sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Rotukissa 1000 €, maatiaiskissa 50 €

Olen puhunut aikaisemminkin täällä blogissa siitä, miten yhdestäkään eläimestä ei tulisi luopua ilmaiseksi. Tähän on luonnollisestikin syynä se, että eläimen hinnoittelulla pyritään sulkemaan "epävakaat", eli hetken mielijohteesta toimivat pennunhankkijat pois. Hyvin hoidetun maatiaiskissanpennun asianmukaisella hinnoittelulla on kuitenkin äärimmäisen suuri merkitys myös monelta muulta kantilta ajateltuna. 

Kuinka paljon maatiaiskissa saa maksaa? Vastaus riippunee siitä, keneltä kysytään. Kysymykseen ei myöskään ole olemassa mitään yksiselitteistä vastausta, johtuen tarjolla olevien maatiaiskissojen hoidon tason epäyhdenmukaisuudesta ja laajasta kirjosta.

Rajataan aihe tässä heti alkuun koskemaan vain hyvin hoidettuja ja suunnitelmallisia maatiaispentueita, joiden vähimmäisvaatimuksina pidän itse seuraavia asioita: 



  • Pentueen molempien vanhempien tulee olla tiedossa
  • Emo elää sisätiloissa ja ulkoilee vain valvotusti
  • Emo saa asianmukaista ravintoa tiineys- ja imetysaikana
  • Synnytys (ja mielellään myös astutus) ovat valvottuja ja mahdollisiin komplikaatioihin on varauduttu
  • Emon ja pentujen madotuksista ja rokotuksista huolehditaan asianmukaisesti
  • Kissanpennut saavat asianmukaista ravintoa ja niillä on mahdollisuus oppia sisäsiisteiksi
  • Kissanpennut elävät sisätiloissa ihmisten keskellä ja tottuvat normaaliin arkielämään pienestä pitäen
  • Kissanpennut luovutetaan aikaisintaan 12 viikon iässä, eläinlääkärin tarkastamina ja mielellään mikrosirutettuina

Mikäli nämä hyvin hoidetun maatiaispentueen vähimmäiskriteerit täyttyvät, on mielestäni täysin oikeutettua pyytää pennusta kolminumeroinen summa. Ai miksi? 


Kolme pointtia:


  1. Hyvin hoidettujen maatiaispentujen hinnoittelu on tärkeää siksi, että sillä viestitetään pennunhankkijoille, että mitään kissaa ei voi olettaa saavansa ilmaiseksi. Ei rotukissaa, muttei sen enempää myöskään maatiaista. Liian usein pennunhankkijoiden keskuudessa törmää asenneongelmiin, kun kissanpentua etsitään saatesanoilla "maatiaisesta en sitten ole valmis maksamaan pariakymppiä enempää". Tällainen asenne ei todellakaan kannusta pennuttajia hoitamaan pentujaan asianmukaisesti, jos niiden myyntihinnalla ei saa katettua kuin murto-osan niiden hoitoon menneistä kuluista.

    Tällöin houkutus myydä vähän sinnepäin hoidettuja kissanpentuja parilla kympillä kappale lienee suuri. Räikeimmillään pentujen hoidossa tuntuu olevan pentukohtaisia eroja pentueen sisälläkin sen mukaan, millaisesta hoidosta pennun varannut ostaja on valmis maksamaan. Tämä on mielestäni aivan täysin kestämätön kehityssuunta, sillä hyvä perushoito kuuluu jokaisen tähän maailmaan syntyvän kissanpennun perusoikeuksiin.

  2. Se, että hyvin hoidetuista pennuista pyydetään ihan rohkeasti kolminumeroisia summia vie pohjaa myös pentutehtailijoilta, jotka lätkäisevät hintalapun kissanpentujensa persuuksiin vain pelkästä rahastamisen ilosta, vaikka kissanpennut olisivatkin luovutettaessa hädin tuskin luovutusikäisiä, eivätkä varmastikaan madotettuja, rokotuksista tai sirutuksista puhumattakaan.

    En väitä, että näillä pennunmyyjillä olisi välttämättä pahat mielessä, sillä he varmasti vain ajattelevat sisäistäneensä ajatuksen siitä, että kunnon hinta sulkee huonot kotiehdokkaat pois. He saattavat myös ajatella nostavansa maatiaiskissan arvostusta sillä, ettei niitä todellakaan anneta ilmaiseksi. Jalo ajatus, mutta toteutus ontuu. Siksipä olisikin olennaista, että näiden puutteellisesti hoidettujen, mutta hintavien pentueiden rinnalle ilmaantuisi saman hintaisia, mutta kokonaisvaltaisesti asianmukaisella tavalla hoidettuja pentueita, niin nämä pennuillaan rahastavat tahotkin saattaisivat havahtua siihen,
    että sille kissanpennun myyntihinnalle pitäisi heidänkin puolestaan pystyä antamaan katetta.

    Samalla voitaisiin osoittaa mahdollisille pennunhankkijoille, ettei pelkkä kallis myyntihinta ole minkäänlainen tae kissanpennun hyvästä hoidosta, eikä esimerkiksi kymmenen viikon luovutusikä ja se, että kissanpennut ovat ehkä mahdollisesti eläneet sisätiloissa riitä perusteeksi kolminumeroiselle hinnalle.


  3. Mielestäni ei todellakaan ole väärin pyytää rahaa hyvin hoidetuista maatiaisista, sillä siihen peräänkuulutettuun hyvään hoitoon kuluu rahaa, joka kasvattajan tulisi mielestäni saada takaisin kissan myyntihinnan muodossa, vaikkei hän voittoa tekisikään. Ei maatiaispentujen ja tiineen tai imettävän maatiaisemon ruokinta, madotus, kissanhiekka, rokottominen yms. ole yhtään sen halvempaa kuin rotukissankaan, ja rekisteröidyn rotukissan rekisteröintimaksu itsessään on verrattain pieni kulu, eikä selitä missään määrin sitä, miksi rotukissa saa maksaa tonnin, mutta hyvin hoidettu maatiaiskissa maksimissaan viisi kymppiä.

    Okei, rotukissassa maksaa tottakai myös se, että sen sukupuu on tiedossa pitkältä aikaväliltä, jolloin ostaja tietää melko tarkkaan, mitä saa. Mutta mikäli maatiaiskissojen asianmukainen pennutus lisääntyy, voimme ajan saatossa saada vastaavaa pitkän aikavälin tietoa myös niiden sukupuusta. Jos asialliseen pennuttamiseen saadaan joskus vielä ympättyä vanhempien terveystutkimukset tietyiltä osin, ei maatiaiskissakasvatus eroa rotukissakasvatuksesta muuten, kuin että varsinaiset jalostukselliset päämäärät tulisi maatiaisen kohdalla unohtaa ja korvata ne eläinsuojelullisilla päämäärillä.


     

    Hyvin hoidettujen maatiaispentujen hinnoittelu on tärkeää siksi, että sillä viestitetään pennunhankkijoille, että mitään kissaa ei voi olettaa saavansa ilmaiseksi.


Pennunostajan kuluttajansuoja


Oletetaan, että pennunhankkija on valmis maksamaan kolminumeroisen summan hyvin hoidetusta kissanpennusta, mutta mistä hän voi tietää, että eläinlääkärin leimoilla varustettu rokotuskortti kuuluu juuri sille kissanpennulle, kuin väitetään? Miten pennunhankkija voi olla varma, että hän saa rahoilleen vastinetta ja taatusti hyvin hoidetun maatiaispennun?
Koska maatiaiskissoilta puuttuu rotukissojen kaltainen rekisteri, jonka avulla voidaan varmistaa annettujen tietojen paikkaansapitävyys ja taata niiden koskevan oikeaa kissaa, voitaisiin maatiaispentujen tunnistusmerkinnällä varmistaa, että annetut terveystiedot pitävät paikkansa ja että rokotuskortti kuuluu juuri sille eläimelle kuin väitetään.

Eläinlääkäri voisi pyynnöstä kiinnittää mikrosirutuksen yhteydessä jokaisen kissanpennun rokotuskorttiin mikrosirun viivakooditarran, jolla tietty terveyskortti voitaisiin aina yhdistää tiettyyn kissaan. Tällöin kissaan liittyvien tietojen väärentäminen tai toisen kissan terveystietojen väittäminen väärän kissan tiedoiksi vaikeutuisi. Pentuajan sirutus antaisi myös pennunostajalle tietynlaisen "laatutakuun" siitä, että hän todellakin saa vastinetta rahoilleen hyvin hoidetun kissanpennun muodossa. 




Pentuajan sirutus antaisi myös pennunostajalle tietynlaisen "laatutakuun" siitä, että hän todellakin saa vastinetta rahoilleen hyvinhoidetun kissanpennun muodossa. 


 
Kissankasvatus ja kissanpennun hankinta on kahden kauppa, jossa osallisena on kissan kasvattaja ja kissanpennun hankkija. Molemmat voivat osaltaan vaikuttaa siihen, millaisissa olosuhteissa kissoja tähän maahan syntyy. Omia motiivejaan, periaatteitaan ja toimintaansa pohtiessaan kannattaa pitää kirkkaana mielessä, että tehdyistä päätöksistä joko hyötyy tai kärsii loppuviimein se kissa, joka on täysin syytön oloonsa ja riippuvainen ympärillään olevista ihmisistä ja heidän teoistaan. Olit sitten kasvattaja tai pennunhankkija, niin ainoa jolle viimekädessä päätöksistäsi ja teoistasi vastaat, on se kissa.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Tulkinta-apua tuoteselosteisiin osa 2: avaimet selosteesta saatavan tiedon hyödyntämiseen

Edellisen blogipostauksen myötä pääsimme hieman jyvälle kissanruokien tuoteselosteissa käyteystä perustermistöstä ja tuoteselosteisiin vaikuttavista lainalaisuuksista. Siispä onkin luontevaa jatkaa juttusarjaa pureutumalla siihen, mitä tietoa tuoteseloste meille antaa ja miten meidän tulisi kissanruokahyllyllä ostopäätöksiä puntaroidessamme sitä käsitellä ja hyödyntää.

Ei riitä, että luemme tuoteselosteen ja ehkä jopa ymmärrämme mitä siinä sanotaan. Sen lisäksi meidän tulee pystyä päättelemään ne tekijät, jotka tekevät ruuasta joko sopivan tai epäsopivan kissan päivittäiseksi ravinnoksi ja osata nähdä ruokatuote sekä kokonaisuutena, että yksittäisten raaka-aineiden tasolla. On myös asioita, joita tuoteselosteet eivät meille kerro, tai joista meidän tulee olla valmiita itse ottamaan selvää.

Onneksi meillä täällä Tassutuntumalla-blogissa on jälleen kerran ollut apuna Viiruvarpaiden Milla, joka vastaili kärsivällisesti ja erittäin perusteellisesti esittämiini kysymyksiin, antaen meille kaikille kissan ruokinnasta kiinnostuneille sekä ajattelemisen aihetta, että eväitä parempaan tietoisuuteen teollisten kissanruokien sisällöistä.




? Mitä ja miten ruoan ravintoaineita ja ravintoainepitoisuuksia tulisi priorisoida? 

Millan kaksi pointtia ruuan ravintoaineiden priorisointiin:

  1. Tärkeintä olisi, että maksimoidaan laadukkaan proteiinin määrä ja minimoidaan terveydelle mahdollisesti haitallisten hiilihydraattien määrä. Laadukas proteiini tarkoittaa eläinperäistä, lihaperäistä proteiinia, joka sisältää kaikkia kissan tarvitsemia aminohappoja sopivissa suhteessa ja on mahdollisimman optimaalisesti imeytyvää. Kuten aiemmin jo puhuttiin, proteiinin täytyy olla eläinperäistä kasvivalkuaisten heikon aminohappoprofiilin takia. Proteiinista suuren osan olisi hyvä olla peräisin lihaskudoksesta, koska tukikudosten proteiinit eivät rakenteensa takia imeydy ollenkaan tai heikommin kuin lihaskudoksen. Esimerkiksi kaikista tukikudoksista, muun muassa ihosta ja rustosta, löytyvä kollageeni on proteiini, jota ei kuitenkaan sellaisenaan voida hyödyntää. Kissat tarvitsevat runsaasti proteiinia suurten aivojen toiminnassa ja lihaskunnon ylläpidossa, joten siksi proteiinin määrä on tärkeä tekijä ruoassa.

  2. Seuraavaksi kannattaa tarkastella hiilihydraattien määrää laskemalla niiden osuus. Hiilihydraattien suuri määrä johtaa terveysongelmien lisäksi siihen, että joko proteiinin tai rasvan tai molempien määrästä tingitään.

    Etenkin raakaruokapuolella on hyvin tyypillistä, että kahden laadultaan ja proteiini- ja hiilihydraattipitoisuudeltaan samanlaisen tuotteen väliltä valinta tehdään vitamiini- ja mineraalipitoisuuksien perusteella. En tässä kuitenkaan selitä auki, miten eri vitamiineja ja mineraaleja kannattaa painottaa ruoan valinnassa, ettei jutusta tule ylipitkä. Siksi tiivistetysti kun syötetään pelkkää teollista ruokaa, tärkeämpää on valita proteiinipitoinen ja vähähiilihydraattinen ruoka, joka sisältää paljon lihaa. 

"Laadukas proteiini tarkoittaa eläinperäistä, lihaperäistä proteiinia, joka sisältää kaikkia kissan tarvitsemia aminohappoja sopivissa suhteessa ja on mahdollisimman optimaalisesti imeytyvää."





? Voiko tuoteselosteesta päätellä käytettyjen raaka-aineiden laadun?

"Valitettavan kehnosti. Joissakin märkäruoissa ilmoitetaan eritellystä käytetyt ruhonosat, joten niistä on helppo päätellä ruokien laatu. Tällaisia ruokia ovat esimerkiksi Catz Finefood, Animonda Carny, Feringa, Granatapet ja Terra Faelis. Laadukkaimpia, siis proteiinipitoisia ja laadukasta proteiinia sisältäviä ruhonosia ovat liha (siis lihaskudos), sydän, maksa ja munuainen. Heikosti sulavia ruhonosia taas ovat muun muassa jänteet, keuhkot ja maha. Kannattaa kuitenkin muistaa että vaikka monien Animonda Carny -ruokien ensimmäisenä ainesosana on naudankeuhko, se ei ruokana ole huonompaa kuin ne märkäruoat, joissa ruhonosia ei ole eritelty ollenkaan. Ruoissa, joiden tuoteselosteessa ilmoitetaan vain ”liha ja eläinperäiset tuotteet” on todennäköisesti käytetty todella paljon keuhkoja, mahaa ja muita ravintoaineköyhiä ruhonosia.

Kuivaruokien kanssa joutuu tekemään huomattavasti enemmän salapoliisityötä, koska käytettyjä ruhonosia ei ilmoiteta ruoassa. Jos kuitenkin proteiini on hydrolysoitu, se tarkoittaa sitä että lähtötuote on ollut todella heikosti imeytyvä, jonka takia proteiinit on täyty pilkkoa valmiiksi. Jos ruokaan on lisätty kasvivalkuaisia, se kertoo että lihaa on joko todella vähän tai sen laatu on kehno. Sama pätee myös märkäruokiin. Samasta asiasta kertoo myös erittäin matala proteiinipitoisuus. Jos esimerkiksi märkäruoka sisältää pääasiassa lihaa ja eläinperäisiä tuotteita mutta proteiinia löytyy silti alle 8 %, käytetyt raaka-aineet eivät taatusti ole laadukkaita. Kuivaruoassa hiilihydraattien määrä vaihtelee niin paljon että laadukkuuden arviointi proteiinin prosenteista on vaikeaa tehdä, mutta yleensä huonolaatuisen eläinraaka-aineen huonoa proteiinipitoisuutta paikataan lisätyillä kasvi- tai eläinproteiineilla tai proteiinirikkailla kasviksilla, kuten palkokasveilla."

"Jos kuitenkin proteiini on hydrolysoitu, se tarkoittaa sitä että lähtötuote on ollut todella heikosti imeytyvä, jonka takia proteiinit on täyty pilkkoa valmiiksi."





? Mistä tiedän, saako kissani ostamastani kuivaruoasta kaiken tarvitsemansa, kuten vitamiinit ja hivenaineet?

"EU-lainsäädännön mukaan täysrehulla tarkoitetaan ”rehuseosta, joka koostumuksensa perusteella on riittävä päiväannokseksi”. Jos kissanruoan ilmoitetaan olevan täysravinto, sen siis täytyy täyttää kissan ravitsemukselliset tarpeet. Nämä tarpeet on määritellyt Yhdysvaltain Kansallinen tutkimusneuvosto (NRC) eläinten ravitsemustutkimusten pohjalta ja näitä soveltaa muun muassa Euroopan lemmikkieläinruokateollisuuden liitto (FEDIAF) Euroopan Unionin alueella sekä Association of American Feed Control Officials (AAFCO) Yhdysvalloissa. Kuivaruoalla täyttyy aina kissan vähimmäistarpeet, koska täydennyskuivaruokia ei valmisteta.

Ongelmaksi kuitenkin nousee se, että ravitsemussuositukset perustuvat kohtalaisen iäkkäisiin tutkimuksiin ja niihin ravintoaineiden määriin, joilla kissoilla ei esiinny puutosoireita. Monista ravintoaineista voisi kuitenkin olla hyötyä suosituksia suurempina määrinä. Esimerkiksi kalan omega-3-rasvahapoille ei tunneta aikuisilla kissoilla ravitsemuksellista tarvetta, joten aikuiselle kissalle tarkoitetun ruoan ei tarvitse sisältää niitä. Omega-3-rasvahapoista voi kuitenkin olla aikuisellekin kissalle hyötyä: ne voivat esimerkiksi hillitä elimistön tulehdusta ja parantaa turkin ja ihon kuntoa. Kun uusia tutkimuksia julkaistaan, voidaan löytää uusia terveysvaikutuksia. Esimerkiksi ihmisillä on nykyään jo runsaasti viitteitä siitä, että virallisia suosituksia suurempi D-vitamiinin annostus erityisesti täällä pohjoisessa parantaa luuston terveyttä ja esimerkiksi immuunipuolustuksen toimintaa. Valitettavasti kissoilla sellaisia ravitsemustutkimuksia, joissa tutkitaan jonkin ravintoaineen vaihtelevan määrän vaikutusta terveyteen, julkaistaan nykyään kovin vähän. On siis ihan mahdollista että optimaalisia ravintoaineiden pitoisuuksia pystyy jatkossakin vain arvailemaan. Nykytiedon ja kokemuksen perusteella pelkkää kuiva- ja märkäruokaa syövä kissa saattaisi hyötyä esimerkiksi kalaöljyn lisäämisestä ruokavalioon ja erityisesti karvanlähtöaikaan myös sinkistä."

"Ongelmaksi kuitenkin nousee se, että ravitsemussuositukset perustuvat kohtalaisen iäkkäisiin tutkimuksiin ja niihin ravintoaineiden määriin, joilla kissoilla ei esiinny puutosoireita. Monista ravintoaineista voisi kuitenkin olla hyötyä suosituksia suurempina määrinä."



Suomi-Tuoteseloste -sanakirja

  • Hydrolysoitu proteiini: Kun raaka-aineen proteiinipitoisuus on lähtökohtaisesti heikko, proteiinit täytyy pilkkoa valmiiksi. Tällöin puhutaan hydrolysoidusta proteiinista.
  • Kasviproteiini: Kissa ei pysty hyödyntämään kasvivalkuaista yhtä hyvin kuin eläinvalkuaista. Mikäli ruokaan on lisätty kasvivalkuaista, se kertoo siihen käytetyn lihan olevan huonolaatuista.
  • Proteiinipitoiset ruhonosat: laadukkaimpia, eli proteiinipitoisia ja laadukkaita proteiineja sisältävät osat, joista saatavat ravintoaineet vastaavat kissan tarpeisiin ja jotka sen elimistö pystyy hyödyntämään 
  • Huonosti sulavat ruhonosat: ovat ne ruhonosat, jotka ovat joko ravintoköyhiä tai sellaisia, joita kissa ei pysty hyödyntämään optimaalisesti. Näitä ovat muun muassa jänteet, keuhkot ja maha
.


Milla Ahola

Tassutuntumalla-blogin ruokakysymyksiin vastasi Viiruvarpaat-blogisti, biologian opiskelija ja luonnontieteiden kandidaatti Milla Ahola



KUVAT: MILLA AHOLA / ARI K./ ALLEKIRJOITTANUT

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Tulkinta-apua tuoteselosteisiin osa 1: hepreasta selkokielelle

Kirjoitin alkuvuodesta teollisten kissanruokien markkinointia käsittelevän postauksen, jossa kehotin ihmisiä perehtymään markkinointilauseiden sijaan ruokien tuoteselosteisiin, josta totuus kissanruokien sisällöstä selviää. Tuoteselosteen tulkitseminen ei kuitenkaan välttämättä ole niin helppoa kuin voisi luulla, sillä myös ne voidaan laatia johtamaan kuluttajaa harhaan, jolloin ruuan sisältö voi tuoteselosteenkin perusteella vaikuttaa todellista paremmalta.  

Siksi päätinkin pureutua aiheeseen, jotta meidän maallikoidenkin olisi mahdollista valita kissoillemme kauppojen ruokatarjonnasta se paras mahdollinen vaihtoehto. Yksin en kuitenkaan olisi osannut aiheeseen pureutua, joten pyysin avukseni Viiruvarpaat-blogin Millan, joka vastaili esittämiini ruoka-aiheisiin kysymyksiin.

Koska aihe on niin laaja ja Millan vastaukset niin perusteellisia (ja täynnä asiaa, joten niiden lyhentäminen ei tule kysymykseen), päätin jakaa aiheen kahteen erilliseen postaukseen. Juttusarjan ensimmäinen osa käsittelee teollisten kuivaruokien tuotesisällöissä käytettävää termistöä ja niiden tulkintaa. Seuraavassa osassa paneudumme tarkemmin siihen, mitä tuoteseloste kertoo ruoassa käytettyjen raaka-aineiden laadusta ja siihen, saako kissa teollisesta ruuasta kaikki tarvitsemansa vitamiinit. 



kissan kuivaruoka


? Millaisiin asioihin tuoteselosteita lukiessa kannattaa kiinnittää huomiota? Onko olemassa jotain suuntaa-antavia raameja sille, millainen kuivaruoka on ravintoainepitoisuuksiltaan kissalle optimaalisinta? 


Millan kolme pointtia kuivaruoan tuoteselosteen tulkitsemiseen:

 

  1. Tuoteseloste kannattaa ensin lukea ajatuksella läpi, erityisesti sen alkuosa. Kannattaa muistaa, että tuoteselosteessa ainesosat täytyy ilmoittaa suuruusjärjestyksessä. Siksi ensimmäisenä tuoteselosteessa tulisi olla liha. Ruokavalmistajat osaavat kuitenkin kiertää tämän muun muassa ilmoittamalla lihat tuoreina ja pilkkomalla hiilihydraatit. Kun ruoassa on monta erilaista hiilihydraattia, vaikkapa riisi, maissi ja vehnä, tai bataatti, peruna ja perunatärkkelys, kasviperäisten ainesosien määrä on todellisuudessa paljon suurempi kuin tuoteselostetta vilkaistessa voisi kuvitella.

    Hiilihydraatit taas aiheuttavat virtsan pH:n nousua, joka voi johtaa virtsakiteisiin. Lisäksi paljon hiilihydraatteja sisältävä ruoka voi altistaa hammaskiven muodostumiselle, koska plakkia muodostavat bakteerit käyttävät ravintonaan hiilihydraatteja ja tämä plakki taas ajan myötä kovettuu hammaskiveksi. Hiilihydraatit altistavat kissan myös sekä ylipainolle että diabetekselle, ja hiilihydraatit muuttavat suoliston bakteerikoostumusta, joka voi aiheuttaa epämiellyttäviä hajuja hiekkalaatikolla ja sen ulkopuolella.

  2. Ruoan proteiinin olisi hyvä tulla pelkästään eläinlähteistä. Kasvivalkuainen imeytyy hiukan heikommin kuin eläinproteiini ja lisäksi kasviproteiinit eivät ole yhtä hyviä tarpeellisten aminohappojen lähteitä kuin lihaproteiini. Kasvivalkuaiset on usein ilmoitettu valkuaisena, gluteenina tai proteiinina (esimerkiksi perunaproteiini, maissivalkuainen, vehnägluteeni), mutta kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, onko ruoassa paljon valkuaista sisältäviä palkokasveja, esimerkiksi kikherneitä tai linssejä.

  3. Kolmas tärkeä tarkasteltava asia on ruoan ravintosisältö. Siis se, miten paljon ruoassa on proteiinia ja rasvaa. Proteiinia olisi hyvä olla kuivaruoassa vähintään 40 %, sillä kissa tarvitsee todella paljon proteiinia pysyäkseen terveenä ja hyvinvoivana. Rasvaakin on hyvä olla runsaasti, ihan jo siksi että suuri rasvan määrä tarkoittaa pientä hiilihydraattien määrää. Hiilihydraattien osuutta ruoassa ei usein ilmoiteta, mutta sen pystyy helposti laskemaan: kun miinustaa sadasta proteiinien, rasvan, tuhkan, kuidun ja kosteuden prosenttiosuudet, jäljelle jää hiilihydraattiprosentti. Jos siis ruoassa on esimerkiksi proteiinia 35 %, rasvaa 14 %, tuhkaa 8 %, kosteutta 7 % ja kuitua 1 %, sulavia hiilihydraatteja on 35 %, siis saman verran kuin proteiinia.

"Tuoteseloste kannattaa ensin lukea ajatuksella läpi, erityisesti sen alkuosa. Kannattaa muistaa, että tuoteselosteessa ainesosat täytyy ilmoittaa suuruusjärjestyksessä. Siksi ensimmäisenä tuoteselosteessa tulisi olla liha."


Ihannekuivaruoka vastaisi kuivattua, sopivan rasvaista lihaa luineen päivineen. Siis proteiinia olisi noin 60 %, rasvaa 20 %, hiilihydraatteja ainoastaan kuidun verran 1-2 % ja loppu ruoasta olisi tuhkaa ja vettä. Tuoteselosteessa lukisi vain liha ja eläinperäiset tuotteet (mieluiten eriteltynä, siis esimerkiksi 70 % lihaa, 20 % sydäntä, 10 % muita sisäelimiä), kuidun lähde, mineraalit, vitamiinit. Toistaiseksi kuivaruokaa ei kuitenkaan saada nappulamuotoiseksi ilman hiilihydraatteja, eikä kuivaruoan sisältö ole toistaiseksi yhdessäkään näkemässäni kuivaruoassa ollut näin eritelty.

kissanruuan tuoteseloste


? Miten tuoteselosteissa ilmoitetut kuivattu ja tuore liha eroavat toisistaan?

"Kuivaruoka on, kuten nimestä voi päätellä, kuivaa. Kuivaruoka sisältää vettä noin 5-10 %. Tuoreen lihan vesipitoisuus taas on noin 60-70 %. Kun kuivaruoan tuoteselosteessa ilmoitetaan tuore liha ja mahdollisesti sille myös prosenttimäärä, ruoan valmistaja huijaa kuluttajaa. Jos kuivaruoassa ilmoitetaan olevan vaikkapa 80 % tuoretta kanaa, lopullisessa tuotteessa onkin vain noin 26 % kanaa, sillä broilerissa, hiukan ruhonosasta riippuen, on noin 70 % vettä. Tällä kikalla saadaan lihan määrä näyttämään paljon suuremmalta kuin se todellisuudessa on ja lisäksi tuorepainona ilmoittamalla saadaan nostettua liha tuoteluettelon ensimmäiseksi ainesosaksi.

Otetaan esimerkiksi tämä sama 80 % kanaa sisältävä ruoka ja ajatellaan että se sisältää vain kanaa, perunaa ja 5 % kivennäisaineita. Koska ruoan tuoteselosteessa ainesosat ilmoitetaan suuruusjärjestyksessä, tämän ruoan tuoteseloste voisi näyttää tältä: tuore kana (80 %), peruna, kivennäisaineet. Aika hyvältä näyttää. Jos ruoan kana ilmoitettaisiin kuivana ja aidot prosentit olisivat näkyvillä, ruoka kuitenkin näyttäisi tältä: peruna (69 %), kana (26 %), kivennäisaineet (5 %).

Ruokia, joissa liha ilmoitetaan tuoreena, ei kuitenkaan tarvitse välttää. Kannattaa vain tiedostaa se, että lihan osuus ruoasta ei vastaa ruoassa ilmoitettuja prosentteja ja nopealla päässälaskulla kannattaa laskea, miten laadukas ruoka olisi jos tuoreiden lihojen prosentit olisivat neljäsosa paketin kyljessä ilmoitetuista prosenteista. Jos ruoka siitä huolimatta olisi hyvää, sitä voi ihan hyvin suosia."

"Kun kuivaruoan tuoteselosteessa ilmoitetaan tuore liha ja mahdollisesti sille myös prosenttimäärä, ruoan valmistaja huijaa kuluttajaa. Ruokia, joissa liha ilmoitetaan tuoreena, ei kuitenkaan tarvitse välttää. Kannattaa vain tiedostaa se, että lihan osuus ruoasta ei vastaa ruoassa ilmoitettuja prosentteja."



kissanruuan tuoteseloste

? Voinko tehdä onnistuneen ja kissan kannalta parhaan ostopäätöksen tuoteselostetta lukematta? Pitävätkö pakkauksessa esitetyt terveys- ja hyvinvointiväittämät paikkansa?

"Kissan raakaruokaryhmissä Facebookissa on aika paljon tietoa myös kissanruoista ja niiden terveellisyydestä, joten siellä luottaisin monen ryhmäläisen (esimerkiksi Päivi Lipposen, Pikkupedot-blogin pitäjän) sanaan ruoan laadusta. Sitä lukuunottamatta ruoan terveellisyyttä ei voi päätellä ilman tuoteselosteen ja ravintosisällön lukemista. Pakkausten terveysväittämät voivat pitää paikkaansa eläinlääkäriklinikoilla myytävissä ruoissa. Siis esimerkiksi virtsakiteiden liuotusruoka todella liuottaa virtsakiteitä, sillä se sisältää virtsaa happamoittavia ainesosia ja stressaavalle kissalle tarkoitettu ruoka voi todella lieventää kissan stressiä ja sen fyysisiä oireita, sillä se sisältää ainesosia jotka vaikuttavat välittäjäaineiden tuotantoon aivoissa ja näin vähentävät ahdistusta.

Näiden tutkittujen terveysvaikutusten olemassaolo ei kuitenkaan tarkoita, että kaikissa ruoissa terveysvaikutuksista olisi näyttöä, eikä se myöskään tarkoita, että ruoka ylläpitää kissan kokonaisterveyttä, vaikka pakkauksen terveysväittämä pitäisikin paikkansa. Otetaan esimerkiksi munuaisruoat, jotka sisältävät munuaisten säästämiseksi vähän proteiinia ja fosforia. Ne saattavat kyllä säästää munuaisia, sillä munuaisten vajaatoiminnassa munuaisten kyky erittää fosforia vähenee, joka saattaa elimistön tehokkaan säätelyn takia johtaa kalsiumkatoon luustosta ja mineraalisaostumiin muualla kehossa. Proteiininsaannin rajoittaminen saattaa myös hiukan hidastaa kroonisen vajaatoiminnan etenemistä.

Ongelma on kuitenkin siinä, että vähäproteiininen ruokavalio heikentää kissan yleisterveyttä. Kissa tarvitsee runsaasti proteiinia ja jos (ja kun) sitä saadaan munuaisruoista liian vähän, ensimmäisenä alkaa kärsiä lihakset: kissan lihakset surkastuvat ja lihaskunto heikkenee. Suurin osa munuaispotilaista on vielä vanhuksia, joilla esiintyy vanhuuden lihaskatoa. Ihmisillä lihaskato on ollut tutkimuksissa voimakkaasti yhteydessä ennenaikaisen kuoleman riskiin, joten on todennäköistä että kissoillakin hyvä lihaskunto ja toimintakyky pidentää elinikää ja erityisesti lisää terveiden ja hyvien vuosien määrää."


"Ruoan terveellisyyttä ei voi päätellä ilman tuoteselosteen ja ravintosisällön lukemista." 



Suomi-Tuoteseloste -sanakirja

  • Tuoreliha: Lihapitoisuuden esittäminen kuivaruuan tuoteselosteessa tuoreena, saa ruoan lihapitoisuuden näyttämään todellista suuremmalta. Viitteitä ruoan todellisesta lihapitoisuudesta saat, kun jaat tuorelihan yhteydessä ilmoitetun prosenttiosuuden neljällä.
  • Proteiini: Kuivaruuassa tulisi olla proteiinia vähintään 40 % ja sen tulisi olla eläinperäistä.
  • Kasviproteiini: Kasviproteiini ei ole kissalle yhtä hyvä valkuaisen lähde kuin eläinproteiini, sillä se imeytyy hiukan heikommin. Lisäksi ne eivät ole yhtä hyviä tarpeellisten aminohappojen lähteitä. Tuoteselosteissa kasvivalkuaiset on usein ilmoitettu valkuaisena, gluteenina tai proteiinina.
  • Ravintosisältö: Kertoo, kuinka paljon ruuassa on proteiinia ja rasvaa. Proteiinia tulisi olla vähintään 40 % ja rasvaakin runsaasti, sillä rasvan runsas määrä tarkoittaa pienempää hiilihydraatin määrää. 
  • Hiilihydraatit: Ovat kissalle tarpeettomia ja suurina määrinä jopa haitallisia, joten niitä tulisi kissan ruokavaliossa välttää. Hiilihydraattien määrää ei tuoteselosteesta yleensä löydy, mutta sen saa selville vähentämällä sadasta prosentista proteiinien, rasvan, tuhkan ja kuidun prosenttiosuudet. 
  • Hiilihydraattien pilkkominen:  Tarkoittaa sitä, kun tuoteselosteessa ilmoitetaan erikseen kaikki hiilihydraatin lähteet. Tällöin yksittäisen hiilihydraatin lähteen paikka tuoteselosteessa saattaa olla eri, mitä se olisi, jos kaikki hiilihydraatit olisi ilmoitettu yhdessä ja samassa "köntässä". Tällöin kasviperäisten ainesosien määrä on suurempi, mitä tuoteseloste antaa ensivilkaisulla ymmärtää.


Milla Ahola

Tassutuntumalla-blogin ruokakysymyksiin vastasi Viiruvarpaat-blogisti, biologian opiskelija ja luonnontieteiden kandidaatti Milla Ahola



KUVAT: MILLA AHOLA / ARI K.