sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Tempputassuilun maailma osa 3: Koulutuksen apuvälineet

Tempputassuilu onnistuu vallan mainiosti ilman minkäänalisia apuvälineitä, mutta jotkin niistä kyllä helpottavat tempputassuilua tai tuovat niihin mukavaa lisäaspektia.

Tempputassu-juttusarjan kolmannessa osassa esittelemme muutaman tempputassuilun apuvälineen. Seuraavassa ja juttusarjan viimeisessä osassa pohdimme kissan yksilöllisiä ominaisuuksia ja niiden vaikutusta koulutukseen.

Huom! En ole ammatiltani eläintenkouluttaja, joten kirjoitukseni edustavat ainoastaan omia, omaan kokemukseen perustuvia näkemyksiä. Absoluuttisten faktojen ja neuvojen esittämisen sijaan haluan jakaa omia kokemuksiani ja näkemyksiäni, rohkaistakseni muita kissanomistajia etsimään lisää tietoa ja kokeilemaan tempputassuilua omien kissojensa kanssa. :)

naksutin
Naksuttimella aikaansaadaan monotoninen ja aina samanlaisena toistuva ääni.

Naksutin


Naksutinkoulutus, eli clicker training perustuu naksuttimella annettavaan äänimerkkiin, jonka eläin yhdistää miellyttävään palkkioon. Naksutin on pieni esine, josta painamalla syntyy monotoninen ja aina samanlaisena toistuva ääni. Naksuttimen avulla eläin voidaan palkita oikeasta käytöksestä tismalleen oikeaan aikaan, jolloin oppiminen tehostuu.

Vaikka kouluttaja olisi lännen nopein palkkaaja on hän ilman naksutinta silti aina jälkijunassa. Tällöin on olemassa riski, että eläin ei tiedä mistä se palkitaan tai pahimmillaan yhdistää saamansa palkkion väärään ja ei-toivottuun asiaan. Naksuttimen avulla lyhyetkin toivotun toiminnan jaksot voidaan huomioida, jolloin eläimellä on paremmat edellytykset ymmärtää mitä siltä toivotaan.

Naksuttimen käyttöönotto alkaa eläimen ehdollistamisella naksuttimen ääneen. Naksautuksella ei lähtökohtaisesti ole eläimelle minkäänlaista merkitystä, vaan se pitää luoda. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eläimelle aletaan järjestelmällisesti naksutella ja jokaisen naksautuksen jälkeen annetaan pieni herkkupalkinto. Alkuvaiheessa naksutteluun ei yhdistetä mitään temppuja, vihjesanoja tai häiriötä, vaan ainoastaan vahvistetaan naksautuksen ja sitä seuraavan herkkupalkkion välistä yhteyttä.

Toiset eläimet ehdollistuvat naksuttimeen nopeammin kuin toiset ja yleensä eläimen käytöksestä näkee, milloin se on alkanut yhdistää naksautuksen sitä seuraavaan palkkioon. Esimerkiksi naksutinta aluksi pelänneen hevosen ehdollistuttua naksautukseen, se alkoi heti naksautuksen kuultuaan odottaa korvat hörössä herkkua. Siitä tiesin ehdollistumisen tapahtuneen.

Naksuteltaessa tärkeää on, että naksautuksesta seuraa aina palkinto. Naksautus ei siis itsessään toimi palkintona, vaan kertoo eläimelle ainoastaan sen, että palkinto on tulossa. Mikäli naksautuksesta ei seuraa eläimelle minkäänlaista palkintoa, muuttuu naksahdus nopeasti sille yhdentekeväksi ja merkityksettömäksi, jolloin se menettää tehonsa.

Naksuttimen ensisijainen etu on siinä, että sillä voidaan kertoa eläimelle reaaliajassa, mistä toiminnasta se palkataan. Tällöin lyhyetkään oikeanlaisen toiminnan pätkät eivät jää huomiotta ja eläin oivaltaa nopeasti, millaista käytöstä siltä toivotaan.

Naksutin toimii hyvänä apuvälineenä myös silloin, kun ilmenee tarvetta sheippaukseen. Sheippauksella tarkoitetaan toiminnan pikkuhiljaista ohjaamista haluttuun suuntaan, mikä tapahtuu opeteltavan asian pilkkomisella pieniin osiin. Jos kissan esimerkiksi toivotaan menevän tietyn esineen luo ja koskettavan sitä tassullaan, aloitetaan sheippaus siitä, että kissa palkitaan pelkästä esineen vilkaisusta. Näin pienten eleiden huomioiminen ja niistä palkitseminen on todella vaikeaa ilman naksutinta. 

kosketuskeppi
Kosketuskepin avulla voidaan harjoitella erilaisia liikkeitä.

Liikkeen kohdentamiseen tarkoitetut esineet


Liikkeen kohdentaminen eli targeting, tarkoittaa sitä, kun eläin opetetaan koskettamaan tiettyä esinettä sen nähdessään. Liikkeen kohdentamisella voidaan tavoitella eri asioita ja harjoituksissa käytetyt apuvälineet määräytyvätkin koulutukselle asetettujen tavotteiden ja päämäärien mukaan.


Kosketuskeppi


Kosketuskeppi on kaikessa yksinkertaisuudessaan tikun tai kepin päässä oleva pallo. Kissojemme kosketuskeppi koostuu ohuen teleskooppivarren päässä olevasta puuhelmestä, kun taas hevoskokoinen kosketuskeppi kasattiin puisen harjanvarren päähän tökätystä tennispallosta.

Kosketuskeppiä voidaan käyttää opetettaessa eläimelle erilaisia liikkeitä, kuten luokse- ja sivulletuloa tai pujottelua. Kun eläin on ensin opetettu koskemaan esimerkiksi kuonolla kosketuskepin päässä olevaa palloa, on liikettä verrattain helppo alkaa säädellä sen avulla.

Konkreettisena esimerkkinä kosketuskepin hyödystä voitaneen mainita sivulletulo. Mikäli halutaan, että eläin tulee ihmisen sivulle juuri tiettyyn kohtaan, voidaan kosketuskepin pallon sijaintia ihmiseen nähden säätelemällä hakea oikeaa paikkaa johon eläimen toivotaan asettuvan. Teleskooppivartinen kosketuskeppi on hyvä tähän tarkoitukseen, sillä varren pituutta säätelemällä voidaan helposti vaihdella kosketuskepin ja ihmisen välistä etäisyyttä.

Kosketuskepin kanssa tehtävät harjoitukset tähtäävät siihen, että kosketuskepin voi koulutuksen edetessä häivyttää pikkuhiljaa pois. Tarkoitus onkin, että harjoiteltavaan liikkeeseen yhdistetään melko varhaisessa vaiheessa jokin vihjesana, jonka eläin alkaa yhdistää tehtävään liikkeeseen.Vihjesanana voi tempusta riippuen toimia esimerkiksi tänne, istu, paikka tai tassu. Tällöin kosketuskeppi jää ennenpitkää tarpeettomaksi ja eläin tietää pelkästä vihjesanasta, mitä sen halutaan tekevän.

Vihjesanojen sijaan voidaan käyttää myös käsimerkkejä ja vihjeenantotapa määräytyykin sen mukaan, mikä tuntuu kouluttajan mielestä luontevimmalta. Käsimerkki voi toimia myös koulutuksen välivaiheena, jolloin siihen yhdistetään vihjesana ja käsimerkki häivytetään pikkuhiljaa pois. Käsimerkin käyttö vihjeenantotapana puolustaa paikkaansa myös silloin, kun eläitä koulutetaan esimerkiksi televisiokuvausta varten. Kuvausten edetessä kulisseista lienee kätevintä ohjata eläintä käsimerkein.

Itse olen opettanut kissoilleni liikkeen kohdentamista niin kosketuskepin, kuin oman kätenikin avulla. Kun eläin on opetettu kohdistamaan liikkeensä ihmisen käteen, voidaan sitä hyödyntää esimerkiksi agilityesteillä, kissan seuratessa omistajansa käden perässä läpi esteiden.

Kosketuskeppiharjoituksissa on tarkoitus, että eläin koskettaa kepin päässä olevaa palloa kuonollaan. Tassujen tai hampaiden käytöstä ei palkita, vaan sellaiset yritykset jätetään huomiotta.


Kosketusalusta ja muut esineet


Liikkeen kohdentamista voidaan soveltaa myös muilla tavoin. Kissan voi opettaa esimerkiksi menemään tietynlaisen alustan päälle istumaan, jolloin sen voi vaikkapa opettaa poseeraamaan valokuvissa alustan päällä paikallaan istuen. Eläimen voi opettaa myös tempunomaisesti koskettamaan jotain tiettyä esinettä tassullaan.

kosketuskeppi
Kosketuskeppiä kosketetaan kuonolla. Hampaiden tai tassujen käyttö jätetään huomiotta.




Kissan temppukoulutukseen on saatavilla erilaisia apuvälineitä ja käsistään kätevä temppukouluttaja rakentaa sellaisia helposti myös itse. 

Mielestäni mitään apuvälineitä ei kuitenkaan tule käyttää vain sen takia, että niin nyt vaan kuuluu tehdä tai kun muutkin käyttävät, vaan koulutustilanteen ja siinä käytettävien menetelmien tulee sopia yksilöllisesti niin temputtajalle kuin temputettavallekin. Tempputuokioiden tarkoituksena kun lienee muodostua luontevaksi osaksi ihmisen ja eläimen yhteistä arkea, eikä se onnistu, jos ihminen kokee joutuvansa vetämään kouluttajan ominaisuudessa jonkinlaista roolia, joka ei sovi itselle.

Tarkoitukseni ei siis edelleenkään ole neuvoa miten muiden tulisi eläimiään kouluttaa, vaan rohkaista ja kannustaa kokeilemaan ja löytämään juuri itselle ja omalle eläimelleen sopivimmat koulutustilanteen rakennuspalikat ja antaa omien kokemusteni kautta eväitä niiden kasaamiseen.

KUVISTA SUURKIITOS VIRVE HEIKKI/PERDITAN JENGI 

Lue lisää:


Ps. Muistuttelen tässä vielä samalla arvonnasta, johon voi osallistua vielä tämän päivän ajan!

2 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus! Nykyään muuten monet ovat sitä mieltä että naksuttimen latausta ei tarvita kunhan alussa tekee helppoja temppuja (esim. kosketuskeppi) ja antaa herkun välittömästi naksauttamisen jälkeen (kuten pitäisi muutenkin alkuvaiheissa). Jotkut ovat sitä mieltä että naksuttimen lataus saattaa jopa sekoittaa, kun eläin ensin oppii että naksautus vain tulee ja myöhemmin sen täytyy itse tehdä jotain että saa naksautuksen tulemaan. Mä mielenkiinnosta jätin Tompalle naksuttimen lataamatta ja silti sekin oppii naksuttelemalla todella nopeasti, joten ehkä asia oikeasti onkin näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos kommentistasi. :)

      Tämä aihe onkin niin mielenkiintoinen, että kirjoitin siitä tämän tekstin jatkopalaksi ihan oman postauksensa.

      Poista

Kommentointi ja keskustelu ovat erittäin tervetulleita! Peräänkuulutan keskustelun asiallista tasoa, asiattomat kommentit poistetaan.

Kiitos! :)