sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Rotukissa 1000 €, maatiaiskissa 50 €

Olen puhunut aikaisemminkin täällä blogissa siitä, miten yhdestäkään eläimestä ei tulisi luopua ilmaiseksi. Tähän on luonnollisestikin syynä se, että eläimen hinnoittelulla pyritään sulkemaan "epävakaat", eli hetken mielijohteesta toimivat pennunhankkijat pois. Hyvin hoidetun maatiaiskissanpennun asianmukaisella hinnoittelulla on kuitenkin äärimmäisen suuri merkitys myös monelta muulta kantilta ajateltuna. 

Kuinka paljon maatiaiskissa saa maksaa? Vastaus riippunee siitä, keneltä kysytään. Kysymykseen ei myöskään ole olemassa mitään yksiselitteistä vastausta, johtuen tarjolla olevien maatiaiskissojen hoidon tason epäyhdenmukaisuudesta ja laajasta kirjosta.

Rajataan aihe tässä heti alkuun koskemaan vain hyvin hoidettuja ja suunnitelmallisia maatiaispentueita, joiden vähimmäisvaatimuksina pidän itse seuraavia asioita: 



  • Pentueen molempien vanhempien tulee olla tiedossa
  • Emo elää sisätiloissa ja ulkoilee vain valvotusti
  • Emo saa asianmukaista ravintoa tiineys- ja imetysaikana
  • Synnytys (ja mielellään myös astutus) ovat valvottuja ja mahdollisiin komplikaatioihin on varauduttu
  • Emon ja pentujen madotuksista ja rokotuksista huolehditaan asianmukaisesti
  • Kissanpennut saavat asianmukaista ravintoa ja niillä on mahdollisuus oppia sisäsiisteiksi
  • Kissanpennut elävät sisätiloissa ihmisten keskellä ja tottuvat normaaliin arkielämään pienestä pitäen
  • Kissanpennut luovutetaan aikaisintaan 12 viikon iässä, eläinlääkärin tarkastamina ja mielellään mikrosirutettuina

Mikäli nämä hyvin hoidetun maatiaispentueen vähimmäiskriteerit täyttyvät, on mielestäni täysin oikeutettua pyytää pennusta kolminumeroinen summa. Ai miksi? 


Kolme pointtia:


  1. Hyvin hoidettujen maatiaispentujen hinnoittelu on tärkeää siksi, että sillä viestitetään pennunhankkijoille, että mitään kissaa ei voi olettaa saavansa ilmaiseksi. Ei rotukissaa, muttei sen enempää myöskään maatiaista. Liian usein pennunhankkijoiden keskuudessa törmää asenneongelmiin, kun kissanpentua etsitään saatesanoilla "maatiaisesta en sitten ole valmis maksamaan pariakymppiä enempää". Tällainen asenne ei todellakaan kannusta pennuttajia hoitamaan pentujaan asianmukaisesti, jos niiden myyntihinnalla ei saa katettua kuin murto-osan niiden hoitoon menneistä kuluista.

    Tällöin houkutus myydä vähän sinnepäin hoidettuja kissanpentuja parilla kympillä kappale lienee suuri. Räikeimmillään pentujen hoidossa tuntuu olevan pentukohtaisia eroja pentueen sisälläkin sen mukaan, millaisesta hoidosta pennun varannut ostaja on valmis maksamaan. Tämä on mielestäni aivan täysin kestämätön kehityssuunta, sillä hyvä perushoito kuuluu jokaisen tähän maailmaan syntyvän kissanpennun perusoikeuksiin.

  2. Se, että hyvin hoidetuista pennuista pyydetään ihan rohkeasti kolminumeroisia summia vie pohjaa myös pentutehtailijoilta, jotka lätkäisevät hintalapun kissanpentujensa persuuksiin vain pelkästä rahastamisen ilosta, vaikka kissanpennut olisivatkin luovutettaessa hädin tuskin luovutusikäisiä, eivätkä varmastikaan madotettuja, rokotuksista tai sirutuksista puhumattakaan.

    En väitä, että näillä pennunmyyjillä olisi välttämättä pahat mielessä, sillä he varmasti vain ajattelevat sisäistäneensä ajatuksen siitä, että kunnon hinta sulkee huonot kotiehdokkaat pois. He saattavat myös ajatella nostavansa maatiaiskissan arvostusta sillä, ettei niitä todellakaan anneta ilmaiseksi. Jalo ajatus, mutta toteutus ontuu. Siksipä olisikin olennaista, että näiden puutteellisesti hoidettujen, mutta hintavien pentueiden rinnalle ilmaantuisi saman hintaisia, mutta kokonaisvaltaisesti asianmukaisella tavalla hoidettuja pentueita, niin nämä pennuillaan rahastavat tahotkin saattaisivat havahtua siihen,
    että sille kissanpennun myyntihinnalle pitäisi heidänkin puolestaan pystyä antamaan katetta.

    Samalla voitaisiin osoittaa mahdollisille pennunhankkijoille, ettei pelkkä kallis myyntihinta ole minkäänlainen tae kissanpennun hyvästä hoidosta, eikä esimerkiksi kymmenen viikon luovutusikä ja se, että kissanpennut ovat ehkä mahdollisesti eläneet sisätiloissa riitä perusteeksi kolminumeroiselle hinnalle.


  3. Mielestäni ei todellakaan ole väärin pyytää rahaa hyvin hoidetuista maatiaisista, sillä siihen peräänkuulutettuun hyvään hoitoon kuluu rahaa, joka kasvattajan tulisi mielestäni saada takaisin kissan myyntihinnan muodossa, vaikkei hän voittoa tekisikään. Ei maatiaispentujen ja tiineen tai imettävän maatiaisemon ruokinta, madotus, kissanhiekka, rokottominen yms. ole yhtään sen halvempaa kuin rotukissankaan, ja rekisteröidyn rotukissan rekisteröintimaksu itsessään on verrattain pieni kulu, eikä selitä missään määrin sitä, miksi rotukissa saa maksaa tonnin, mutta hyvin hoidettu maatiaiskissa maksimissaan viisi kymppiä.

    Okei, rotukissassa maksaa tottakai myös se, että sen sukupuu on tiedossa pitkältä aikaväliltä, jolloin ostaja tietää melko tarkkaan, mitä saa. Mutta mikäli maatiaiskissojen asianmukainen pennutus lisääntyy, voimme ajan saatossa saada vastaavaa pitkän aikavälin tietoa myös niiden sukupuusta. Jos asialliseen pennuttamiseen saadaan joskus vielä ympättyä vanhempien terveystutkimukset tietyiltä osin, ei maatiaiskissakasvatus eroa rotukissakasvatuksesta muuten, kuin että varsinaiset jalostukselliset päämäärät tulisi maatiaisen kohdalla unohtaa ja korvata ne eläinsuojelullisilla päämäärillä.


     

    Hyvin hoidettujen maatiaispentujen hinnoittelu on tärkeää siksi, että sillä viestitetään pennunhankkijoille, että mitään kissaa ei voi olettaa saavansa ilmaiseksi.


Pennunostajan kuluttajansuoja


Oletetaan, että pennunhankkija on valmis maksamaan kolminumeroisen summan hyvin hoidetusta kissanpennusta, mutta mistä hän voi tietää, että eläinlääkärin leimoilla varustettu rokotuskortti kuuluu juuri sille kissanpennulle, kuin väitetään? Miten pennunhankkija voi olla varma, että hän saa rahoilleen vastinetta ja taatusti hyvin hoidetun maatiaispennun?
Koska maatiaiskissoilta puuttuu rotukissojen kaltainen rekisteri, jonka avulla voidaan varmistaa annettujen tietojen paikkaansapitävyys ja taata niiden koskevan oikeaa kissaa, voitaisiin maatiaispentujen tunnistusmerkinnällä varmistaa, että annetut terveystiedot pitävät paikkansa ja että rokotuskortti kuuluu juuri sille eläimelle kuin väitetään.

Eläinlääkäri voisi pyynnöstä kiinnittää mikrosirutuksen yhteydessä jokaisen kissanpennun rokotuskorttiin mikrosirun viivakooditarran, jolla tietty terveyskortti voitaisiin aina yhdistää tiettyyn kissaan. Tällöin kissaan liittyvien tietojen väärentäminen tai toisen kissan terveystietojen väittäminen väärän kissan tiedoiksi vaikeutuisi. Pentuajan sirutus antaisi myös pennunostajalle tietynlaisen "laatutakuun" siitä, että hän todellakin saa vastinetta rahoilleen hyvin hoidetun kissanpennun muodossa. 




Pentuajan sirutus antaisi myös pennunostajalle tietynlaisen "laatutakuun" siitä, että hän todellakin saa vastinetta rahoilleen hyvinhoidetun kissanpennun muodossa. 


 
Kissankasvatus ja kissanpennun hankinta on kahden kauppa, jossa osallisena on kissan kasvattaja ja kissanpennun hankkija. Molemmat voivat osaltaan vaikuttaa siihen, millaisissa olosuhteissa kissoja tähän maahan syntyy. Omia motiivejaan, periaatteitaan ja toimintaansa pohtiessaan kannattaa pitää kirkkaana mielessä, että tehdyistä päätöksistä joko hyötyy tai kärsii loppuviimein se kissa, joka on täysin syytön oloonsa ja riippuvainen ympärillään olevista ihmisistä ja heidän teoistaan. Olit sitten kasvattaja tai pennunhankkija, niin ainoa jolle viimekädessä päätöksistäsi ja teoistasi vastaat, on se kissa.

6 kommenttia:

  1. Olen täysin samaa mieltä, mutta en täysin ymmärrä 2. pointtia. Miten hyvin hoidettujen pentujen hinnoittelu vaikuttaa pentutehtailuun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka.

      Olen aikaisemmissa kirjoituksissani avannut sitä, mitä pentutehtailu-termi mielestäni maatiaiskissan kohdalla pitää sisällään.

      On niitä pentutehtailijoita, jotka myyvät ehkä ulkomailta laittomasti tuotuja ja sairaita "rotukissanpentuja" ja sitten on niitä, jotka länttäävät sen kolminumeroisen summan omien maatiaiskissojensa pentujen kankkuihin ja myyvät esimerkiksi tori.fi:ssä alaikäisiä ja hädin tuskin madotettuja pentuja kovalla rahalla, koska "ei haluta antaa ilmaiseksi".

      Jos näiden alaikäisten ja kovalla hintalapulla varustettujen pentujen sijaan ostettaisiinkin näitä oikeasti päivänvalon kestävällä tavalla hoidettuja pentuja, niin nämä puutteellisesti pentunsa hoitavat, mutta niistä silti sievoisia summia pyytävät henkilöt ehkä havahtuisivat siihen, että sille myyntihinnalle pitäisi heidänkin puolestaan pystyä antamaan katetta.

      Toivottavasti tämä nyt selvensi tuota kakkoskohtaa. :)

      Poista
    2. Huomasin muuten itsekin, että mulla oli kakkoskohdassa katkennut ajatus hieman kesken ja koko väite jäänyt perustelematta. Lisäsin siis näin jälkikäteen kakkoskohdan perustelut tuohon varsinaiseen blogikirjoitukseenkin. :)

      Poista
  2. Sitten taas kun maatiaisten hintataso alkaa nousta, ihmiset alkavat teettää näitä "hyvin hoidettuja maatiaisia" rahankiilto silmissä koska niiden arvo nousee. Jolloin taas pentutehtailijat pääsevät sujahtamaan siihen väliin "ahaa no pistetäänpäs me näitä satkun halvemalla niin johan ihmiset taas ostavat".
    Sillä valitettavan moni ostaja ei edes tiedä rokotusten yms. tarpeellisuudessa kissaa ostaessaan, silloin otetaan se halvempi pentutehtailun tulos, kuin hyvi nhoidettu maatiaispentu joiden hinnat ovatkin äkkiseltään pompanneet sinne 500e.

    VastaaPoista
  3. En onnistu jostain syystä vastaamaan suoraan kommenttiisi Anonyymi, joten vastaan tähän:

    Siksipä on myös olennaista, että näistä asioista viestitään ja tiedotetaan myös pennunhankkijoiden suuntaan ja pyritään lisäämään tietoutta sillä saralla.

    Yksi, joskin iso ja paljon resursseja vaativa keino olisi ns. maatiaiskissojen suojeluohjelma, josta olen täällä blogissakin kirjoitellut useamman postauksen verran. :)

    VastaaPoista
  4. Lisään vielä, että jostainhan se nykyinen asenne rotukissojakin kohtaan on alkanut ja jos käytetään nyt ihan raakoja markkinointitermejä, niin kyseessähän on aivan silkka imagonrakennus. Rotukissoihin liittyy tietynlainen imago, josta ihmiset ovat valmiita maksamaan.

    Mikä estää meitä yrittämästä rakentaa hyvin hoidetuille maatiaisillekin niiden arvolle sopiva imagoa, jonka perusteella ihmiset haluavat maksaa niistä? Helppoa ja nopeaa se ei tule olemaan, mutta passivoitumalla ja sen myötä hyväksymällä asian nykyinen tola, voidaan olla varmoja, ettei pienintäkään muutosta parempaan ole tulossa.

    VastaaPoista

Kommentointi ja keskustelu ovat erittäin tervetulleita! Peräänkuulutan keskustelun asiallista tasoa, asiattomat kommentit poistetaan.

Kiitos! :)