maanantai 14. maaliskuuta 2016

Ulos kuplasta

Kissaliiton Kissa-lehden päätoimittaja Milla Talja kirjoitti uusimman lehden pääkirjoituksessa ajatuksistaan, koskien maatiaiskissan saamaa vuoden maatiainen -tunnustusta. Hän kertoo joutuneensa huokaisemaan Maatiainen ry:n tiedotteen sille osiolle, jossa maatiaiskissan kasvatukseen toivottiin sovellettavan samoja käytäntöjä kuin rotukissojenkin kohdalla.

Maatiainen ry:n toive suunnitelmallisesta maatiaiskissakasvatuksesta kuitattiin lausahduksella "Kovin kauniita ajatuksia - ja hyvin hurskaita toiveita." Toive ja tavoite maatiaiskissojen hyvästä hoidosta ja valvotusta lisääntymisestä kuitattiin siis sillä, että vaikka ajatus onkin jalo, ei sen laittamista täytäntöön nähdä realistisena. Kirjoittaja puhuu rotukissakuplasta, jonka sisällä on helppo tuudittautua siihen ajatukseen, että jokainen kissa on omistajalleen rakastettu perheenjäsen, kuplan ulkopuolella vallitsevasta, aivan toisenlaisesta todellisuudesta huolimatta. Toisinsanoen maatiaiskissojen huono asema kyllä tiedostettiin ja tuotiin esille, mutta samalla annettiin ymmärtää sen olevan asia, jolle ei vain mahda mitään. Rotukissakuplan sisällä laaditun kirjoituksen mukaan maatiainen ei ole vaarassa kuolla sukupuuttoon, joten ilmeisesti myöskään sitä koskevaa suojeluohjelmaa tai suunnitelmallista ja valvottua pennuttamista ei koeta tarpeelliseksi.

Kirjoituksesta sai kuvan, että maatiaisten valvottu ja suunnitelmallinen lisäännyttäminen olisi vain maatiaiskissojen määrän lisäämistä, joka ei olisi suotavaa löytölöiden ollessa jo valmiiksi pullollaan kodittomia kissoja. Vallitseva tilanne nähtiin ihmisen piittaamattomuuden seurauksena, mitä se eittämättä onkin, mutta samalla kaikki piittaamattomuuden vähentämiseen tähtäävä toiminta tuomittiin myös.

Pääkirjoitus oli maatiaiskissa-aiheen käsittelyn osalta melko suppea ja ylimalkainen. Olisinkin lähtökohtaisesti toivonut tälle aiheelle ja sen pohtimiselle enemmän palstatilaa. Nyt aihe käsiteltiin pikaisesti pääkirjoituksessa yhtenä aiheena muiden joukossa ja tekstin perusteella olikin todella vaikea muodostaa käsitystä siitä, mitä asian esilletuomisella ajettiin takaa. On vaarallista heittää irrallisia ajatuksia ilmoille ilman taustatietoja ja niiden huolellista kytkemistä kontekstiin. Siksi halusinkin vielä omalta osaltani jatkaa asian pohdintaa ja puimista siitä, mihin Kissa-lehden pääkirjoituksessa jäätiin.

Törmäsin kirjoituksessa useampaan epäkohtaan, joihin haluan omasta puolestani maatiaisten asiallisen pennutuksen kannattajana puuttua. En siis edusta mitään yleistä tahoa, vaan kirjoitan yksityishenkilönä ja kirjoitus edustaa ainoastaan omia henkilökohtaisia mielipiteitäni. Tämä teksti sisältää jonkin verran vanhan toistoa niille, jotka ovat lukeneet aikaisemmat aihetta koskeneet kirjoitukseni.

Maatiaiskissan asiallisesta pennutuksesta

1. Sukupuuttoajattelusta parempaan kissanpitoon


Kirjoituksessa tunnuttiin tartuttavan ajatukseen maatiaiskissojen sukupuutosta. Kirjoittaja totesi maatiaiskissojen sukupuuton olevan hyvin epätodennäköinen skenaario, mikä koettiin ikään kuin luvaksi jättää asian pohtiminen siihen. Kuten olen jo aikaisemmissa aihetta koskevissa kirjoituksissani (täällä ja täällä) sanonut, maatiaiskissamme ei ole yksilöidensä määrän puolesta vaarassa kuolla sukupuuttoon. On kuitenkin vaarana, että paikalliset maatiaiskissapopulaatiot ajautuvat geneettisesti yhä ahtaammalle ja ahtaammalle, kun vain samaan sosiaaliseen yhteisöön kuuluvat ja usein toisilleen läheistä sukua olevat kissat pariutuvat tahoillaan, ilman että erisukuisten kissojen geenit pääsisivät sekoittumaan keskenään. Maatiaiskissan sukupuutosta puhuttaessa ei siis välttämättä puhutakaan kissojen määrästä, vaan nykyisellä villillä ja valvomattomalla menetelmällä syntyvien kissayksilöiden sisäsiittoisuudesta ja sen vaikutuksesta rodun ja yksilön hyvinvointiin ja elinvoimaisuuteen.

Nykymuotoiseen villiin ja valvomattomaan lisääntymiseen perustuvaan tapaan liittyy myös kosolti ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat niin kissayksilöiden fyysiseen kuin henkiseenkin hyvinvointiin. Suurissa heitteilläolevissa kissapopulaatioissa erilaiset sairaudet kissaflunssista kissojen immuunikatoon leviävät kulovalkean tavoin. Sukupolvesta toiseen vailla ihmiskontaktia eläneiden kissojen sopeutuminen lemmikeiksi ei sekään ole aivan läpihuutojuttu ja sanomattakin lienee selvää, että pennusta asti sosiaalistetulla kissanpennulla on lähtökohtaisesti paremmat edellytykset ongelmattomaan ja tasapainoiseen lemmikkikissan elämään, kuin ties kuinka monennen polven villiintyneellä kissanpennulla, jolla ei ole elämänsä varhaisajoilta minkäänlaista kokemusta yhteiselosta ihmisen kanssa.

Siksipä päätinkin vielä kerran avata omia ajatuksiani siitä, mitä maatiaiskissan suojeluohjelmalla mielestäni tulisi tavoitella. Maatiaiskissojen suojeluohjelman ja asianmukaisen maatiaiskissapennutuksen (jonka kriteerit olen määriteellyt mm. täällä) tavoitteena ei mielestäni ole pelastaa maatiaiskissaa sukupuutolta, vaan muuttaa maatiaiskissanpitoon ja -pennutukseen liittyviä vanhoja asenteita ja käsityksiä parempaan suuntaan, ja täten edesauttaa maatiaiskissan geneettistä monimuotoisuutta, elinvoimaisuutta ja lemmikiksi soveltuvuutta.

Tarkasteli maatiaiskissojen nykytilaa sitten miltä kantilta tahansa, on itsestäänselvää, ettei tilanne voi jatkua nykyisellään. Villiintyneiden kissapopulaatioiden ja kissojen holtittoman lisääntymisen aiheuttamat ongelmat ovat maanlaajuisia ja ne ovat vakavia. Löytölät pullistelevat villiintyneistä populaatioista loukutettuja kissoja. Vapaaehtoisvoimin pyörivät paikalliset eläinsuojeluyhdistykset toimivat tauotta resurssiensa äärirajoilla villiintyneitä kissoja loukuttaen, ja siitä huolimatta valtava määrä kodittomia kissoja kuolee nälkään, janoon ja kylmyyteen joka vuosi. Tämä on se syy, miksi maatiaiskissan suojeluohjelmaa ja maatiaiskissojen lisääntymisen valvontaa tarvitaan! Tarvitsemme sitä suojelemaan maatiaiskissaa niin, ettei yksikään niistä joutuisi paleltumaan kuoliaaksi Suomen armottomassa talvessa.

"Kukapa meistä ei haluaisi, että kaikki kissat saisivat arvoistaan huolenpitoa ja hellää hoivaa elämänsä alusta loppuun!", kysyy Talja kirjoituksessaan. Noh, minä ainakin haluan ja siksi onkin mielestäni aika alkaa tehdä jotain sen eteen, että myös maatiaiskissat saisivat arvoistaan huolenpitoa läpi elämän. Asiat eivät parane sillä, että niiden huono tila todetaan ja sitä voivotellaan. Asiat muuttuvat niitä muuttamalla. Moni muutos on alkanut (kauniista) ajatuksista ja (hurskaista) toiveista, jotka teoiksi muuttuessaan ovat sysänneet liikkeelle jotain itseään suurempaa. Läpi elämän kestävä hoiva ja huolenpito eivät ole rotukissojen etuoikeuksia tai vain harvalle kuuluvaa luksusta, vaan niiden tulisi olla itsestäänselvyyksiä ja jokaiselle kissalle kuuluvia perusoikeuksia!

Maatiaiskissan asiallisesta pennutuksesta


Kirjoituksessa oltiin myös erityisen huolissaan tiedotteen siitä osasta, jossa eläinsuojelujärjestöjen ja -yhdistysten järjestämien kissojen leikkauskampanjoiden pelättiin ajavan maatiaiskissamme sukupuuttoon. Mitä näihin leikkauskampanjoihin tulee, niin mielestäni ne ovat oma asiansa ja maatiaiskissojen asiallinen ja suunnitelmallinen pennutus taas omansa.

Leikkauskampanjoiden kohderyhmiin kuulunevat ensisijaisesti he, jotka eivät välttämättä halua omatoimiulkoilevien kissojensa saavan pentuja, mutteivät syystä tai toisesta ole leikkauttaneetkaan niitä. Kyseessä ovat juuri ne ihmiset joiden kissojen tulisi ehdottomasti ollakin leikattuja, sillä leikkauskampanjoiden ensisijaisena tarkoituksena on käsittääkseni ennaltaehkäistä suunnittelemattomien ja ei-toivottujen pentujen syntyminen. Mielestäni nämä kampanjat puolustavatkin paikkaansa nimenomaan siinä tarkoituksessa, eli valvomattoman ja holtittoman lisääntymisen ennaltaehkäisyssä. Leikkaamattoman kissan päästäminen ulos lisääntymään itsekseen ei kuulu asiallisen ja suunnitelmallisen maatiaiskissapennutuksen piiriin riippumatta siitä, millaista hoitoa pennut synnyttyään saavat.

Toinen ja leikkauskampanjoista täysin irrallinen asia sitten taas on oman kissansa leikkaamatta jättäminen asiallisten pennutussuunintelmien vuoksi. Tähän liittyy yksi suuri ongelma: jos henkilö uskaltaakin etsiä julkisesti kissalleen sulhoa tai kollilleen morsianta, hän tulee lähes varmasti lynkatuksi. Asialliseen maatiaiskissapennutukseen liittyvä asenneilmapiiri onkin todella negatiivinen, pääasiallisena syynä ns. villikissakortti (katso kohta 2), joka heitetään pöytään joka ainoa kerta aiheesta puhuttaessa.  

Jotta saamme maatiaiskissan asemaa koskaan parannettua, on meidän kissaihmisten ensin alettava puhaltaa yhteen hiileen ja ymmärrettävä kokonaiskuva maatiaiskissan asiallisen pennutuksen takana. Geneettisesti monimuotoisen, elinvoimaisen ja terveen maatiaiskissakannan ylläpito vaatii ehdotonta avoimuutta ja kissaihmisten välistä yhteistyötä, sillä koko maatiaisrotumme pelastaminen ei onnistu yhden tai kahdenkaan ihmisen voimin. Siihen tarvitaan laajan ja asialleen omistautuneen ihmisjoukon panos. Siksi kysynkin: Miten voimme koskaan muuttaa maatiaiseen ja sen lisääntymiseen liittyviä asenteita, jos kaikki yritykset torpataan heti alkuunsa ja vielä toisten kissaihmisten toimesta?  

Maatiaiskissan asiallisesta pennutuksesta

2. Villikissakortti


Ymmärrän itsekin hyvin maatiaiskissoihin liittyvän eläinsuojelullisen ongelman, eli sen, että pääosin villiintyneistä kissapopulaatioista loukutettuja kodittomia kissoja on enemmän kuin tarjolla olevia hyviä koteja. Käyttämällä näitä kodittomia kissoja argumenttina asiallista maatiaiskissapennutusta vastaan syyllistämällä joko oman kissansa pennuttajaa tai asiallisesti hoidetun pennun hankkijaa siitä, että hän lisää kissojen määrää kodittomista kissoista huolimatta, tulee kuitenkin samalla hyväksyneeksi tämän eläinsuojelullisesti erittäin kyseenalaisen tavan, jolla valtaosa maatiaiskissoistamme tähän maahan tällä hetkellä syntyy.

Samalla villikissakortilla saadaan myös mitätöityä kaikki yritykset muuttaa vallitsevia asenteita ja  niihin liittyviä käytänteitä, tuomitsemalla asiallinen maatiaiskissapennutus. Monille henkilöille tuntuukin olevan epäselvää, että ainakin minä maatiaiskissojen asiallisen pennutuksen puolestapuhujana olen tismalleen samassa veneessä heidän kanssaan. Mielestäni yksi asiallisen maatiaiskissapennutuksen pääasiallisena tarkoituksena tulisikin olla maatiaiskissan aseman ja maineen parantaminen, joka toivon mukaan tulisi pitkällä tähtäimellä näkymään myös löytölöihin päätyvien kissojen vähäisempänä määränä.

Villiintyneitä kissapopulaatioita loukuttamalla hoidetaan ainoastaan oiretta, kun tarvittaisiin keinoja puuttua itse tautiin. Toimivin keino pyrkiä parantamaan sairautta oireiden taustalla on pyrkiä ennaltaehkäisemään villiintyvien populaatioiden synty. En näe mitään muuta keinoa tähän, kuin pyrkiä vaikuttamaan ihmisten asenteisiin ja tällä hetkellä maatiaiskissan yllä leijuvaan asenneilmapiiriin. Osittain tähän voitaneen puuttua lainsäädännöllä, mutta asiallinen maatiaiskissapennutus voisi myös olla merkittävä osa tätä asennevaikuttamista, jos siihen vaan annettaisiin mahdollisuus.

Maatiaiskissan asiallisesta pennutuksesta

3. Hyvä hoito on joka kissan perusoikeus


En tiedä oliko vika lukijassa vai missä, mutta tämä lukija jäi Kissa-lehden pääkirjoituksen jäljiltä siihen käsitykseen, ettei maatiaiskissojen tarvitse kirjoittajan mukaan saada samanlaista hoitoa kuin rotukissojen. Maatiaiskissoille rotukissan veroista hoitoa ja huolta peräänkuuluttavien ihmisten mielipiteitä tunnuttiin pidettävän utopistisena hurskasteluna ja rotukissakuplan sisältä tuleva suhtautuminen näihin toiveisiin tuntui jopa hieman ylimieliseltä. On vaikea löytää syitä maatiaiskissan rotukissan veroisen kohtelun vastustamiselle ja sitä peräänkuuluttavien ihmisten leimaamiselle. On vaikea löytää syitä rotu- ja maatiaiskissojen väliselle epätasa-arvolle ja niiden välille kissaihmisten itsensä toimesta tehdylle kahtiajaolle. On vaikea löytää syitä sille, miksi kukaan kissaihmiseksi itseään tituleeraava haluaisi elää rotukissakuplassa ja sulkea silmänsä maatiaiskissojen ahdingolta. Lähtökohtana kaikille kissaharrastuksille kun tulisi mielestäni olla se, että kissa on kissa, rotuun tai roduttomuuteen katsomatta.

Mikäli saamani käsitys on oikea, olen lievästi sanottuna pöyristynyt. Ihmisellä tulisi aina olla mahdollisuus hankkia hyvinhoidettu maatiaiskissa ja mikä tärkeintä, maatiaiskissalla tulisi aina olla kiistaton oikeus syntyä toivottuna tähän maailmaan ja saada hyvää hoitoa siinä missä rotukissankin. Kuten olen täällä blogissa aiemminkin kirjoittanut, niin mikäli emme saa markkinoille asiallisesti hoidettuja maatiaispentuja, tämän markkinaraon tullee todennäköisesti täyttämään tarkoituksella teetetyt sekarotupennut, joita myydään rotukissastatukseen vedoten kalliilla hinnalla niille ihmisille, jotka eivät halua rekisteröityä rotukissaa, eivätkä ole valmiita sitoutumaan rescue-taustaisen maatiaiskissan mahdollisesti vaativiin erityistarpeisiin.

Maatiaiskissan asiallisesta pennutuksesta



Villiintyneistä populaatioista loukutettujen kissojen kohdalla saattaa nimittäin joutua tekemään pitkäjänteisen ja kovan työn, jotta ne sopeutuvat lemmikkikissan elämään. Kaikki ihmiset eivät ole valmiita sitoutumaan tähän projektiin, eikä se tee heistä huonoja kissanomistajia. He eivät vain sovi rescue-kissojen ihmisiksi ja se heille suotakoot. Huonoista oloista peräisin olevalla kissalla mahdollisesti ilmenevistä ongelmista ei myöskään tulisi vaieta, sillä uskallan väittää, että mitä suurempana yllätyksenä kissan arkuus, stressiherkkyys tai muut mahdolliset ongelmat sen uudelle omistajalle tulevat, sitä suuremmalla todennäköisyydellä siitä luovutaan... Ja niin koviakokenut kissa joutuu jälleen kovaan pyöritykseen ja uuteen kotiin, ellei sitä sitten viedä suorilta lopetettavaksi.

Rescue-koirien kohdalla muistetaan aina painottaa vakaata harkintaa ennen koiran hankkimista ja korostaa, ettei huonoista oloista tullut koira välttämättä sovi kaikille. Samaa harkintaa tulisi mielestäni käyttää myös kissojen kohdalla, sillä rescue-kattikaan ei ole jokajannun katti, eikä sen tulisi olla ainoa vaihtoehto hankkia maatiainen. Ei ole kovia kokeneen kissankaan kannalta oikein pitää pelkkää kodin löytymistä itseisarvona, sillä pelkkä koti ei riitä, vaan sen pitäisi olla hyvä sellainen, nimenomaan siinä merkityksessä, että se olisi kyseiselle kissalle kaikin puolin sopiva. Ei ole mielekästä luovuttaa arkaa tai muuten erityisherkkää kissaa sellaiseen kotiin, jossa sitä ei ymmärretä ja josta se on suuressa vaarassa joutua kiertolaiseksi tai unille erityistarpeidensa takia.

Kaikki kodittomat kissat eivät tietenkään ole "erityistapauksia", mutta rescue-kissaa hankittaessa erityistarpeiden ilmenemisen riski tulisi mielestäni kuitenkin aina tiedostaa.

Mitä taas sekarotupentueisiin tulee, niin ne ja niiden rotukissastatuksella ratsastaminen ovat omiaan huonontamaan maatiaiskissan mainetta entisestään, välittäessään sanomaa, jonka mukaan kissa on hieno ja rahan arvoinen vain silloin, kun siihen on sekoittunut jotain rotua. Mitä enemmän tätä asennetta ruokitaan, sitä pienemmällä todennäköisyydellä pennunostaja on valmis maksamaan hyvinhoidetusta maatiasesta senttiäkään, sillä "puolinorjalaisenkin" saa jo muutamalla satasella. Tämä ei luonnollisestikaan kannusta maatiaiskissojensa pennuttajia huolehtimaan pennuistaan asiaankuuluvalla tavalla, jos niiden hoitoon menneistä kuluista ei saa pennun myyntihinnassa edes omiaan takaisin.
 
Koska sanomattakin lienee selvää, mitä mieltä rotukissapiireissä ollaan sekarotuisten kissojen teetättämisestä ja niillä rahastamisesta ihmettelenkin, miksi maatiaiskissojen asiallinen pennutus ja siihen kannustaminen tunnutaan heidän toimestaan koettavan uhkana? Uskallan nimittäin väittää, että henkilö joka haluaa rekisteröidyn rotukissan hankkii sen, on markkinoilla niiden lisäksi sitten minkälaisia kissoja tahansa. Hyvinhoidetut maatiaispennut siis tuskin tulevat uhkaamaan rotukissojen asemaa tai viemään niiltä ostajia, mutta sen sijaan ne saattaisivat viedä markkinoita myös rekisteröityjä rotukissoja hätyytteleviltä sekarotutehtailijoilta ja mikä parasta, parantaa maatiaiskissan mainetta ja asemaa kauttaaltaan ja sen myötä vähentää pitkällä tähtäimellä kodittomien ja laiminlyötyjen kissojen määrää.

KUVAT ARI K.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi ja keskustelu ovat erittäin tervetulleita! Peräänkuulutan keskustelun asiallista tasoa, asiattomat kommentit poistetaan.

Kiitos! :)