sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Anna mahdollisuus - Lähde sijaiskodiksi!

Kodittomia eläimiä on paljon. Niistä valtaosa on kissoja. Villiintyneet kissapopulaatiot työllistävät eläinsuojeluyhdistyksiä ja löytölöitä ympäri Suomen ja eniten juuri kesällä ja syksyllä.

Esimerkiksi Pirkanmaalla näitä usean kymmenien kissojen villiintyneitä laumoja on useampiakin ja ne ovat akuutin avun tarpeessa. Mikäli lauman jokaista kissayksilöä ei saada loukutettua pois tai jäljelle jääviä leikkautettua, ei kestä kauaa, kun lauma on jälleen tuplannut kokonsa ja palannut takaisin lähtöruutuun. Kissa on erittäin tehokas lisääntyjä, joka saattaa poikia jopa 3-4 kertaa vuodessa. Jopa minä surkeine matikkapäineni osaan laskea, mitä kaksikin leikkaamatonta ja valvomattomasti lisääntyvää kissaa saa aikaan lyhyessäkin ajassa.

Mikäli kissapopulaatioita ei saada hallintaan, on vaarana, että niissä elävistä yksilöistä tulee kesäkissoja, joita ehkä ruokitaan kesän ajan, ne lisääntyvät ja syksyn tullen jäävät pakkasen armoille. Se ei kuitenkaan riitä, että nämä kissat saadaan loukutettua pois luonnon armoilta. Sen lisäksi niille tulee olla tilapäiset sijoituspaikat, jossa ne voivat uutta loppuelämän kotia odotellessaan opetella elämään lemmikkikissan elämää.

Monen villiintyneiden kissapopulaatioiden loukutuksesta vastaavan ja vapaaehtoisvoimin toimivan eläinsuojeluyhdistyksen toiminta perustuu sijaiskoteihin, eikä kaikilla eläinsuojeluyhdistyksillä ole varsinaisia löytöeläintiloja, joihin eläimiä voisi sijoittaa. Sijaiskodeilla tarkoitetaan yksityishenkilöitä, jotka tarjoutuvat antamaan tilapäiskodin kodittomalle eläimelle siihen asti, että se ehtii omaksua lemmikkielämän pääpiirteet ja löytää uuden, loppuelämän kodin.

Sijaiskodeissa kissat elävät kodinomaisessa ympäristössä ja saavat ihmis- ja mahdollisesti myös muita eläinkontakteja, joiden suhteen toki edetään kissan ehdoilla. Sijaiskodissa mahdollisesti aran "villikissan" sosiaalistaminen on jo alkanut sen lähtiessä uuteen kotiin, jolloin uudella omistajalla on jonkinlainen lähtökohta yhteiseloon uuden kissaystävänsä kanssa.

Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin on tämän vuoden aikana tullut jo lähes sata kissaa, mutta vain niitä voidaan auttaa, joille on olemassa tilapäiskotipaikka. Koska kissojen määrä tulee kesän ja syksyn myötä luultavammin vain lisääntymään entisestään, on uusille sijaiskotipaikoille aivan todellinen tarve.

Vaikka avunhuuto tällä kertaa tulikin Pirkanmaalta, koskee villiintyneisiin kissapopulaatioihin liittyvät ongelmat ja niiden myötä myös sijaiskotien alati kasvava tarve koko maata



Minustako sijaiskoti?


Sijaiskodiksi ryhtyvältä henkilöltä edellytetään muutamia asioita. Lienee itsestäänselvää, että sijaiskodin tulisi olla eläinrakas. Lisäksi kodittomien eläinten kohdalla tilanteet ja sijaiskodin tarve saattavat tulla vastaan erittäin äkillisesti, jolloin sijaiskodinkin olisi hyvä olla varautunut reagoimaan nopeasti ja ottamaan eläin hoitoonsa mahdollisesti lyhyelläkin varoitusajalla.

Kuten kaikki eläimet, myös kodittomat ovat yksilöitä ja toisten kodalla uuden kodin löytyminen saattaa kestää kauemmin kuin toisten. Lisäksi kissoilla saattaa olla jotain muita hoitoa tai aikaa vaativia tekijöitä, jotka viivästyttävät kodin saantia. Kun kissa menee sijaiskotiin, ei voida sanoa, kuinka kauan se siellä tulee olemaan. Sijaiskodin tulisikin olla valmis huolehtimaan eläimestä mahdollisesti pidempäänkin.

Sijaiskodin tulisi myös olla valmis vastaamaan koditonta eläintä koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Sijaiskodista kun tulee automaattisesti kyseisen eläinyksilön käyttäytymisen ja luonteen erityisasiantuntija ja ainoa henkilö, joka osaa vastata luotettavasti mahdollisten kotiehdokkaiden mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Sen lisäksi, että sijaiskodin tulee olla valmis pitämään kotia etsivästä eläimestä huolta kuin omastaan, hänen pitäisi pystyä myös luopumaan eläimestä silloin, kun sille on löytynyt uusi koti. Kun puhutaan sijaiskotitoiminnasta, niin tämä tuntuu nousevan puheissa kaikista suurimmaksi ongelmaksi. Kun eläimestä huolehtii kuin omastaan, ei kiintymiseltä voi välttyä. Tällöin sijaiskotieläimestä luopuminen saattaakin muodostua kynnyskysymykseksi.  

Tuppaan itse olemaan sitä mieltä, ettei itseltään tule edes yrittää kieltää kiintymistä eläimiin, joiden kanssa jakaa kodin, arjen ja elämän, mahdollisesti kuukausienkin ajan. Kiintyminen on inhimillistä ja jopa suotavaa. Jos ei tunne minkäänlaista kiintymystä omassa kodissaan eläviä eläimiä kohtaan, ei mielestäni sovi sijaiskodiksi. Kiintymys on välttämätöntä ja väistämätöntä ja se takaa, että eläimestä pidetään sijaiskodissa hyvää huolta.

Vaikka eläimestä luopuminen uuden kodin löytyessä tekisikin pahaa, kannattaa ajatella, että:

a) Kissa pääsee takuulla hyvään kotiin, eikä sitä todellakaan luovuteta ensimmäiselle vastaantulijalle. Uskallan väittää, että eläinsuojeluyhdistysten kautta uusiin koteihin luovutettavien kissojen kotiehdokkaat käyvät läpi sellaisen seulan, että huonoihin koteihin joutumisen todennäköisyys on melkolailla minimoitu.

b) Kun tästä kissasta uskaltaa nyt päästää irti ja antaa sen jatkaa matkaa uuteen kotiin, niin samalla aukeaa taas yksi sijaiskotipaikka uudelle kodittomalle. Kaikkia kodittomia eläimiä ei yksi ihminen vaan voi pitää itsellään, joten parhaiten auttaa, kun päästää sijaiskotikissan uuteen kotiin kun aika on, ja ottaa avosylin vastaan uudet tilapäiskotia tarvitsevat.

Sijaiskotina toimiva ei koskaan jää yksin, vaan hänellä on tukenaan muiden sijaiskotien ja eläinsuojeluihmisten verkosto. Sen ohella sijaiskotina saa arvokasta kokemusta eläinsuojelutyöstä ja eläinten hoidosta ja käyttäytymisestä yleisemminkin. Sijaiskotina toimiminen voi olla myös yksi tietynlainen vaihtoehto oman lemmikin hankkimiselle, jos haluaa eläinystäviä elämäänsä, muttei ole valmis sitoutumaan vuosikausiksi tai jopa vuosikymmeniksi. Lisäksi sijaiskotina toimimisella autat konkreettisesti eläimiä ja todennäköisesti pelastat henkiä.

Rahan menoa ei sijaiskodiksi ryhtyessään tarvitse pelätä, sillä useimmissa tapauksissa eläinsuojeluyhdistykset maksavat kaikki sijaiskotieläimestä koituvat kulut. Ainoa panos jota sijaiskodilta siis edellytetään on halu tarjota kodittomalle katto pään päälle ja antaa aikaansa sen hyvinvoinnin eteen.

Olisiko sinusta sijaiskodiksi? Mikäli kiinnostuit sijaiskotitoiminnasta, voit tarjoutua sijaiskodiksi PESU ry:lle tai omalla paikkakunnallasi toimivalle eläinsuojeluyhdistykselle.

Voit katsoa paikkakuntasi eläinsuojeluyhdistyksen yhteystiedot esimerkiksi
täältä.


KUVA PESU RY

Lähteet:
PESU ry 
SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto: Mitä sijaiskotitoiminta on? -esite

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Maatiaisuus ei oo häpee

Törmäsin tuossa taannoin kissa-aiheisen some-keskustelun yhteydessä kommenttiin, jossa kirjoittaja kertoi kutsuvansa omia maatiaiskissojaan "aidoiksi kotimaisiksi" maatiaisen sijaan, sillä koki, ettei maatiainen ole riittävän arvokas nimitys meidän paikalliselle ja alkuperäiselle kissakannallemme. Tämä yksittäinen kommentti kaikkien niiden muiden joukossa havahdutti ja sai minut miettimään: milloin ja miksi maatiaisesta on tullut kissojen kohdalla halventava nimitys? 


"Maatiainen on jalostamaton kotieläin tai viljelykasvi. Joskus sanaa käytetään myös kotoisen kannan pohjalta jalostetuista roduista tai lajikkeista."  - Wikipedia


Maatiainen on siis yleiskäsite, jolla kuvataan eläinrodun tai kasvilajin paikallista ja jalostamatonta muotoa. Esimerkiksi maatiaiskanojen omistajille maatiaisuus on ylpeydenaihe ja kunnia-asia, sillä se henkii historiaa ja on suora linkki kotieläintaloutemme menneisiin aikoihin. Maatiaisuus koetaan kanojen kohdalla vaalittavana ja varjeltavana ominaisuutena ja niiden kohdalla maatiaisuus itsessään tunnutaan koettavan arvokkaana.

Miksi maatiainen on kissojen kohdalla ei-toivottu nimitys, joka kalskahtaa nukkavierulta ja joltain sellaiselta, jota pitäisi hävetä? Miksei maatiaisuutta voisi kissankin kohdalla kokea vaalimisen arvoisena ylpeydenaiheena, häpeilyn sijaan? Onhan kyseessä kuitenkin rotu, jota voi kaikista puhtaimmalla omatunnolla kutsua pohjoiseurooppalaiseksi alkuperäisroduksi, eli maatiaiseksi.

Toisin kuin monissa muissa kesytetyissä eläinlajeissa, kissoissa alkuperäisrotujen pohjalta jalostettuja rotukissoja ei kutsuta maatiaisiksi. Mielestäni tämä on perusteltua, sillä moni paikallisista maatiaiskissakannoista alkunsa saanut rotu on aikojen saatossa ajautunut kauas alkuperäisestä esikuvastaan. Muiden sittemmin rodun jalostukseen käytettyjen rotukissojen ja ulkomuodon muokkaamiseen tähtäävän tavoitteellisen jalostustyön vaikutukset nykykissojen ulkonäköön ovatkin paikoin paljon suuremmat, kuin sen alkuperäisen paikallisen maatiaisrodun, josta jalostustyö on lähtöisin. Niinpä täällä kissamaailmassa maatiais-nimitys on täysin jalostamattoman ja paikallisen kissakannan yksityisomaisuutta, josta pitäisi pystyä ottamaan ilo täysillä irti!

maatiaiskissa

Miksi maatiaiskissassa sitten on halventava klangi?


Mietittyäni vastausta tähän kysymykseen ja tarkasteltuani sitä joka kantilta, tulin lopulta melko yksiselitteiseen lopputulokseen. Kyse ei ole siitä, että maatiaiskissa olisi todellisuudessa jotenkin muita kissoja huonompi. Kyse on siitä, millaisia mielikuvia olemme tottuneet maatiaiskissoihin liittämään ja millaisessa valossa ne meille näyttäytyvät etenkin verrattaessa mielikuviin rotukissoista.

Maatiaiskissasta tulee helposti vetäneeksi yhtäläisyysmerkin likaiseen, puutteellisesti hoidettuun, arvaamattomaan ja villiintyneeseen resupekkaan, jolle ihmisen olemassaolo on täysin yhdentekevää. Tälle mielikuvalle kyllä valitettavasti on vastinetta tosielämässä, sillä kissoihin liittyvät suurimmat yksittäiset eläinsuojeluongelmat kuten holtiton lisääntyminen ja villiintyneet kissapopulaatiot koskevat nimenomaan maatiaiskissaa. Vika ei kuitenkaan ole kissassa, vaan sen pitoon liittyvässä kulttuurissa, kohteluun heijastuvissa asenteissa ja niiden aikaansaamassa imagossa, joka ei valitettavasti ole kovin mairitteleva.

Kissassa ei siis ole mitään vikaa siksi, että se on maatiainen.
Ongelma on siinä, millaisia ominaisuuksia ja asioita maatiaisuuteen nimenomaan kissan kohdalla on totuttu automaattisesti liittämään. Tilannetta ei myöskään auta rotu- ja maatiaiskissojen välinen kahtiajako, jossa maatiainen esitetään rotukissoihin nähden "huonompana" ja "rahvaanomaisempana" vaihtoehtona. Tarkoituksellisten sekarotupentujen kiilaaminen omaksi ryhmäkseen rotukissojen ja maatiaisten väliin on oma lukunsa, joka näyttää uhkaavasti huonontavan maatiaiskissan asemaa entisestään.

Siksi toivoisinkin, että me kaikki hyvinhoidettujen, rohkeiden ja ihmissosiaalisten maatiaisten omistajat puhuisimme asioista niiden oikeilla nimillä ja kutsuisimme kissojamme ihan rehdisti maatiaisiksi, rinta rottingilla. Tällöin maatiaisuus ei korostu vain niissä asiayhteyksissä, joissa puhutaan huonosti kohdelluista, villiintyneistä tai muuten ihmisten ennakkoluuloja ja negatiivisia mielikuvia ruokkivista tapauksista. Kun osoitamme, että asiallisesti hoidettuina maatiaiskissatkin ovat mitä ihanampia ystäviä niin ihmisille kuin toisille kissoillekin, osoitamme samalla, ettei maatiaisuudessa itsessään ole mitään hävettävää. Ainoat joiden tulisi hävetä ovat ne, jotka kohtelevat maatiaisiaan huonosti, aiheuttaen toiminnallaan suoraa vahinkoa toimintansa piirissä oleville kissayksilöille ja negatiivisten asenteiden ja mielikuvien ruokkimisen kautta myös koko maatiaisrodulle.

KUVA ARI K.