sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Miksi iloita ei saa?

Sain tuossa jokunen päivä sitten kuulla ilouutisen! Meidän Jujusta tulee eno, sillä sen sisko Taika odottaa pentuja. Iloa ja onnea varjostaa kuitenkin se tieto, ettei suunnitelmallisia maatiaispentueita kannata kovinkaan laajalti sosiaalisessa mediassa hehkuttaa, ellei halua saada ämpärikaupalla lokaa niskaansa. Jos uskaltaa iloita julkisesti joko omalle, tai tuttavansa kissalle syntyvistä pennuista, saa takuuvarmasti osakseen lähinnä syytöksiä kissamäärän lisäämisestä tilanteessa, jossa kodittomia kissoja on jo valmiiksi enemmän kuin tarjolla olevia hyviä koteja.

kissa


On kuitenkin otettava huomioon että se, mitä näemme, koemme ja kuulemme, vaikuttaa eittämättä siihen, mitä pidämme tyypillisenä ja normaalina. Tästä esimerkkinä omassa tuttavapiirissäni havaitsemani selkeä, kissan ihannepainoon liittyvä ajatusvääristymä. Kissojen ylipainon yleistymisen myötä ihmiset näyttävät alkaneen pitää hitusen pyylevää kissaa normaalina, koska niitä näkee joka niemessä ja notkelmassa. Tätä normaaliuden käsitystä vasten peilattuna lihaksikkaat ja normaalipainoiset kissat taas tuntuvat näyttäytyvän kauhisteltavan alipainoisina.

Pelkään saman ilmiön toteutuvan ennen pitkää myös maatiaiskissojen pennuttamiseen liittyvissä asioissa, jos huomiota ja näkyvyyttä saavat vain holtittoman lisääntymisen ja suoranaisen pentutehtailun tuotokset samalla, kun hyvinhoidettujen pentujen hehkuttajat hiljennetään sosiaalisen paineen avulla. Pentutehtailulla tarkoitan kissojen kohdalla niitä tapauksia, joita esimerkiksi Tori.fi tuntuu olevan pullollaan. Niitä tapauksia, joissa kissanpennuista kyllä pyydetään rahaa, mutta niiden hoitoon ei välttämättä ole panostettu edes matokuurin vertaa. Tuntuu pelottavalta edes ajatella, että tällaista pennutusta alettaisiin pitää normaalina, tai jonkinlaisena vakiona, jolle ei oikein mahda mitään. Tällöin maatiaiskissan heikko asema jäisi nykyiselleen, tai pahimmillaan huonontuisi entisestään.

Ihmettelen myös, miksi en saisi iloita sellaisen pentueen puolesta, jolla kaikki tulee olemaan hyvin? Pentueen emo on pentujen syntyessä hieman yli kaksivuotias, eli se on saanut kasvaa ja kehittyä itse kunnolla ennen pentuja. Miksi en saisi olla iloinen siitä, ettei tämän emon ole tarvinnut tiinehtyä heti ensimmäisestä kiimastaan silloin, kun se itsekin on vielä lapsi? 

Pentueen isä on talon oma kolli, eikä naapurin salaperäinen herra X. Emo ja pennut madotetaan ja synnytystä valvotaan. Kissanpennut luovutetaan uusiin koteihin aikaisintaan 12 viikon iässä. Talon kolleilta on käsittääkseni tämän tekstin kirjoitushetkellä jo pallit lähteneet ja emo itse pääsee leikattavaksi heti, kun se pentujen osalta on mahdollista. Toisin sanoen nämä kissat eivät tule lisääntymään kuin tämän yhden pentueen verran, eivätkä ne tule lisäämään radikaalisti maamme kissamäärää.

Okei, kyllähän tästä yhtälöstä puuttuu muutama juttu, jotka olisi ideaalitilanteessa otettu huomioon (kuten pentujen rokotukset ja vanhempien terveystutkimukset), mutta siitä huolimatta aika moni asia on tämän pentueen kohdalla paremmin, kuin monilla muilla tähän maahan syntyvillä lajitovereilla. Toki ideaalitilanteessa maatiaispentueet hoidettaisiin terveystutkimuksia myöten samalla tavalla kuin rotukissatkin, mutta eihän Roomaakaan rakennettu yhdessä yössä.

Tarkoitan tällä siis sitä, että ennen kuin voimme edellyttää maatiaispentueiden vanhemmille tehtäviä terveystutkimuksia, on meidän edellytettävä holtittoman ja valvomattoman lisääntymisen loppumista, tehtävä stoppi liian nuorten kissayksilöiden lisäännyttämiselle, yksien ja samojen kissayksilöiden rajoittamattomalle lisääntymiselle ja alle 12-viikkoisten pentujen luovuttamiselle. Nämä kaikki ovat Taika-kissan pentueen osalta kunnossa, joten miksi en saisi iloita, hehkuttaa sydämeni kyllyydestä ja kannustaa muitakin kissojensa asialliseen pennuttamiseen, holtittoman lisäännyttämisen sijaan?

kissa

Vaikenemalla kasvatamme rotu- ja maatiaiskissojen välistä kuilua


Mielestäni Jujun siskon pentueen kohdalla on kasapäin syitä olla iloinen ja onnellinen. Miksi sitä ei siis saisi olla, ilman pelkoa tuomituksi ja lynkatuksi tulemisesta? Miksi meidän pitäisi olla hiljaa ja vaikenemalla kasvattaa rotu- ja maatiaiskissojen välistä kuilua? Mikäli näkyvyyttä ja huomiota saavat vain hoitamattomat, kolminumeroisen summan hintalapulla varustetut ja täysin holtittoman lisääntymisen seurauksena syntyvät puolivillit pennut, annamme ulospäin erittäin vahvaa ja selkeää viestiä siitä, ettei alusta asti hyvin hoidetun maatiaispennun hankkiminen ole mahdollista edes rahalla, vaikka ainakin minun mielestäni viestin pitäisi olla juuri päinvastainen!

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, niin tämän oman mielipiteeni taustalla on ennen kaikkea eläinsuojelulliset syyt. Haluan ajatella, että maatiaiskissan mainetta ja yhteiskunnallista asemaa voitaisiin parantaa, vaikka sitten pentue kerrallaan. Mitä enemmän me kissaihmiset saamme viestitettyä potentiaalisille tulevaisuuden kissanhankkijoille maatiaiskissankin ansaitsevan arvoisensa hoidon, sitä vähemmän kodittomia kissoja löytölöihin ehkä päätyisi. Olen siis tismalleen samassa veneessä kaikkien niiden ihmisten kanssa, jotka kantavat huolta maatiaiskissojen hyvinvoinnista ja ovat kauhuissaan kodittomien kissojen määrästä.

Toivoisinkin tällaisen dialogin saavan jatkossa entistä enemmän tilaa, nimenomaan rauhanomaisen ja asiallisen keskustelun muodossa. Jokainen koditon kissa on liikaa ja meidän kissaihmisten on tehtävä kaikkemme vallitsevan tilanteen korjaamiseksi kestävällä tavalla. Yksi tapa pyrkiä vaikuttamaan maatiaiskissaan ja sen lisääntymiseen liittyviin asenteisiin voisi olla kissan asiallisen pennuttamisen esittäminen edes hitusen tämänhetkistä suotuisammassa valossa ja nimenomaan vaihtoehtona holtittomalle ja vastuuttomalle pennuttamiselle.

Siksipä esitänkin mitä nöyrimmän pyynnön kaikille somessa liikkuville kissaihmisille: kun seuraavan kerran törmäätte uutisvirrassa pentuja odottavaa maatiaiskissaa koskevaan päivitykseen, älkää tuomitko suoralta kädeltä. Tuomitkaa vasta sitten, jos aihetta ilmenee. Holtiton ja valvomaton lisääntyminen, sekä emojen ja pentujen hoidon laiminlyönti tulee ehdottomasti tuomita, mutta ennen kuin alkaa hutkia, pitäisi tutkia. Ennen tuomitsevaa lausuntoa tulisi pystyä toteamaan, onko laiminlyöntiä tapahtunut tai kenties tapahtumassa, vai ei. Pelkkä oman tai tuttavansa kissan tiineydestä iloitseminen ei mielestäni ole riittävä syy joutua ajojahdin kohteeksi.

KUVAT: ARI K. // Kuvissa Juju, ylpeä tuleva eno
EDIT: 15.7.2016: Kirjoitusvirhe korjattu, väärinkäsitysten välttämiseksi.

17 kommenttia:

  1. Silloin, kun maatiaiskissan terveysasiat ovat kunnossa, kissa on sisäkissa, joka ulkoilee valvotusti, kolli on myös hoidettu ja tuttu uros, pennut hoidetaan asianmukaisesti ja luovutetaan vastuullisiin koteihin luovutusikäisinä, en näe mitään syytä, miksi maatiaisemokin ei pentuja voisi saada. Mutta tiedät varmaan itsekin, että valitettavasti näin on liian harvoin :(

    Iloitse pennuista, hoida niitä huolella, käytä eläinlääkärin tarkistuksessa ennen luovutusta ja myy ne vastuuntoisille ihmisille. Silloin kaikki on hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tismalleen samaa mieltä. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, ettei (sosiaalisen median) keskusteluissa tulisi tehdä minkäänlaisia ennakkoluuloihin perustuvia automaattioletuksia pentujen ja emon hoidon tasosta, ennen kuin siitä on oikeasti ottanut selvää. :) Eikä suunnitelmallisesti maatiaiskissaansa pennuttavia tulisi automaattisesti tuomita ja syyllistää siitä, että ovat hoitaneet pennut hyvin, ellei tapauksessa sitten ilmene erikseen aihetta syytöksiin.

      Tällä hetkellä etenkin somessa aiheeseen liittyvä keskusteluilmapiiri on hyvin negatiivinen ja ihmisten automaattireaktio kaikkiin maatiaisaiheisiin pentukuviin yms. tuntuu olevan avoimen vihamielinen, tuomitseva ja syyllistävä, koska kodittomat kissat.

      Tämä ei ole mielestäni toivottava suunta, sillä julkisesta lynkkaamisesta aiheutuva sosiaalinen paine on omiaan hiljentämään kaikenlaisiin enemmän tai vähemmän suunnitelmallisiin pentueisiin liittyvät henkilöt, myös hyvät ja vastuulliset sellaiset.

      Kuten jo varsinaisessa blogikirjoituksessani sanoin, niin kaikki kissan pennuttamiseen liittyvä vastuuttomuus ja välinpitämättömyys on ehdottomasti tuomittava, siitä ei kukaan liene eri mieltä. Mitä tulee esimerkiksi sosiaalisessa mediassa vastaan tuleviin yksittäistapauksiin, niin mielestäni niiden kohdalla on kuitenkin aiheellista tutkia ennen kuin alkaa hutkia, ettei tuomiolle joudu sellaisia ihmisiä, joilla ei todellisuudessa ole mitään hävettävää.

      Poista
  2. Saahan sitä iloita, mutta mitenkäs näiden syntyneiden pentujen tilanne jatkossa, teettävätkö uudet kodit niilläkin ne yhdet pennut jne jne jne?
    Oliko pennuille jo kotiehdokkaita ennen pennutusta, vai etsitäänkö näille koti sitten siellä torissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näihin asioihin en osaa ottaa kantaa, koska kyseessä ei ole oman kissani pennut.

      Sitäpaitsi, eihän sillä ole väliä, vaikka pennuille etsisikin koteja siellä Torissa, vaan sillä, millä tavalla niitä siellä myy. ;)

      Poista
    2. Juttelin Jujun siskon omistajan kanssa ja hän kertoi, että tuosta tulevasta pentueesta kahdelle pennulle on jo varmat kodit tiedossa, joiden lisäksi yksi pentu jää kotiin. Enemmänkin on kuulemma kyselty, mutta mitään varmaa ei tietenkään uskalla kenellekään luvata, ennen kuin on tiedossa kuinka monta pentua sieltä ylipäätään tulee.

      Eli tämän osalta ainakin kaikki hyvin. :) Plus tiedän kokemuksesta, ettei tuolla henkilöllä ole kiire ns. päästä pennuista eroon, vaan tarvittaessa on kyllä valmis pitämään niitä pidempäänkin, sopivan kodin löytymistä odotellessa.

      Poista
  3. Voihan tuota iloita mutta pentuetta ei ole vastuullisesti kasvatettu. Pohdin myös pentujen tulevaisuutta kun näitä pentuja riittää taas tulevava kesänä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain perusteluita väitteillesi olisi kiva kuulla.

      Poista
  4. Täällä yksi maatiaiskissojen emäntä. En tiedä terveempää kissarotua. Omat kissat olleet todella pitkäikäisiä, eka pentuja otettu kissani kuoli luonnollisen kuoleman 18 vuotiaana. Toinen kissani elelee rauhallisia eläkeläispäiviä reilu 16 vuotiaana. Rokotukset, madotukset leikkaukset ainoat kulut. Minulla huoli ainoastaan siitä mistä löydän seuraavan kissani.
    Eläinsuojeluyhdistyksen ihmiset ovat niin fanaattisia etten yhdistyksen puoleen käänny.
    Itse en tunne yhtään kissan omistajaa täällä maalla, jonka kissoja ei olisi leikattu.
    Eläinsuojeluyhdistykset tekevät hyvää työtä mutta niihin hakeutuu ihmisiä jotka ovat unohtaneet eron ihmisen ja eläimen välillä.
    Jokaista eläintä pitää kohdella hyvin ja lajinmukaisesti mutta eläin on eläin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinsuojeluyhdistysten ihmiset tekevät korvaamatonta ja tärkeää työtä kissojen hyvinvoinnin eteen ja itse nostan heille hattua siitä, että jaksavat tehdä niin raskasta hommaa lähes täysin vapaaehtoisvoimin, eli ilman palkkaa. Siihen ei ihan jokainen pysty, joten heitä kyllä täytyy arvostaa, jotka pystyvät.

      En siis toivo, että keskustelu ajautuu minkäänlaisen vastakkainasettelun suuntaan, vaan toivon, että jokainen ymmärtäisi, että tässä ollaan kissojen asialla kaikki ja voitaisiin puhaltaa yhteen hiileen toinen toistaan tukien ja lähtökohtaisesti tuomitsematta.

      Poista
  5. Joka tapauksessa, matemaattisesti ajatellen: Myös hyvin hoidetut maatiaispennut lisäävät kotia tarvitsevien maatiaiskissojen kokonaismäärää. Ja samalla, lisääntyvän ylitarjonnan myötä, edesauttavat maatiaiskissojen aliarvostettua asemaa. Itse en ikinä voisi ajatella teettäväni maatiaiskissoillani pentuja, eivätkä kaksi nuorta, leikattua tyttökissaani todellakaan tunnu äitiyttä murheineen ja riskeineen kaipaavan, vaan ovat onnellisia tulevia ikäneitoja :). Haave pennuista on vain omistajan, ei kissaparan päässä, ja siksi itsekäs. Juuri nyt järkyttää ja itkettää hukkuneeksi epäillyn siikajokisen pariskunnan 8 kissan kohtalo: Yhdellekään kissoista ei uutta kotia löytynyt, vaan maatiaiskissojen ylitarjonnan takia jokaisen kissan kohtalo oli lopetus eläinlääkärin piikillä :'(. PLIIS, LEIKATKAA MAATIAISKISSANNE!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kirjoittanut tästä aiheesta pitkät pätkät tänne blogiin aikaisemminkin, eli jos ajatukseni kiinnostavat, niin kannattanee kahlata vanhempiakin postauksia läpi. :)

      Tässä esimerkiksi pari kirjoitusta, joiden avulla pääsee ehkä hieman perille siitä, mitä minä asiasta ajattelen:

      http://kissantassutblogi.blogspot.fi/2016/02/maatiaiskissa-on-vuoden-maatiainen.html

      http://kissantassutblogi.blogspot.fi/2016/03/ulos-kuplasta.html

      En tietääkseni ole missään kohtaa väittänyt, että kaikkien kissojen pitäisi lisääntyä, tai että ne jäisivät jotenkin kaipaamaan äitiyttä/isyyttä, jos eivät pääse sitä kokemaan. Päinvastoin, ihan näin neljän kastraattikollin emäntänä olen sitä mieltä, että kaikkien kissojen nimenomaan EI tulisi lisääntyä. Pointtini vaan on se, että tapa jolla valtaosa kissoista tähän maahan tällä hetkellä syntyy on täysin kestämätön ja kumpuaa lähinnä kissan lisäännyttämiseen liittyvistä vääränlaisista asenteista, joihin pitäisi saada muutos. Miten sitä asennetta voi muuttaa, jos ainoa kuva mikä julkisesta keskustelusta välittyy on, että maatiaiskissoja tulee pelkistä huonoista olosuhteista?

      En tiedä miten asian muotoilisin, ettei kukaan koe sitä syyllistävänä. Tuppaan vaan olemaan sitä mieltä, että tuomitsemalla yksiselitteisesti kaiken maatiaiskissojen tarkoituksellisen pennuttamisen, tulee samalla ehkä tahtomattaan hyväksyneeksi tavan, jolla kissanpennut pääosin tällä hetkellä tähän maahan syntyvät. Meillä ei tällä hetkellä ole työkaluja kuin oireiden hoitoon, vaikka meidän pitäisi päästä pureutumaan itse tautiin, eli kissojen holtittomaan lisääntymiseen.

      Toivottavasti jaksat ja ehdit lukea mun muitakin kirjoituksiani, sieltä kun selviää paljon sellaisia yksityiskohtia, jotka eivät ehkä niinkään tässä kirjoituksessa tulleet esille. :)

      Poista
    2. Ja kyllä, olet oikeassa siinä, että suunnitelmalliset kissanpennut lisäävät kodittomien kissojen määrää välittömästi. Mutta minun pointtini olikin se, että maatiaiskissan asema voisi ehkä pidemmällä tähtäimellä asennemuutoksen johdosta parantua, jolloin se taas osaltaan vähentäisi myös löytölöihin päätyvien kissojen määrää. Eli on myös aivan puhdas näkökulmakysymys, että ajatteleeko tilannetta lyhyemmällä vai pidemmällä tähtäimellä. kohteessa

      Poista
    3. Kovin on hankalaa saada hyvin kasvatettua maatiaiskissan pentua. Niistä on pula! En itse välttämättä halua jotain aitassa kasvanutta pentua, joka on 2 viikkoa ennen luovutusikää haettu sisälle. Se ei silloin ole sisällä kasvanut kissanpentu. Hyvä, että joku myöntää pennuttavansa maatiaiskissaansa. Peukku sille!

      Poista
    4. Niinpä.

      En sano, että maatiaiskissojen asiallinen pennutus pystyisi yksinään parantamaan yhtään mitään, vaan siihen tarvitaan myös lainsäädännön uudistuksia, esimerkiksi tunnistusmerkintävelvollisuuden muodossa. Koen kuitenkin, että asiallinen pennutus osana asennemuutokseen pyrkivää vaikuttamista voisi auttaa maatiaiskissaa saavuttamaan arvon, joka sille kuuluu.

      Poista
  6. Olen kans törmännyt sukurutsaisiin kissapopulaatiotapauksiin, joissa kissaemo on jatkuvasti tiineenä ja pennut lasten leikkikaluina , ja Annetaan kissanpentuja palstoilla. Sitten niitä ottavat opiskelijat, jotka ei jaksa itsestään huolehtia, saati kissasta, kun se tulee murrosikään. ��

    VastaaPoista
  7. Asiallinen teksti.
    Juju on samanlainen söpö kitler kuin meidän Ilonakin :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Asiallisuuteen pyritään ja se onkin yksi tämän blogin pääasiallisista punaisista langoista. :)

      Ja juu, Juju on tuollainen Chaplin negatiiviväreissä, aina vähän hölmistyneen näköinen. :D

      Poista

Kommentointi ja keskustelu ovat erittäin tervetulleita! Peräänkuulutan keskustelun asiallista tasoa, asiattomat kommentit poistetaan.

Kiitos! :)