ästä läpi kovalla paineella.

Mitä tulee sydämen reikään, se on todennäköisesti synnynnäinen ja aiheutunut sikiöaikaisesta mutaatiosta. Perinnöllisyys ei kuitenkaan ole suoraviivaista ja eläinlääkärin mukaan onkin hyvin epätodennäköistä, että useammalla saman pentueen kissalla olisi reikä sydämessä. Hän ei siis nänhyt ongelmaa siinä, että Jujun siskolla on teetetty pentuja.

Toinen huolenaihe, eli sydänlihas ja sen mahdollinen paksuuntuma käytiin myös perusteellisesti läpi. Jujun sydänlihaksen paksuus oli 7 mm, ihannearvon ollessa 5-6 mm. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että kyse ei välttämättä ole etenevästä sydänlihaksen paksuuntumasairaudesta (Hypertrofinen kardiomyopatia, HCM). Eläinlääkäreiden keskuudessa on kuulemma puhuttu siitä, mitkä ovat sydänlihaksen paksuuden todelliset ihannearvot, kissan koko huomioiden. On tottakai luonnollista, ettei sydänlihaksen normaali paksuus ole millimetreissä mitattuna sama kaksi- ja kymmenkiloisilla kissoilla ja Jujun ollessa hieman kookkaampi yksilö, tuo 7 mm voi olla sille aivan normaali sydänlihaksen paksuus. Sivuääni aiheutuu kuitenkin siitä pienestä rei'ästä, joka on kaikessa pienuudessaan jo saavuttanut lopullisen kokonsa. Koska Juju on jo täysikasvuinen, ei reikä tule koskaan kasvamaan umpeen, mutta ei suurentumaankaan.



Eläinlääkäri ei tämän ultraäänitutkimuksen perusteella voinut vielä sulkea HCM:n todennäköisyyttä  kokonaan pois, mutta sanoi Jujulla olevan eläinlääkärin vastaanotolle tuoduksi kissaksi harvinaisen tasainen ja hidas pulssi. Jos Jujulla olisi minkäänlaista sydämen vajaatoimintaa, niin se todennäköisesti kuuluisi pulssissa nopeutena ja epätasaisuutena.

Sovimme kuitenkin ottavamme kontrolliultrat vielä vuoden päästä, sillä mikäli kyse on HCM:stä, niin vuoden aikana sydänlihaksen pitäisi olla jo huomattavasti paksuuntunut. Mikäli sydänlihas ei ole paksuuntunut vuodessa, voidaan HCM:n todennäköisyys sulkea lopullisesti pois. Mikäli Juju alkaa oireilla sydäntään aikaisemmin, niin sitten uusintaultran ajankohtaakin aikaistetaan, tottakai.

Mikä siis oli tarinan opetus ja kirjoituksen pointti? No se, että tutkituttakaa kissojanne. Satsatkaa niiden terveydentilan kartoitukseen ja ennaltaehkäiseviin tutkimuksiin. Mitä nimittäin tulee esimerkiksi HCM:ään, se ei useinkaan anna minkäänlaisia oireita ulospäin, etenkään sairauden alkuvaiheessa. HCM saattaakin pelkän kliinisen oireiston perusteella jäädä diagnosoimatta, jolloin se todetaan vasta silloin kun on niin kutsutusti jo liian myöhäistä, eli kissan kuollessa äkillisesti ja näennäisesti "ilman mitään syytä." Mitä aikaisemmassa vaiheessa lääkitys voidaan aloittaa, sitä paremmin HCM:n etenemistä voidaan niiden avulla hidastaa.

Koska esimerkiksi HCM:ää esiintyy kaikilla kissoilla, mukaanlukien maatiaiset, on erittäin tärkeää saada tietoa myös niiden terveydentilasta ja tutkituttaa ennakkoon etenkin ne yksilöt, joille kaavaillaan jälkikasvua.

Kyllähän nämä tutkimukset tietysti maksavat, mutta kuka sitä nyt olettaakaan, että lemmikinpidon pitäisi olla ilmaista? Lemmikin omistaminen on elämäntapavalinta ja ottaessaan eläimen vastuulleen sitoutuu myös siihen, että niiden hyvinvointi priorisoidaan korkealle. Pyytäkää siis eläinlääkäriänne rokotusten yhteydessä kuuntelemaan sydänäänet tarkkaan ja kertomaan, jos pientäkään epäilystä sivuäänestä ilmenee.

Meillä rokottanut eläinlääkäri otti sydämen sivuäänen itse puheeksi, mutta ottaen huomioon että Jujun kohdalla kyseessä on synnynnäinen aiheuttaja, ihmettelen, ettei sivuääntä kuultu (tai sitä ei ainakaan otettu puheeksi) edellisen rokotuskerran yhteydessä, joka tapahtui siis eri eläinlääkäriasemalla kuin tämä viimeisin. Siksi aion ainakin itse kysyä tästälähin eläinlääkäriltä erikseen joka kerta, että eihän sieltä kissan kropasta kuulu mitään outoja, tai epänormaaleja ääniä.


Lähteet:

Eläinlääkäri, sydänspesialisti Andrea Gladuli - Kissojen sydänsairaudet

Evidensia.fi - Kissan sydänsairaudet