maanantai 14. joulukuuta 2015

Tempputassuilun maailma osa 4: Kissan persoonan vaikutus oppimiseen

Olemme tempputassuilua käsittelevässä juttusarjassa pohtineet kissan koulutusta ja siihen vaikuttavia lajityypillisiä piirteitä ja ominaisuuksia. Sen lisäksi että eläin on lajinsa edustaja, se on myös ja ennenkaikkea yksilö omine yksilöllisine ominaisuuksineen, piirteineen ja tarpeineen, riippumatta siitä, mitä lajia se edustaa. 

Eläimen yksilölliset piirteet vaikuttavat myös tempputassuiluun ja siksi päätämmekin Tempputassuila koskevan juttusarjan pohtimalla sitä, miten kissan yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat sen kouluttamiseen. Osaa tässä kirjoituksessa luetelluista asioista on käsitelty juttusarjan aikaisemmissakin osissa. 

Huom! En ole ammatiltani eläintenkouluttaja, joten kirjoitukseni edustavat ainoastaan omia, omaan kokemukseen perustuvia näkemyksiä. Absoluuttisten faktojen ja neuvojen esittämisen sijaan haluankin jakaa omia kokemuksiani ja näkemyksiäni, rohkaistakseni muita kissanomistajia etsimään lisää tietoa ja kokeilemaan tempputassuilua omien kissojensa kanssa. :)

Kissan yksilölliset piirteet vaikuttavat tempputassuiluun.
Kissan yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat temppuiluun. Elmo-kissa heittäisi vaikka kuperkeikkaa makupalasta.

Kissat ovat yksilöitä ja se, mikä miellyttää yhtä, ei välttämättä miellytä toista. Mikäli tuntuu että”kissa ei opi” tai ”sitä ei kiinnosta”, eivät ihmisen ja kissan käsitykset tempputuokion oikeanlaisesta sisällöstä välttämättä kohtaa. Toisin sanoen kissa ei siis koe temppujen opettelusta koituvaa hyötyä riittävän suurena, eikä palkintoa tavoittelemisen arvoisena tai sen saavuttamiseen tarvittavan vaivan väärtinä. Se, minkälaisesta palkasta oma kissasi motivoituu parhaiten, selviää ainoastaan kokeilemalla.

Liian korkea kriteeri, eli kissan osaamistasoon nähden liian korkea vaatimustaso on myös omiaan tappamaan kissan motivaation. Onkin tärkeää löytää kultainen keskitie haastavuuden ja onnistumisen todennäköisyyden maksimoivan helppouden välillä, sillä myöskään liian helpot ”läpihuutotemput” eivät pidemmän päälle jaksa kiinnostaa kissaa ja motivaatio katoaa. Sopivasti haastetta ja sopiva määrä onnistumisia suhteessa epäonnistumisiin on resepti kissan oppimisen ja motivoinnin ytimeen!

Pääasia onkin löytää itselle ja kissalle sopivin tekemisen muoto. Kaikki omistajan ja kissan välinen yhteinen tekeminen vahvistaa kissan ja ihmisen välistä sidettä, eikä minkäänlainen yhteinen tekeminen ole turhaa!

Kissan persoona vaikuttaa tempputassuiluun

  • Määrittämällä tehtävien temppujen laadun. Yksi kissoista tykkää agilitystä, toinen ”tokoilusta” ja kolmas esimerkiksi liikkeen kohdentamisesta, eli targetingista. On ensisijaisen tärkeää löytää niin itselle kuin omalle tempputoverillekin se luontevin temppuilutyyli. kuin myös ne keinot, joilla kissan saa oppimaan sellaisiakin asioita jotka eivät ole sille läpihuutojuttuja.
  • Määrittämällä palkkion. Toiset kissat heittäisivät vaikka kuperkeikkaa makupalasta, toiset taas temppuilevat silityksen voimalla. Kissalle mielekäs palkka on avainasemassa pitkäjänteisessä tempputassuilussa ja temppuiluinnon ylläpitämisessä.
  • Määrittämällä tempputahdin. Riippuu aivan täysin kissayksilöstä, mihin tahtiin temppuilu etenee. Oppiiko kissasi parhaiten sheipaten, eli kun temput paloitellaan pieniin osiin, vai oppiiko se temput helposti ja nopeasti?
  • Määrittämällä tempputuokioiden keston. Toiset kissat jaksavat temppuilla pidempään kuin toiset. On motivaation ja temppuiluinnon säilymisen kannalta tärkeää, että tempputuokio lopetetaan ennenkuin kissa ehtii väsyä tai kyllästyä.

    Useimmiten keskittymiskyky ja niin kutsuttu toistonkestävyys paranevat kissan osaamistason nousun ja temppukokemuksen karttumisen myötä. Toistonkestävyydellä tarkoitetaan niiden kertojen määrää, jonka eläin kulloinkin kykenee keskittymään saman tehtävän toistuvaan ja peräkkäiseen suorittamiseen. Temppuilun lomassa myös ohjaajan silmä harjaantuu erottamaan, milloin kissa alkaa saada temppuilusta tarpeekseen. Tällöin tempputuokion pituuden ja tehtävien toistojen määrän säätely juuri omalle kissalle sopiviksi muuttuu koko ajan helpommaksi.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että kaiken tempputassuilun tulee ehdottomasti tapahtua ja edetä eläimen ehdoilla, olen myös sitä mieltä, ettei ohjaajaakaan saa jättää huomiotta. Kaikissa koulutustilanteissa kun on aina kaksi ajattelevaa ja kokevaa yksilöä ja jokainen kissakko sisältää kissan lisäksi myös ohjaajan, eli ihmisen.

Kaikista hauskimpia ovat sellaiset tempputuokiot, joista nauttivat sekä kissakon kissa- että ihmisosapuoli. Eli sen lisäksi, että mietit millainen toiminta on kissallesi luontevinta, uhraa ajatus myös sille, mitkä ovat ne tavat, joilla pystyt itse toimimaan luontevimmin. Mikäli esimerkiksi koet, ettei naksutin vain sovi käteesi, et koskaan muista ottaa sitä mukaan harjoituksiin, tai jos muistatkin, niin et koskaan muista naksauttaa silloin kuin pitäisi, jätä naksutin suosiolla pois ja nauti! Temppuilu ei ole haudanvakavaa!


KUVA ARI K.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi ja keskustelu ovat erittäin tervetulleita! Peräänkuulutan keskustelun asiallista tasoa, asiattomat kommentit poistetaan.

Kiitos! :)