maanantai 25. tammikuuta 2016

Ajatuksia kissan inhimillistämisestä osa 1: Lajityypilliset tarpeet ja niiden täyttäminen

Kissan inhimillistämisestä

Olen pohtinut kissojen sielunelämää ja niiden virikkeellistämistä, aktivointia ja inhimillistämistä sen verran paljon viimeaikoina, että päätin kirjoittaa aiheesta tänne blogiinkin.  

Kissan inhimillistäminen voidaan käsittää eri tavoilla riippuen siitä, mistä näkökulmasta inhimillistäminen, eli kissan rinnastaminen ihmiseen tapahtuu. Oman näkemykseni mukaan on olemassa sekä hyvää, että huonoa inhimillistämistä, joista ensimmäinen tähtää kissan käyttäytymisen ymmärtämiseen osittain omaan itseen verraten ja jälkimmäinen taas sitä, jossa kissan oletetaan joko nauttivan samoista asioista kuin ihminen tai omaavan sellaisia persoonallisuuden piirteitä (kuten ilkeys tai laskelmoivuus), jotka ovat ominaisia vain ihmiselle.

Aihe on niin laaja, että päätin aloittaa aiheesta juttusarjan, jossa käsitellään kissan lajityypillisiä tarpeita monesta eri näkökulmasta, inhimillistäminen ja sen eri ilmenemismuodot löyhänä punaisena lankana rinnalla kulkien.


Tämä juttusarjan ensimmäinen osa käsittelee kissan lajityypillisiä tarpeita siltä pohjalta, miten Eläinten hyvinvointikeskus on ne seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnille tärkeitä käyttäytymispiirteitä koskevassa kirjoituksessaan määritellyt. Eläinten lajityypilliseen käyttäytymiseen liittyvät tekstit vilisevät hienoja sanoja ja monimutkaisia käsitteitä ja tämän kirjoituksen tarkoitus onkin tuoda esille, ettei kissan virikkeellistäminen ole mitään ydinfysiikkaa.

Juttusarjan seuraava osa tulee käsittelemään kissan tunne-elämää ja sen vaikutusta kissan käytökseen. Kolmas ja viimeinen osa liittyy siihen, millaisia piirteitä ja ominaisuuksia olemme kulttuurimme kautta tottuneet kissoihin yhdistämään ja siihen, miten se näkyy suhtautumisessamme kissoihin ja niiden käyttäytymiseen.


Huomioithan, että olen aivan täysi maallikko, mitä tulee eläinten käyttäytymistieteisiin. Kommenttini ja huomioni ovatkin siis erittäin subjektiivisia ja ainoastaan omaan kokemukseeni perustuvia.

Minulla on Helena Telkänrannan Millaista on olla eläin? -kirja yöpöydällä odottamassa lukuvuoroaan. Voi olla, että Telkänrannan uusimman kirjan lukeminen tulee muuttamaan ajatuksiani joiltain osin ja olen varautunut palaamaan asiaan uudelleen täällä bloginkin puolella heti, kun kirja on luettu.

Kissa ei ole ihminen

Kissa ei ole ihminen. Se ei nauti hienoista vaatteista, lastenkutsuista tai kiinnitä huomiota ruoka-annoksensa esillepanoon, visuaalisuuteen tai makuparien tasapainoisuuteen. Ne ovat asioita joista ihminen nauttii. Kissa puolestaan nauttii saalistamisesta, takan tai patterin päällä loikoilusta, rapsutuksista ja lajitovereidensa seurasta.

Suomessa eläinten rinnastaminen ihmislapseen ei ehkä ole ihan samalla tasolla kuin rapakon takana, jossa kissoille ja koirille syötetään gourmet-leivonnaisia, niitä puetaan mitä erilaisimpiin hepeneisiin, niille järjestetään hää- ja syntymäpäiväjuhlia ja niiden turkkeja värjätään. Pahimpia ja kissan hyvinvoinnille ja terveydelle vaarallisia muoti-ilmiöitä joita internetin ihmemaailmassa on tullut vastaan, ovat kissan korvalehtien lävistäminen korvakoruja varten ja karvattomille kissoille tehtävät kosmeettiset tatuoinnit.

Toisin sanoen eläimiä inhimillistetään mielestäni täysin väärällä tavalla, olettaen niiden nauttivan samoista asioista kuin omistajansa. Useimmiten tämä kaikenlainen "luksus", kuten omistajansa olkalaukussa matkustaminen, kylpylälomat ja manikyyrit ovat pois mahdollisuudesta toteuttaa sitä käytöstä, johon eläimelle on lajinsa puolesta voimakas tarve.

Siksipä kissojen inhimillistämiseen liittyvän juttusarjan ensimmäinen kirjoitus pureutuu kissan hyvinvoinnille tärkeisiin käyttäytymismalleihin ja siihen, miten ihminen voi omalla toiminnallaan tarjota kissalle sen tarpeisiin mahdollisimman hyvin vastaavan elinympäristön. Kissan lajityypilliset käyttäytymismallit kun voi ottaa huomioon ilman, että joutuisi tinkimään kohtuuttomasti omistaan. Vaikka kissa ja ihminen eivät nautikaan tismalleen samoista asioista, he voivat kuitenkin elää mukavaa ja tasapainoista yhteiseloa, kunhan molempien tarpeet on otettu huomioon.

Me täällä Tassutuntumalla-blogissa emme ole kissan valvomattoman, eli omatoimiulkoilun kannalla, joten kannustamme kissanomistajia hoitamaan kissojensa virikkeellistämisen ja aktivoinnin muilla tavoin. Toisin kuin usein kuulee väitettävän, kissan ei tarvitse saalistaa oikeita ja eläviä saaliita saadakseen saalistamisesta koituvan mielihyvän tunteen.

Eläinten hyvinvointikeskus on määritellyt seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnille tärkeät käyttäytymispiirteet. Käytännössä tämä tarkoittaa siis asioita, joita eläimen tulee saada elinympäristössään tehdä ja toteuttaa, voidakseen hyvin. Mitä tämä sitten kissan kannalta oikein tarkoittaa?

Lihavoidut kohdat ovat suoria lainauksia Eläinten hyvinvointikeskuksen tekstistä. Niiden alla taas omat kommenttini. Kannattaa ehdottomasti lukea tuo Eläinten hyvinvointikeskuksen julkaisema kirjoitus ajatuksen kanssa läpi, sillä olen ottanut siitä tässä asiayhteydessä käsittelyyn vain pienen osan.


Kissan ravinnonhankinta


Ravinnonhankinta


"Ravinnonhankintaan liittyviin käyttäytymisiin kuuluvat syömisen lisäksi ravinnon etsintään liittyvät lajityypilliset toiminnot (kuten laiduntaminen, tutkiminen, tonkiminen, kaivaminen) ja petoeläimillä ravinnonhankintaan liittyvät mm. saaliin havainnointi (ympäristön tarkkailu), vaaniminen ja pyydystäminen."

Toisin kuin luullaan, ei kissan tarvitse pyydystää eläviä saaliita saadakseen ravinnonhankintaansa liittyvän saaliin havaitsemisesta, vaanimisesta ja pyydystämisestä koostuvan saalistusketjun täytettyä. Sisäkissan kohdalla ruokintahetkistä voidaan tehdä kissan lajityypillistä saalistuskäytöstä mukailevia tapahtumia luopumalla ruokakuppiajattelusta. Ei ole kissan kannalta missään määrin tyydyttävää saada ruoka-annoksensa päivästä toiseen suoraan ruokakuppiin ilman, että sen saamiseksi täytyisi nähdä lainkaan vaivaa.

Meillä kissat kyllä saavat ruokiaan myös ruokakuppeihin, mutta jos annan niille raakaa lihaa, kuten naudan palapaistia, broilerin sydämiä tai kokonaisia hiiriä, pyrin tekemään ruokahetkestä niille kokonaisvaltaisen ja niiden lajityypilliseen ravinnonhankinnan tarpeeseen vastaavan elämyksen.

Olen ollut huomaavinani omissa kissoissani, että mitä vähemmän prosessoitua niiden saama liha on, sitä enemmän siinä on niiden aisteja stimuloivia hajuja ja muita ominaisuuksia. Tilasinkin koko eläinkatraallemme ennen joulua joululahjaksi neljänneskaritsan suoraan tuottajalta ja se herätti kissojemme sisällä uinuvat pienet pedot aivan eri tavalla kuin kaupasta ostettu liha, teollisesta ruuasta puhumattakaan. Myös kotimaiselta ruokajyrsijäkasvattajalta hankitut kokonaiset pakastehiiret ovat suuressa suosiossa ja tuntuu olevan kissan reaktioiden kannalta oikeastaan se ja sama, onko hiiri itse pyydystetty vai valmiiksi nitistettynä tarjoiltu.

Lihakimpaleiden kanssa voi myös jäljitellä saalistustilannetta heiluttelemalla lihapalaa kissan edessä, tai vetämällä sitä hitaasti pitkin lattiaa. Myös lihapalojen heittäminen toiselle puolelle huonetta saa kissan takuuvarmasti ryntäämään "saaliinsa" perään, jolloin ruokintahetkellä on heti astetta virikkeellistävämpi vaikutus.

Meillä kissat saavat välillä osan ruuistaan myös aktivointipallon muodossa ja on olemassa erilaisia aktivointi- ja älypelejä, joiden avulla kissojen ruokinnasta voi tehdä kissan mielestä mielenkiintoisen ohjelmanumeron. Mikäli taloudessanne on jatkuvasti raksubaari auki, eli kuivanappulaa koko ajan saatavilla, olisi hyvä laittaa päivän nappula-annos sellaiseen astiaan, josta ruokaa saadakseen kissa joutuu näkemään vaivaa. Sen lisäksi, että tämä ehkäisee kissan tylsistymistä ja kannustaa sitä itsenäiseen ja ihmisestä riippumattomaan aktivoitumiseen, se vähentää myös kissan "turhaa syömistä", kun se ei välttämättä enää mene puputtamaan nappulaa huvin vuoksi yli tarpeen, kun jokaisen nappulan eteen täytyykin tehdä vähän töitä.

Kissan liikunnan tarve

Liikkuminen


"Liikkuminen on sisäsyntyinen käyttäytymistarve, joka usealla eläinlajilla liittyy olennaisesti ravinnonhankintaan, mutta on siitä erillinen käyttäytymistarve: vaikka ruokaa on riittävästi tarjolla, ei liikunnantarve välttämättä tyydyty ellei eläin pääse liikkumaan riittävästi.

Eläimen pitoympäristön tulisi mahdollistaa lajille tyypilliset esteettömät liikkumismuodot, joita voivat olla mm. kaivautuminen, hyppiminen, kiipeäminen, lentäminen tai uiminen."


Kissa ei ole pitkän matkan juoksija, vaan sprintteri. Sen saalistukseen liittyvä liikunta tapahtuu pyrähdyksittäin, useasti päivässä. Tämän lisäksi kissa hahmottaa tilan myös vertikaalisesti, eli pystysuunnassa, jolloin isoa aakeeta laakeeta tärkeämpää sille on voida hyödyntää olemassaoleva tila myös korkeussuunnassa.

Lajitoveri on meidän Kissantassulassa todettu hyväksi kissan liikunnantarpeen tyydyttäjäksi, mutta kissa tarvitsee sen lisäksi myös muita turvallisia liikuntamahdollisuuksia. Kissojen kiipeilypuut, hyllyt ja tasot ovat kissalle mieleen. Tämän lisäksi kissaa voi kannustaa liikkumaan leikin avulla, kuten laser-osoittimen pistettä jahtaamalla, tai vastustamattomia onki- ja huiskuleluja pyydystämällä.

Laser-osoittimen käyttöä kissan leikityksessä on kritisoitu, sillä kissalla ei ole mitään mahdollisuutta saada valopistettä kiinni, jolloin saalistusketju jää epätäydelliseksi. En itsekään suosi laser-osoitinta ainoana leluna, mutta en näe sen käytössä ongelmaa osana monipuolista virikkeellistämistä. Läheskään jokainen saalistusyritys ei luonnossakaan johda onnistumiseen ja halutessaan laser-osoittimen jättämän saaliin kiinnisaamisen vajeen voi paikata antamalla kissalle lopuksi herkkupalan lattialta pyydystettäväksi tai lopettaa leikkihetki sellaisen lelun kanssa, joka kissan on mahdollista saada konkreettisesti kiinni.

Oman henkilökohtaisen näkemykseni mukaan on myös olennaista, että kissalla on tarjolla leikkimahdollisuuksia, jotka eivät vaadi ihmisen osallistumista ja välitöntä läsnäoloa. Tällaisia ovat esimerkiksi vinhasti pitkin lattiaa vierivät pallot, retuutettavat, kanneltavat ja heiteltävät tyynyt ja omilla jaloillaan seisovat tai seinään kiinnitetyt onkilelut. Kun tällaisia itsenäisen leikin mahdollistavia vaihtoehtoja on tarjolla, saa kissa itse päättää milloin sitä huvittaa leikkiä ja saalistaa, eikä toiminta ole kokonaan riippuvainen ihmisen määrittelemästä aikataulusta.

Sekä kissoille tarkoitettujen kiipeilytasojen, että lelujen kanssa tulee noudattaa ehdotonta turvallisuutta. Kaikkien sisustukseen tarkoitettujen seinähyllyjen kiinnikkeet eivät välttämättä kestä kissan hyppimisen ja pomppimisen aiheuttamaa rasitusta (terveisin nimimerkki Been there, Done that), eikä kissaa tule jättää valvomatta leikkimään sellaisilla leiluilla, joihin se voi esimerkiksi kuristua. Laser-osoittimella ei myöskään missään nimessä saa osoittaa eläintä suoraan silmiin, sillä se saattaa aiheuttaa pahojakin silmävaurioita.

Kissan kehonhoito

Kehonhoito


"Kehonhoito on useasti korkealla tarvehierarkiassa oleva käyttäytymispiirre: eläinlajit keskeyttävät jopa syömisensä hoitaakseen kehoaan. Kehonhoitoliikkeet ovat lajityypillisesti moninaisia, kuten sukimista, hiekka- tai vesikylpyjä, hankausta, rapsutusta ja nuolemista. Sosiaalisilla lajeilla toisen yksilön kehonhoito on usein tyypillistä."

Kissat hoitavat puhtauttaan tunnetusti nuolemalla. Sosiaalisena eläimenä kissat pesevät myös toistensa naamoja. Mikäli jätetään ihmisen apua turkin takkuuntumisen ehkäisyyn tarvitsevat kissat pois laskuista, ihmisen rooli kissan kehonhoidossa lieneekin lähinnä symbolinen: silittäminen tuntuu kissasta siltä kuin emo tai lajitoveri nuolisi sen turkkia.

Kissan silittäminen laskee silittäjän verenpainetta ja lievittää stressiä, mutta rauhallisessa ja otollisessa tilanteessa silittely on mukavaa myös kissalle

Kissan kehonhuollon tarpeeseen voitaneen myös laskea kynsien huolto, jota kissa siis tekee raapimalla siihen soveltuvaa pintaa, eli "teroittamalla kynsiään". Kynsien terottaminen toimii reviirin merkkaamisena, edesauttaa kynnen uusiutumista kuorimalla päällimmäisen kerroksen uuden tieltä ja on kissalle perustavanlaatuinen tarve.

Ihmisen tulisikin siis mahdollistaa kissan omatoiminen kynsien huolto, tarjoamalla sille runsaasti sallittuja kynsienteroituspaikkoja. Toiset kissat tykkäävät terottaa pystysuoraan pintaan, kuten raapimapuihin ja -tolppiin, toiset taas vaakamuotoisiin, kuten mattoihin. Mikäli kissalla ei ole riittävästi sallittuja kynsienteroituspaikkoja, on huushollin upouusi sohva tai keittiön pöydän jalka vaarassa joutua kissan kynsihuollon kohteeksi. Mikäli kissa tuhoaa huonekaluja raapimalla, ei toimiva ratkaisu ole yrittää kieltää/estää sitä raapimasta. Sen sijaan kissalle tulisikin tarjota sallittu paikka kielletyn sijaan, johon se pääsee toteuttamaan kehonhuollollista tarvettaan.

Kissan lisääntymistoiminnot

Lisääntymistoiminnot


"Lisääntymistoiminnot, kuten parittelukumppanin etsiminen, paritteluhalun virittäminen, parittelu, tiineys, synnyttäminen/muniminen ja hautominen ovat vahvasti hormonaali sesti säädeltyjä toimintoja.

Synnytyksen tai munimisen lähestyminen laukaisee osalla lajeista pesänrakennustarpeen ja osalla tarpeen hakeutua eroon sosiaalisesta ryhmästä. Jälkeläisen synnyttyä alkaa lajikohtainen leimautumisen aika, jolloin osalla lajeista emä ja jälkeläinen (jälkeläiset) hakeutuvat eroon muusta laumasta.

Vanhemman ja jälkeläisen hormonaalisen hoivantarpeen tyydyttämättä jättäminen (niillä lajeilla, joilla vierihoitoa biologisesti esiintyy) tai liian aikainen vieroittaminen voivat aiheuttaa käyttäytymishäiriöitä."

Lisääntymistoimintoja koskevat käytösmallit sisältävät asioita, joihin en tällä kertaa paneudu sen tarkemmin. Kirjoitukseni lähtee siitä lähtöoletuksesta, että puhumme lähinnä steriloiduista ja kastroiduista lemmikkikissoista, joiden ei ole tarkoitus jatkaa sukuaan.

Niinpä pennunostajan ensisijainen tehtävä onkin pitää huoli siitä, ettei hän hanki liian aikaisin emostaan vierotettua pentua ja tue sitä kautta eläinten huonoa kohtelua. On jokaisen kissanpennun oikeus rotuun tai roduttomuuteen katsomatta, saada viettää elämänsä ensimmäiset 12 viikkoa emonsa ja pentuesisarustensa kanssa. On myös jokaisen kissaemon oikeus tulla pentuineen huolehdituksi asianmukaisesti ja jos emon hoidon laiminlyönnistä on pienintäkään epäilystä, kannattaa jättää pentu ottamatta.

Kissan leikkikäyttäytyminen

Leikkikäyttäytyminen


"Leikkikäyttäytymistä havaitaan tyypillisesti paljon nuorilla yksilöillä, mutta tietyillä lajeilla, kuten hevosilla, koirilla ja kissoilla, myös aikuisilla. Leikkikäyttäytyminen tuottaa mielihyvää, edistää yksilön sosiaalisia ja motorisia taitoja ja voi oletettavasti jossain määrin kompensoida esimerkiksi syömiskäyttäytymiseen liittyvää saalistusta."

Kissa tarvitsee monipuoliset leikkimismahdollisuudet siihen ihmisen rajaamaan ympäristöön, mistä sen elinpiiri koostuu. Kissa ei voi noin vain lähteä leikkipuistoon, vaan "leikkipuiston" pitää tulla sen luokse. Toisin sanoen, ihmisen pitää taata kissalle sellainen elinympäristö, että se mahdollistaa leikkimisen.

Valvotusti ulkoilevien ja vain sisällä elävien kissojen kohdalla leikkillä ja ravinnon hankintaan liittyvällä käyttäytymisellä on selvä yhteys. Autenttisia saalistustilanteita jäljittelevillä leikeillä on kissalle siis merkitystä monelta eri kantilta ajateltuna. Kissat myös leikkivät keskenään, jos saavat siihen tilaisuuden.

Kissan tutkimiskäyttäytyminen



Tutkimiskäyttäytyminen


"Tutkimiskäyttäytyminen on eläimen keino kerätä informaatioita ympäristöstään ja tutustua uusiin asioihin. Tutkiminen sopeuttaa eläimiä ympäristön muutoksiin ja on usealla lajilla hyvin korkealla käyttäytymispiirteiden hierarkiassa. Ympäristön tutkimiseen käytettävät aistit vaihtelevat eläinlajin fysiologian mukaan. Tutkimiskäyttäytymisen puutokset voivat näkyä mm. pelokkuutena.

Pitoympäristön monipuolistaminen edesauttaa tutkimiseen, liikkumiseen, ravinnon hankintaan ja leikkiin liittyviä käyttäytymistoimintoja."

Rajatussa tilassa elävän kissan ympäristö voi käydä pidemmän päälle tylsäksi. Virikkeettömän ja muuttumattomana pysyvän ympäristön aiheuttamaa turhautumista ja pelokkuutta voi ennaltaehkäistä tekemällä ympäristöön tarkoituksellisia muutoksia. Kaikki kissanomistajathan tietävät, millaisen reaktion kissahuushollin keskelle tuotu pahvilaatikko saa aikaan: hullun tutkimisrumban!

Ulkoilu tarhassa, verkotetulla parvekkeella tai valjastellen laajentaa mukavasti kissan maailmankuvaa ja antaa sille mahdollisuuden tarkkailla ympäristöään ja siinä tapahtuvia muutoksia montaa eri aistia käyttäen. Ulkoilun lisänä tai sen korvikkeena tapauksissa joissa ulkoilumahdollisuutta ei ole, voidaan myös avata sälekaihtimet ikkunoista ammolleen ja antaa kissalle mahdollisuus seurata ulkomaailman tapahtumia päättymättömänä laajakuvalähetyksenä.

Kissa ei ehkä nauti tismalleen samoista asioista kuin sinä, mutta kun katsot tyytyväistä ja monipuolisesti virikkeellistettyä kissaa ja osallistut sen aktivointiin, et voi kieltää tulevasi iloiseksi itsekin. :)

Kissa tutkii

KUVAT ARI K.

Lähteet: 

Eläintieto.fi - Kissa
Eläinten hyvinvointikeskus - Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnille tärkeät käyttäytymispiirteet 
Eläinlääkäriin.fi - Kissan sterilisaatio ja kastrointi
Jaana Pohjola - Kissojen virikkeet ja aktivointi
Kissakas - Kissanomistaja, unohda ruokakuppi!
Kissatieto.fi - Lisääntyminen
Tiede 7/2015 - Helena Telkänranta: 10 myyttiä kissoista ja koirista
Tiede 8/2002 - Helena Telkänranta: Maailman rakastetuin peto
(Tämä teksti on vanha, mutta koska Telkänranta on viimeksi viime vuoden puolella SEY:n koiraseminaarin luennolla puhunut siitä, että petoeläimelle ei ole merkitystä saalistaako se lelua vai oikeaa saalista, ajattelin tämän artikkelin olevan edelleen ainakin sen tiedon suhteen kurantti)

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Kissanruokien markkinointi: imago vs. todellisuus

Tämä kirjoitus on ollut hautumassa jo pidempään ja nyt uuden vuoden pyörähdettyä käyntiin päätin vihdoin tarttua härkää sarvista, kirjoittaa analyysini puhtaaksi ja julkaista sen täällä blogissa.  

Olen jo pitkään miettinyt tapoja, joilla teolliset kissanruokavalmistajat markkinoivat tuotteitaan. Royal Caninin viimeisimmästä kampanjasta olenkin jo kirjoittanut oman postauksensa, ja nyt päätin pureutua entistä syvemmälle kissanruokien markkinoinnin maailmaan, nostamalla esille muutaman muunkin esimerkin.
 

Otin kirjoituksen näkökulmaksi eri kissanruokamerkkien ja -valmistajien harjoittaman mielikuvamarkkinoinnin ja sen avulla luotujen imagojen analysoinnin, vertaamalla niitä ruokien todelliseen laatuun suhteessa kissan optimaaliseen ja lajityypilliseen ruokavalioon.

Kissan teollisen ruuan markkinoinnista
HUOM! Minulla ei ole minkäänlaista sisäpiirin tietoa kirjoituksessa mainittujen teollisten ruokavalmistajien markkinointistrategioista, joten kaikki esittämäni oletukset ovat vain ja ainoastaan spekulaatiota ja analyysiä perustuen täysin julkiseen markkinointiaineistoon, kuten verkkosivuihin, mainoksiin ja ruokapakkauksiin.

Saatavilla olevan julkisen aineiston perusteella voinemme päätellä teollisten kissanruokien markkinoinnin tähtäävän imagon rakentamiseen ja sen ylläpitoon mielikuvamarkkinoinnin avulla. Markkinoinnin tulokulma riippuu siitä, millaista imagoa valmistaja haluaa ylläpitää.

Ruokamerkkien joukosta voidaan tunnistaa imagoltaan esimerkiksi kissan terveyttä ja oikeanlaista ruokintaa painottavia asiantuntijoita, sekä ruuissaan käytettyjen raaka-aineiden korkeaa laatua korostavia luksusherkuttelun mahdollistajia. 


Kissan teollisen ruuan markkinoinnista

Kauniit paketit ja luksusimago


Keskon oman halpamerkki K-menun kissan lohi- ja taimenpateeta myydään 100 gramman vuokapakkauksissa. Pakkauksen design on yksinkertainen ja siinä on valkoisella pohjalla pikkiriikkinen kissan kuva. Pakkaus on kokonaisilmeeltään vaatimaton, eikä sen avulla selkeästikään haluta houkutella ostajia.

K-menun verkkosivulle mentäessä sen ensisijainen toiminta-ajatus tulee heti selväksi. Omien sanojensa mukaan K-menu on halpa ja antaa kyytiä hinnoille, mikä pätenee myös kyseisen merkin kissan lohi- ja taimenpateeseen. Niinpä suurimpana kissanruokaa hankkivan kuluttajan ostopäätökseen vaikuttavana tekijänä voitaneenkin pitää verrattain halpaa hintaa.

Purinan Gourmet Goldia taas myydään pienissä 85 gramman kullanhohtoisissa purkeissa, joissa poseeraa omanarvontuntoinen pitkäkarvainen ja smaragdisilmäinen persialaiskissa. Pienempi annoskoko viitannee tuotteen imagoon ylellisenä herkuttelutuotteena ja pakkauksen sofistikoitunut ulkoasu tukee vaikutelmaa. Purinan Gourmet Goldia nauttiva kissa ei syö elääkseen, vaan elää syödäkseen. Omien sanojensa mukaan Gourmet Gold tarjoaa ensiluokkaista ruokaa kissakulinaristeille.

Kissan teollisen ruuan markkinoinnista


Tässä piilee se, miten kuluttajaa voidaan johtaa harhaan mielikuvamarkkinoinnilla, eli käyttämällä markkinoinnin keinoja kuluttajan mielikuvien muokkaamiseen ja niiden avulla luotavaan tietynlaiseen imagoon.

Pelkän brändin luoman mielikuvan perusteella ostopäätöksiä tekevä kuluttaja voinee kauniiseen ja ylellisyyttä henkivään pakkaukseen pakattua ruokaa ostaessaan uskoa täysin vilpittömästi ruokkivansa Misse-Edwardiaan markkinoiden korkealaatuisimmalla ruualla, vaikka houkuttelevaan kääreeseen pakattu ruoka olisi todellisuudessa pelkkää silkkoa sisältä.

Vai mitä sanotte:

K-menu kissan lohi- ja taimenpatee 100 g (3,20 €/kg*): lihaa ja eläinperäisiä tuotteita, kalaa ja kalatuotteita (josta lohta 4%ja taimenta 4%), kivennäiset, tauriini 450mg

Gourmet Gold Delicatesse: Naudanlihaa ja kanaa tomaattikastikkeessa 85 g (10,00 €/kg*): lihaa ja eläinperäisiä tuotteita (joista 6% naudanlihaa ja 8% kanaa), kasviperäisiä tuotteita (tomaatti 4% kastikkeessa), kasviproteiinitiivistettä, viljaa, kasviksia, kalaa ja kalatuotteita, kivennäis- ja hivenaineita, sokereita 

* Hinnat ovat kirjoitushetkellä voimassa olevan K-Supermarketin hinnaston mukaisia

Toki on huomioitava, että teollisissa ruuissa käytetyn lihan laatua voi olla lähes mahdoton selvittää ja kilohinnaltaan kalliimpi ruoka saattaa sisältää laadukkaampaa lihaa kuin halvempi versio. Oma henkilökohtainen näkemykseni kuitenkin on, että laadukaskin liha menee täysin hukkaan, jos ruoka sisältää sen lisäksi kosolti kissalle tarpeettomia ainesosia, kuten viljaa, kasviksia tai tomaattikastiketta. Voimme Gourmet Gold Delicatessen tuoteselostetta tutkimalla myös kyseenalaistaa siinä käytetyn lihan laadun, sillä jos ruuassa käytetty liharaaka-aine on ensiluokkaista ja sitä on kissan ravinnontarpeeseen nähden riittävästi, ei ruoka-annokseen liene tarpeen lisätä kasviproteiinitiivistettä paikkaamaan eläinperäisen proteiinin puutetta.

K-Menun lohi-ja taimenpateen ja Gourmet Gold Delicatessen tuoteselosteita vertailemalla voinemme siis tehdä varovaisen johtopäätöksen siitä, ettei ruokien välinen hintaero selity eroilla käytettyjen raaka-aineiden laadussa tai raaka-ainekoostumuksessa. Tällöin ainoaksi hintaeron selittäväksi tekijäksi jää imago. Gourmet Goldilla lieneekin imagonsa puolesta ”oikeus” olla kallista, onhan se sentään Purinan ensiluokkainen lahja kaikille maailman kissakulinaristeille. Tuoteselosteen perusteella monta kertaa halvempikin vaihtoehto ajaisi tismalleen saman asian, ellei jopa paremmin kuin Gold itse.

Hinnan on tutkittu vaikuttavan helposti ihmisten mielikuviin tuotteesta. Halpaa tuotetta pidetään helposti kalliimpaa huonolaatuisempana, vain halvan hinnan takia. Todellisuudessa korkea hinta ei läheskään aina ole laadun tae, eivätkä firmojen antamat lupaukset laadukkaasta ja korkeatasoisesta ruuasta välttämättä kestä lähempää tarkastelua.

Kissan teollisen ruuan markkinoinnista

Inhimillistäminen ja veden kielelle herauttava imago


Naudanliha ja kana tomaattikastikkeessa, Taimen ja pinaatti, Vasikka ja vihannekset, A la Carte kana ja helmipasta…

Kuulostaako herkulliselta? Niinpä. Mainittujen kaltaiset nimet yhdistettyinä monisanaiseen kuvailuun premium-tasoisen ruuan sisältämästä hellästi kypsennetystä lihasta ja houkuttelevista makunautinnoista saa veden herahtamaan vaativammankin kulinaristin kielelle. Paha vaan, että kuolaa suupielistään pyyhkivä kulinaristi on ihminen eikä kissa, jolle tämä kulinaristinen elämys on tarkoitettu.

Gourmet-ruokamerkin brittiläisellä saitilla voi selailla eri Gourmet-vaihtoehtoja kategorioittain. Yksi valittavista kategorioista on Vegetable, jota klikkaamalla ruudulle ilmestyy aikamoinen kattaus kasvispitoisia ruokia. Näitä ovat esimerkiksi vapaasti suomennetuilta nimiltään Ylikypsää ankkaa ja puutarhavihanneksia kastikkeessa (With Duck slowly cooked in a sauce with Garden Vegetables) ja Ylikypsää naudanlihaa tomaattikastikkeessa (With Beef slowly cooked in a sauce with Tomato). Harmi, että kissa vaan sattuu olemaan 100 % lihansyöjä, joka söisi lihansa mieluiten raakana ja ilman kasvishöysteitä. Tämän trendin ensisijainen huolenaihe onkin se, että lihansyöjälle tarkoitettujen ruokien runsaasta kasvispitoisuudesta tehdään markkinoinnin avulla normaali ja hyväksytty asia.

Ihmisen makunystyröihin voitaneen vedota myös nimeämällä ruoka-annoksia sellaisella tavalla, joka ei viittaa niiden todelliseen sisältöön millään tavalla. Näitä ovat esimerkiksi Kitekatin Seikkailijan sekoitus, Metsästäjän menu ja Veijarin valitut, sekä Gourmetin Chef's Collection ja Country Medley in Jelly. Kuulostaapa kerrassaan niin herkulliselta, että noita mamman pikku Misse-Edwardkin aivan takuuvarmasti ostaisi!

Fakta kuitenkin on, ettei kissa itse osta omia ruokiaan. Niinpä markkinointi on kohdistettava ihmiseen, joka tekee ostopäätökset kissan puolesta. Faktana voitaneen myös pitää sitä, että se mikä ihmisen mielestä kuulostaa herkulliselta, saattaa olla täysin epäsopivaa ravintoa kissalle, ja se mikä olisi kaikista eniten kissan mieleen, taas kuulostaisi ihmisen korvaan niin vastenmieliseltä, että ruuat jäisivät taatusti hyllyyn, jos asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä.

Kissan teollisen ruuan markkinoinnista


Vai miltä kuulostaisi: Broilerinsydämet kudosnesteessä, Tirpansuolet höyhenpedillä tai Kokonaiset hiirenpoikaset omassa liemessään? Puhumattakaan siitä, mitä jotkut teolliset ruuat todellisuudessa sisältävät: verta, siipikarjan päitä, kaupallisista syistä tapettuja untuvikkoja… ei varmaan tarvitse jatkaa pidemmälle?

Ihmisen ruokahalua ei pyrittäne herättämään ainoastaan vivahteikkain sanankääntein, vaan myös kissanruokapakkauksissa ja -mainoksissa oleva kuvasto puhuu sen puolesta. Melko monessa kissanruokapakkauksessa näkee kissanruoka-annoksen reunalla vähintään pienen tupon persiljaa, joskus jopa herneitä tai porkkanoita. Kasviksethan kuuluvat olennaisilta osin lautaselle, täydentävät annoksen ja tekevät siitä houkuttelevan näköisen. Ihmisen mielestä.

Kissan kannalta ruuan ulkonäöllä ei ole mitään väliä. Se ei katso, onko sen ruoka-annoksen reunalla ruohosipulit oikeaoppisesti ristissä tai hyytelöaterian pinnalla kaunis ruskea väri, puhumattakaan kaikissa sateenkaaren väreissä ruokakupin pohjalla mollottavien kuivanappuloiden värisävyjen määrästä ja keskinäisestä yhteensopivuudesta. Näillä tuoteominaisuuksilla ei ole kissan kannalta minkään valtakunnan merkitystä, vaan ne ovat olemassa vain ja ainoastaan ihmistä varten. Lisäksi lihan lempeästä kypsennyksestä puhuminen lienee itsestäänselvä keino herättää ihmisen ruokahalu, vaikka kissa lihansyöjänä taas varmastikin nauttisi lihansa mieluiten raakana.

Sitä, mitä ihminen pitää omien aistiensa, lajityypillisen ruokavalionsa ja henkilökohtaisten ruokailutottumustensa kautta herkullisena, hän syöttänee mieluiten myös kissalleen. Tämä lienee tiedostettu erittäin hyvin myös kissanruokavalmistajien markkinointiosastoilla.

Kissan teollisen ruuan markkinoinnista

Terveysväittämät ja asiantuntija-imago


Purina todistelee Purina ONE -ruokansa terveysvaikutuksia kolmen viikon testillä, jonka aikana ruuan pitäisi lisätä kissan energisyyttä, parantaa ruuansulatusta ja saada turkki kiiltämään. On varmasti helppo lunastaa markkinoinnin kautta annetut tuotelupaukset lyhyellä aikavälillä ja saada öljyjä ruokaan lisäämällä kissan turkki nopeasti kiiltämään ja vaikuttamaan aikaisempaa elinvoimaisemmalta. Mutta entä pidemmällä aikavälillä? Mitä ruokien korkeat hiilihydraattipitoisuudet tekevät kissan terveydelle, altistaessaan sen lihomiselle ja lihomisen mukanaan tuomille sairauksille?

Saman ruokavalmistajan tuotteet nimittäin kulkevat esimerkiksi nimillä Runsaasti kanaa ja täysjyväviljaa ja Runsaasti kanaa ja vehnää. Toisin sanoen kyseinen valmistaja on siis täysin avoin ruokiensa korkeasta vilja- ja hiilihydraattipitoisuuksista ja on markkinoinnillaan kääntänyt sen haitasta eduksi.

Valmistaja vetoaa myös tutkimuksiin, joiden alkuperästä tai lähdeaineistoista ei ole verkkosivuilla minkäänlaista mainintaa. Meidän oletetaankin siis ilmeisesti luottavan siihen, että tutkimustuloksiin vetoaminen ilman tarkempia viittauksia tutkimusaineistoon, sen julkaisijaan tai tutkimuksen suorittajaan, riittää todisteeksi ruuan ylivoimaisista terveysvaikutuksista.

Valmistajan verkkosivuilta ei ainakaan nopean silmäilyn perusteella myöskään löydy ruokien täydellisiä tuoteselosteita. Tällöin on vaikea päästä selville siitä, mikä ruuan todellinen ravintoainekoostumus on, sillä sivuilla korostetaan ainoastaan valmisruuan niitä ainesosia, joilla on ainakin heidän omien sanojensa mukaan kissan hyvinvoinnin kannalta suotuisia vaikutuksia.

Onko ruokavalmistajalta riittävä satsaus panostaa ruokiaan syövien kissojen terveydentilaan lisäämällä Urinary-ruokaansa virtsan PH-arvoa tasapainottavia ainesosia, jos ruoka sisältää niihin verrattuna moninkertaisen määrän kissalle tarpeettomia tai jopa haitallisia raaka-aineita? Entä onko lihomaan taipuvaisille steriloiduille ja kastroiduille kissoille mielekästä tarjota ylipainon ehkäisyyn tähtäävää runsaasti kokojyväviljaa sisältävää ruokaa, kun yleisesti kissojen painonhallintaan suositellaan vähähiilihydraattista ruokavaliota?

Kissan teollisen ruuan markkinoinnista


Ilmeisesti kissan lihominen vääränlaisen ruuan syömisen seurauksena ei ole yhtä suoraviivaisesti yhdistettävissä mahdollisiin terveysongelmiin kuin virtsatievaivat, joten niihin ei ruokavalmistajan kannalta tarvinne kiinnittää markkinoinnillista huomiota. Kun ruokapakkaukseen voidaan iskeä Ennaltaehkäisee virtsatievaivoja -tarra, saadaan kuluttajan huomio pois muista vääränlaisen ravinnon aiheuttamista terveysongelmista ja samalla ruoka vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti terveelliseltä, vaikkei se sitä olisikaan.

Kyseisen ruokavalmistajan verkkosivuja selaillessani silmääni pisti erityisesti se, että kuluttajan huomio tunnutaan todellakin ohjattavan tarkoituksella pieniin yksityiskohtiin, kuten tiettyihin rasvahappoihin tai valmistajan omiin, patentoituihin vastustuskykyä parantaviin komponentteihin. En minä muista tiedä, mutta ainakin omasta mielestäni kissan ruokinnassa suurin merkitys kuitenkin on kokonaisuudella, eli sillä, mitä kaikkea kissa vastaanottaa ruuan mukana elimistöönsä. Yhdellä pienellä rasvaöljytilkalla ei ole mitään merkitystä, jos kissa saa sen mukana kohtuuttoman määrän haitallisia hiilihydraatteja.

Kun viljojen kaltaisia halpoja bulkkiaineita ei olla valmiita korvaamaan laadukkaammilla eläinperäisillä raaka-aineilla, on kätevää käyttää mielikuvamarkkinoinnin keinoja imagon rakentamiseen ja kääntää ruokien korkea viljapitoisuus eduksi niin, että viljapitoisen ruuan syöttämisestä tehdään kuluttajan silmissä jollain tavalla jopa ihailtavaa ja tavoiteltavaa.

Kissan teollisen ruuan markkinoinnista

Ehkä räikein asia johon tätä tekstiä kirjoittaessani törmäsin on se, että Eviran mukaan funktionaalisia, eli tervesvaikutteisia eläinrehuja (joihin myös kissanruoka kuuluu) ei ole olemassakaan. Ruokia ei myöskään saisi markkinoida terveysväittämillä. Ainoastaan tieteelliseen tutkimuksen perusteella erikoisruuiksi määritellyillä rehuilla saa mainita olevan terveydellisiä vaikutuksia. Näissä erikoisruokavalion kriteerit täyttävissä kissanruokapakkauksissa on aina kehotus keskustella eläinlääkärin kanssa ennen ruokavalion aloittamista.

Sitä en osaa sanoa, lukeeko jokaisessa Purina ONEn ruokapakkauksessa tämä kehotus, mutta ainakaan en sitä heidän verkkosivujensa terveysväittämien seasta löytänyt. Lukemani perusteella käsitin myös näihin terveysvaikutustensa osalta tieteellisesti tutkittuihin erikoisruokiin kuuluvan lähinnä eläinlääkäriasemilta ja apteekeista saatavat ”lääkeruokasarjat”, eivät siis Purina ONEn kaltaiset markettiruokamerkit.

Mikäli käsitin lukemani tämän osalta oikein ja erikoisruokavalioihin kuuluvien teollisten ruokien olevan todellisuudessa ainoita terveysvaikutustensa osalta tieteellisesti tutkittuja ruokia, asettuu monien ruokavalmistajien markkinoinnissaan käyttämä tapa vedota ”tieteellisiin tutkimuksiin” ruokiensa laadun takaajana entistä kyseenalaisempaan valoon.

Mistä sitä sitten oikein voi tietää, mikä ruoka on oikeasti laadukasta ja hyvää ravintoa kissalle ja minkä kohdalla kyse on pelkistä markkinoinnin korulauseista? Yksinkertaisin tapa on lukea kissanruokapakkauksesta korulauseiden sijaan tuoteseloste. Sillä pääsee jo pitkälle.

KUVAT ARI K.


Lähteet:


Almonature.com - Kissan makuaisti
Almonature.com - Miksi kissat ovat niin nirsoja?
Alakiuttu Krista, Ikonen Miika Elias: Mielikuvamarkkinointi aistien avulla, kohteena Miami. Case: Tours International America (2011)  
Annika Korhonen - Ylivieskan liikuntakeskuksen visuaalinen markkinointi (2014) 
Eläinlääkäri.fi - Kissan ravinnon tarve
Eur-Lex - Muut kuin ihmisravinnoksi tarkoitetut eläinperäiset sivutuotteet 
Evira.fi - Eläimistä saatavien sivutuotteiden luokittelu 
Evira: Lemmikkieläinten ruokia eläinperäisistä aineksista valmistavien laitosten vaatimukset 
Evira.fi - Lue pakkausmerkintöjä ja tee oikeita valintoja lemmikkisi parhaaksi   
Gourmet-cat.co.uk 
Kissaliitto - Kissanomistajan opas
Koira-Kissaklinikka - Lihava kissa ja laihdutus
K-ruoka.fi - K-menu 
K-ruokakauppa.fi - K-menu: Kissan lohi- ja taimen patee
Laurean AMK-blogi: Mielikuvamarkkinointi ja brändi (2014)
Merkonomi Hannu Mikkonen - Mielikuvamarkkinointi
Pollitasta.fi - Hinta kertoo laadun
Purinaone.fi  
Vetcare.fi - Kissan ylipaino
Yle.fi - Mitä kissanruoka on syönyt?

(Pahoittelen jälleen kerran toisen käden lähdetietoja, vuorokaudessa vaan ei edelleenkään ole riittävästi aikaa kahlata kaikkia ensimmäisen käden lähteitä läpi.)

Markkinointisanastoa

  • Mielikuvamarkkinointi: kuluttajan positiivisen mielikuvan muodostamiseen tähtäävää markkinointia
  • Imago: Kuluttajan tuotteesta muodostama mielikuva
  • Brändi: Tuotteen ympärille muodostunut hyvä maine, joka koostuu monesta eri osa-alueesta, visuaalisesta ilmeestä tuotekehitykseen.