maanantai 25. tammikuuta 2016

Ajatuksia kissan inhimillistämisestä osa 1: Lajityypilliset tarpeet ja niiden täyttäminen

Kissan inhimillistämisestä

Olen pohtinut kissojen sielunelämää ja niiden virikkeellistämistä, aktivointia ja inhimillistämistä sen verran paljon viimeaikoina, että päätin kirjoittaa aiheesta tänne blogiinkin.  

Kissan inhimillistäminen voidaan käsittää eri tavoilla riippuen siitä, mistä näkökulmasta inhimillistäminen, eli kissan rinnastaminen ihmiseen tapahtuu. Oman näkemykseni mukaan on olemassa sekä hyvää, että huonoa inhimillistämistä, joista ensimmäinen tähtää kissan käyttäytymisen ymmärtämiseen osittain omaan itseen verraten ja jälkimmäinen taas sitä, jossa kissan oletetaan joko nauttivan samoista asioista kuin ihminen tai omaavan sellaisia persoonallisuuden piirteitä (kuten ilkeys tai laskelmoivuus), jotka ovat ominaisia vain ihmiselle.

Aihe on niin laaja, että päätin aloittaa aiheesta juttusarjan, jossa käsitellään kissan lajityypillisiä tarpeita monesta eri näkökulmasta, inhimillistäminen ja sen eri ilmenemismuodot löyhänä punaisena lankana rinnalla kulkien.


Tämä juttusarjan ensimmäinen osa käsittelee kissan lajityypillisiä tarpeita siltä pohjalta, miten Eläinten hyvinvointikeskus on ne seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnille tärkeitä käyttäytymispiirteitä koskevassa kirjoituksessaan määritellyt. Eläinten lajityypilliseen käyttäytymiseen liittyvät tekstit vilisevät hienoja sanoja ja monimutkaisia käsitteitä ja tämän kirjoituksen tarkoitus onkin tuoda esille, ettei kissan virikkeellistäminen ole mitään ydinfysiikkaa.

Juttusarjan seuraava osa tulee käsittelemään kissan tunne-elämää ja sen vaikutusta kissan käytökseen. Kolmas ja viimeinen osa liittyy siihen, millaisia piirteitä ja ominaisuuksia olemme kulttuurimme kautta tottuneet kissoihin yhdistämään ja siihen, miten se näkyy suhtautumisessamme kissoihin ja niiden käyttäytymiseen.


Huomioithan, että olen aivan täysi maallikko, mitä tulee eläinten käyttäytymistieteisiin. Kommenttini ja huomioni ovatkin siis erittäin subjektiivisia ja ainoastaan omaan kokemukseeni perustuvia.

Minulla on Helena Telkänrannan Millaista on olla eläin? -kirja yöpöydällä odottamassa lukuvuoroaan. Voi olla, että Telkänrannan uusimman kirjan lukeminen tulee muuttamaan ajatuksiani joiltain osin ja olen varautunut palaamaan asiaan uudelleen täällä bloginkin puolella heti, kun kirja on luettu.

Kissa ei ole ihminen

Kissa ei ole ihminen. Se ei nauti hienoista vaatteista, lastenkutsuista tai kiinnitä huomiota ruoka-annoksensa esillepanoon, visuaalisuuteen tai makuparien tasapainoisuuteen. Ne ovat asioita joista ihminen nauttii. Kissa puolestaan nauttii saalistamisesta, takan tai patterin päällä loikoilusta, rapsutuksista ja lajitovereidensa seurasta.

Suomessa eläinten rinnastaminen ihmislapseen ei ehkä ole ihan samalla tasolla kuin rapakon takana, jossa kissoille ja koirille syötetään gourmet-leivonnaisia, niitä puetaan mitä erilaisimpiin hepeneisiin, niille järjestetään hää- ja syntymäpäiväjuhlia ja niiden turkkeja värjätään. Pahimpia ja kissan hyvinvoinnille ja terveydelle vaarallisia muoti-ilmiöitä joita internetin ihmemaailmassa on tullut vastaan, ovat kissan korvalehtien lävistäminen korvakoruja varten ja karvattomille kissoille tehtävät kosmeettiset tatuoinnit.

Toisin sanoen eläimiä inhimillistetään mielestäni täysin väärällä tavalla, olettaen niiden nauttivan samoista asioista kuin omistajansa. Useimmiten tämä kaikenlainen "luksus", kuten omistajansa olkalaukussa matkustaminen, kylpylälomat ja manikyyrit ovat pois mahdollisuudesta toteuttaa sitä käytöstä, johon eläimelle on lajinsa puolesta voimakas tarve.

Siksipä kissojen inhimillistämiseen liittyvän juttusarjan ensimmäinen kirjoitus pureutuu kissan hyvinvoinnille tärkeisiin käyttäytymismalleihin ja siihen, miten ihminen voi omalla toiminnallaan tarjota kissalle sen tarpeisiin mahdollisimman hyvin vastaavan elinympäristön. Kissan lajityypilliset käyttäytymismallit kun voi ottaa huomioon ilman, että joutuisi tinkimään kohtuuttomasti omistaan. Vaikka kissa ja ihminen eivät nautikaan tismalleen samoista asioista, he voivat kuitenkin elää mukavaa ja tasapainoista yhteiseloa, kunhan molempien tarpeet on otettu huomioon.

Me täällä Tassutuntumalla-blogissa emme ole kissan valvomattoman, eli omatoimiulkoilun kannalla, joten kannustamme kissanomistajia hoitamaan kissojensa virikkeellistämisen ja aktivoinnin muilla tavoin. Toisin kuin usein kuulee väitettävän, kissan ei tarvitse saalistaa oikeita ja eläviä saaliita saadakseen saalistamisesta koituvan mielihyvän tunteen.

Eläinten hyvinvointikeskus on määritellyt seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnille tärkeät käyttäytymispiirteet. Käytännössä tämä tarkoittaa siis asioita, joita eläimen tulee saada elinympäristössään tehdä ja toteuttaa, voidakseen hyvin. Mitä tämä sitten kissan kannalta oikein tarkoittaa?

Lihavoidut kohdat ovat suoria lainauksia Eläinten hyvinvointikeskuksen tekstistä. Niiden alla taas omat kommenttini. Kannattaa ehdottomasti lukea tuo Eläinten hyvinvointikeskuksen julkaisema kirjoitus ajatuksen kanssa läpi, sillä olen ottanut siitä tässä asiayhteydessä käsittelyyn vain pienen osan.


Kissan ravinnonhankinta


Ravinnonhankinta


"Ravinnonhankintaan liittyviin käyttäytymisiin kuuluvat syömisen lisäksi ravinnon etsintään liittyvät lajityypilliset toiminnot (kuten laiduntaminen, tutkiminen, tonkiminen, kaivaminen) ja petoeläimillä ravinnonhankintaan liittyvät mm. saaliin havainnointi (ympäristön tarkkailu), vaaniminen ja pyydystäminen."

Toisin kuin luullaan, ei kissan tarvitse pyydystää eläviä saaliita saadakseen ravinnonhankintaansa liittyvän saaliin havaitsemisesta, vaanimisesta ja pyydystämisestä koostuvan saalistusketjun täytettyä. Sisäkissan kohdalla ruokintahetkistä voidaan tehdä kissan lajityypillistä saalistuskäytöstä mukailevia tapahtumia luopumalla ruokakuppiajattelusta. Ei ole kissan kannalta missään määrin tyydyttävää saada ruoka-annoksensa päivästä toiseen suoraan ruokakuppiin ilman, että sen saamiseksi täytyisi nähdä lainkaan vaivaa.

Meillä kissat kyllä saavat ruokiaan myös ruokakuppeihin, mutta jos annan niille raakaa lihaa, kuten naudan palapaistia, broilerin sydämiä tai kokonaisia hiiriä, pyrin tekemään ruokahetkestä niille kokonaisvaltaisen ja niiden lajityypilliseen ravinnonhankinnan tarpeeseen vastaavan elämyksen.

Olen ollut huomaavinani omissa kissoissani, että mitä vähemmän prosessoitua niiden saama liha on, sitä enemmän siinä on niiden aisteja stimuloivia hajuja ja muita ominaisuuksia. Tilasinkin koko eläinkatraallemme ennen joulua joululahjaksi neljänneskaritsan suoraan tuottajalta ja se herätti kissojemme sisällä uinuvat pienet pedot aivan eri tavalla kuin kaupasta ostettu liha, teollisesta ruuasta puhumattakaan. Myös kotimaiselta ruokajyrsijäkasvattajalta hankitut kokonaiset pakastehiiret ovat suuressa suosiossa ja tuntuu olevan kissan reaktioiden kannalta oikeastaan se ja sama, onko hiiri itse pyydystetty vai valmiiksi nitistettynä tarjoiltu.

Lihakimpaleiden kanssa voi myös jäljitellä saalistustilannetta heiluttelemalla lihapalaa kissan edessä, tai vetämällä sitä hitaasti pitkin lattiaa. Myös lihapalojen heittäminen toiselle puolelle huonetta saa kissan takuuvarmasti ryntäämään "saaliinsa" perään, jolloin ruokintahetkellä on heti astetta virikkeellistävämpi vaikutus.

Meillä kissat saavat välillä osan ruuistaan myös aktivointipallon muodossa ja on olemassa erilaisia aktivointi- ja älypelejä, joiden avulla kissojen ruokinnasta voi tehdä kissan mielestä mielenkiintoisen ohjelmanumeron. Mikäli taloudessanne on jatkuvasti raksubaari auki, eli kuivanappulaa koko ajan saatavilla, olisi hyvä laittaa päivän nappula-annos sellaiseen astiaan, josta ruokaa saadakseen kissa joutuu näkemään vaivaa. Sen lisäksi, että tämä ehkäisee kissan tylsistymistä ja kannustaa sitä itsenäiseen ja ihmisestä riippumattomaan aktivoitumiseen, se vähentää myös kissan "turhaa syömistä", kun se ei välttämättä enää mene puputtamaan nappulaa huvin vuoksi yli tarpeen, kun jokaisen nappulan eteen täytyykin tehdä vähän töitä.

Kissan liikunnan tarve

Liikkuminen


"Liikkuminen on sisäsyntyinen käyttäytymistarve, joka usealla eläinlajilla liittyy olennaisesti ravinnonhankintaan, mutta on siitä erillinen käyttäytymistarve: vaikka ruokaa on riittävästi tarjolla, ei liikunnantarve välttämättä tyydyty ellei eläin pääse liikkumaan riittävästi.

Eläimen pitoympäristön tulisi mahdollistaa lajille tyypilliset esteettömät liikkumismuodot, joita voivat olla mm. kaivautuminen, hyppiminen, kiipeäminen, lentäminen tai uiminen."


Kissa ei ole pitkän matkan juoksija, vaan sprintteri. Sen saalistukseen liittyvä liikunta tapahtuu pyrähdyksittäin, useasti päivässä. Tämän lisäksi kissa hahmottaa tilan myös vertikaalisesti, eli pystysuunnassa, jolloin isoa aakeeta laakeeta tärkeämpää sille on voida hyödyntää olemassaoleva tila myös korkeussuunnassa.

Lajitoveri on meidän Kissantassulassa todettu hyväksi kissan liikunnantarpeen tyydyttäjäksi, mutta kissa tarvitsee sen lisäksi myös muita turvallisia liikuntamahdollisuuksia. Kissojen kiipeilypuut, hyllyt ja tasot ovat kissalle mieleen. Tämän lisäksi kissaa voi kannustaa liikkumaan leikin avulla, kuten laser-osoittimen pistettä jahtaamalla, tai vastustamattomia onki- ja huiskuleluja pyydystämällä.

Laser-osoittimen käyttöä kissan leikityksessä on kritisoitu, sillä kissalla ei ole mitään mahdollisuutta saada valopistettä kiinni, jolloin saalistusketju jää epätäydelliseksi. En itsekään suosi laser-osoitinta ainoana leluna, mutta en näe sen käytössä ongelmaa osana monipuolista virikkeellistämistä. Läheskään jokainen saalistusyritys ei luonnossakaan johda onnistumiseen ja halutessaan laser-osoittimen jättämän saaliin kiinnisaamisen vajeen voi paikata antamalla kissalle lopuksi herkkupalan lattialta pyydystettäväksi tai lopettaa leikkihetki sellaisen lelun kanssa, joka kissan on mahdollista saada konkreettisesti kiinni.

Oman henkilökohtaisen näkemykseni mukaan on myös olennaista, että kissalla on tarjolla leikkimahdollisuuksia, jotka eivät vaadi ihmisen osallistumista ja välitöntä läsnäoloa. Tällaisia ovat esimerkiksi vinhasti pitkin lattiaa vierivät pallot, retuutettavat, kanneltavat ja heiteltävät tyynyt ja omilla jaloillaan seisovat tai seinään kiinnitetyt onkilelut. Kun tällaisia itsenäisen leikin mahdollistavia vaihtoehtoja on tarjolla, saa kissa itse päättää milloin sitä huvittaa leikkiä ja saalistaa, eikä toiminta ole kokonaan riippuvainen ihmisen määrittelemästä aikataulusta.

Sekä kissoille tarkoitettujen kiipeilytasojen, että lelujen kanssa tulee noudattaa ehdotonta turvallisuutta. Kaikkien sisustukseen tarkoitettujen seinähyllyjen kiinnikkeet eivät välttämättä kestä kissan hyppimisen ja pomppimisen aiheuttamaa rasitusta (terveisin nimimerkki Been there, Done that), eikä kissaa tule jättää valvomatta leikkimään sellaisilla leiluilla, joihin se voi esimerkiksi kuristua. Laser-osoittimella ei myöskään missään nimessä saa osoittaa eläintä suoraan silmiin, sillä se saattaa aiheuttaa pahojakin silmävaurioita.

Kissan kehonhoito

Kehonhoito


"Kehonhoito on useasti korkealla tarvehierarkiassa oleva käyttäytymispiirre: eläinlajit keskeyttävät jopa syömisensä hoitaakseen kehoaan. Kehonhoitoliikkeet ovat lajityypillisesti moninaisia, kuten sukimista, hiekka- tai vesikylpyjä, hankausta, rapsutusta ja nuolemista. Sosiaalisilla lajeilla toisen yksilön kehonhoito on usein tyypillistä."

Kissat hoitavat puhtauttaan tunnetusti nuolemalla. Sosiaalisena eläimenä kissat pesevät myös toistensa naamoja. Mikäli jätetään ihmisen apua turkin takkuuntumisen ehkäisyyn tarvitsevat kissat pois laskuista, ihmisen rooli kissan kehonhoidossa lieneekin lähinnä symbolinen: silittäminen tuntuu kissasta siltä kuin emo tai lajitoveri nuolisi sen turkkia.

Kissan silittäminen laskee silittäjän verenpainetta ja lievittää stressiä, mutta rauhallisessa ja otollisessa tilanteessa silittely on mukavaa myös kissalle

Kissan kehonhuollon tarpeeseen voitaneen myös laskea kynsien huolto, jota kissa siis tekee raapimalla siihen soveltuvaa pintaa, eli "teroittamalla kynsiään". Kynsien terottaminen toimii reviirin merkkaamisena, edesauttaa kynnen uusiutumista kuorimalla päällimmäisen kerroksen uuden tieltä ja on kissalle perustavanlaatuinen tarve.

Ihmisen tulisikin siis mahdollistaa kissan omatoiminen kynsien huolto, tarjoamalla sille runsaasti sallittuja kynsienteroituspaikkoja. Toiset kissat tykkäävät terottaa pystysuoraan pintaan, kuten raapimapuihin ja -tolppiin, toiset taas vaakamuotoisiin, kuten mattoihin. Mikäli kissalla ei ole riittävästi sallittuja kynsienteroituspaikkoja, on huushollin upouusi sohva tai keittiön pöydän jalka vaarassa joutua kissan kynsihuollon kohteeksi. Mikäli kissa tuhoaa huonekaluja raapimalla, ei toimiva ratkaisu ole yrittää kieltää/estää sitä raapimasta. Sen sijaan kissalle tulisikin tarjota sallittu paikka kielletyn sijaan, johon se pääsee toteuttamaan kehonhuollollista tarvettaan.

Kissan lisääntymistoiminnot

Lisääntymistoiminnot


"Lisääntymistoiminnot, kuten parittelukumppanin etsiminen, paritteluhalun virittäminen, parittelu, tiineys, synnyttäminen/muniminen ja hautominen ovat vahvasti hormonaali sesti säädeltyjä toimintoja.

Synnytyksen tai munimisen lähestyminen laukaisee osalla lajeista pesänrakennustarpeen ja osalla tarpeen hakeutua eroon sosiaalisesta ryhmästä. Jälkeläisen synnyttyä alkaa lajikohtainen leimautumisen aika, jolloin osalla lajeista emä ja jälkeläinen (jälkeläiset) hakeutuvat eroon muusta laumasta.

Vanhemman ja jälkeläisen hormonaalisen hoivantarpeen tyydyttämättä jättäminen (niillä lajeilla, joilla vierihoitoa biologisesti esiintyy) tai liian aikainen vieroittaminen voivat aiheuttaa käyttäytymishäiriöitä."

Lisääntymistoimintoja koskevat käytösmallit sisältävät asioita, joihin en tällä kertaa paneudu sen tarkemmin. Kirjoitukseni lähtee siitä lähtöoletuksesta, että puhumme lähinnä steriloiduista ja kastroiduista lemmikkikissoista, joiden ei ole tarkoitus jatkaa sukuaan.

Niinpä pennunostajan ensisijainen tehtävä onkin pitää huoli siitä, ettei hän hanki liian aikaisin emostaan vierotettua pentua ja tue sitä kautta eläinten huonoa kohtelua. On jokaisen kissanpennun oikeus rotuun tai roduttomuuteen katsomatta, saada viettää elämänsä ensimmäiset 12 viikkoa emonsa ja pentuesisarustensa kanssa. On myös jokaisen kissaemon oikeus tulla pentuineen huolehdituksi asianmukaisesti ja jos emon hoidon laiminlyönnistä on pienintäkään epäilystä, kannattaa jättää pentu ottamatta.

Kissan leikkikäyttäytyminen

Leikkikäyttäytyminen


"Leikkikäyttäytymistä havaitaan tyypillisesti paljon nuorilla yksilöillä, mutta tietyillä lajeilla, kuten hevosilla, koirilla ja kissoilla, myös aikuisilla. Leikkikäyttäytyminen tuottaa mielihyvää, edistää yksilön sosiaalisia ja motorisia taitoja ja voi oletettavasti jossain määrin kompensoida esimerkiksi syömiskäyttäytymiseen liittyvää saalistusta."

Kissa tarvitsee monipuoliset leikkimismahdollisuudet siihen ihmisen rajaamaan ympäristöön, mistä sen elinpiiri koostuu. Kissa ei voi noin vain lähteä leikkipuistoon, vaan "leikkipuiston" pitää tulla sen luokse. Toisin sanoen, ihmisen pitää taata kissalle sellainen elinympäristö, että se mahdollistaa leikkimisen.

Valvotusti ulkoilevien ja vain sisällä elävien kissojen kohdalla leikkillä ja ravinnon hankintaan liittyvällä käyttäytymisellä on selvä yhteys. Autenttisia saalistustilanteita jäljittelevillä leikeillä on kissalle siis merkitystä monelta eri kantilta ajateltuna. Kissat myös leikkivät keskenään, jos saavat siihen tilaisuuden.

Kissan tutkimiskäyttäytyminen



Tutkimiskäyttäytyminen


"Tutkimiskäyttäytyminen on eläimen keino kerätä informaatioita ympäristöstään ja tutustua uusiin asioihin. Tutkiminen sopeuttaa eläimiä ympäristön muutoksiin ja on usealla lajilla hyvin korkealla käyttäytymispiirteiden hierarkiassa. Ympäristön tutkimiseen käytettävät aistit vaihtelevat eläinlajin fysiologian mukaan. Tutkimiskäyttäytymisen puutokset voivat näkyä mm. pelokkuutena.

Pitoympäristön monipuolistaminen edesauttaa tutkimiseen, liikkumiseen, ravinnon hankintaan ja leikkiin liittyviä käyttäytymistoimintoja."

Rajatussa tilassa elävän kissan ympäristö voi käydä pidemmän päälle tylsäksi. Virikkeettömän ja muuttumattomana pysyvän ympäristön aiheuttamaa turhautumista ja pelokkuutta voi ennaltaehkäistä tekemällä ympäristöön tarkoituksellisia muutoksia. Kaikki kissanomistajathan tietävät, millaisen reaktion kissahuushollin keskelle tuotu pahvilaatikko saa aikaan: hullun tutkimisrumban!

Ulkoilu tarhassa, verkotetulla parvekkeella tai valjastellen laajentaa mukavasti kissan maailmankuvaa ja antaa sille mahdollisuuden tarkkailla ympäristöään ja siinä tapahtuvia muutoksia montaa eri aistia käyttäen. Ulkoilun lisänä tai sen korvikkeena tapauksissa joissa ulkoilumahdollisuutta ei ole, voidaan myös avata sälekaihtimet ikkunoista ammolleen ja antaa kissalle mahdollisuus seurata ulkomaailman tapahtumia päättymättömänä laajakuvalähetyksenä.

Kissa ei ehkä nauti tismalleen samoista asioista kuin sinä, mutta kun katsot tyytyväistä ja monipuolisesti virikkeellistettyä kissaa ja osallistut sen aktivointiin, et voi kieltää tulevasi iloiseksi itsekin. :)

Kissa tutkii

KUVAT ARI K.

Lähteet: 

Eläintieto.fi - Kissa
Eläinten hyvinvointikeskus - Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnille tärkeät käyttäytymispiirteet 
Eläinlääkäriin.fi - Kissan sterilisaatio ja kastrointi
Jaana Pohjola - Kissojen virikkeet ja aktivointi
Kissakas - Kissanomistaja, unohda ruokakuppi!
Kissatieto.fi - Lisääntyminen
Tiede 7/2015 - Helena Telkänranta: 10 myyttiä kissoista ja koirista
Tiede 8/2002 - Helena Telkänranta: Maailman rakastetuin peto
(Tämä teksti on vanha, mutta koska Telkänranta on viimeksi viime vuoden puolella SEY:n koiraseminaarin luennolla puhunut siitä, että petoeläimelle ei ole merkitystä saalistaako se lelua vai oikeaa saalista, ajattelin tämän artikkelin olevan edelleen ainakin sen tiedon suhteen kurantti)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi ja keskustelu ovat erittäin tervetulleita! Peräänkuulutan keskustelun asiallista tasoa, asiattomat kommentit poistetaan.

Kiitos! :)