maanantai 7. joulukuuta 2015

Naksuttimen lataaminen: Kyllä vai ei?

Tuohon viimeisimpään tempputassuilun apuvälineitä koskevaan kirjoitukseeni oli tullut mielenkiintoinen kommentti, koskien naksuttimen lataamista, eli eläimen erillistä ehdollistamista naksuttimeen, ja sen tarpeellisuutta. Monet naksutinkouluttajat ovat nykyään sitä mieltä, että naksuttimen lataaminen on turhaa ja saattaa hämmentää eläintä, kun naksautus ja sitä seuraava palkkio tulevat ensin ns. ilmaiseksi ja sitten niiden eteen pitäisikin alkaa yht'äkkiä tehdä töitä. 

Kommentti oli erittäin mielenkiintoinen ja sai minut ajattelemaan asiaa laajemmalta kantilta ja päätinkin kirjoitella eiliseen postaukseeni pienen jatkopalan.

Huom! En ole ammatiltani eläintenkouluttaja, joten kirjoitukseni edustavat ainoastaan omia, omaan kokemukseen perustuvia näkemyksiä. Absoluuttisten faktojen ja neuvojen esittämisen sijaan haluan jakaa omia kokemuksiani ja näkemyksiäni, rohkaistakseni muita kissanomistajia etsimään lisää tietoa ja kokeilemaan tempputassuilua omien kissojensa kanssa. :)

Olen itse aikoinani skipannut naksuttimen lataamisen omien kissojeni kanssa ja ehdollistanut ne naksutteluun kriteereiltään alhaisten, eli kissoille helppojen ja jo entuudestaan tuttujen temppujen teon lomassa. Kissat ehdollistuivat naksuttimen ääneen nopeasti, vaikkei naksutinta sisäänajettukaan erikseen. Meidän tapauksessamme asiaan varmasti vaikutti se, että kissat osasivat jo valmiiksi joitain temppuja ja niiden kanssa oli temppuiltu aikaisemmin ilman naksutinta. Näin naksutin oli helppo ottaa vähäeleisesti mukaan temppuiluun ilman, että kissan eteen tuotiin liikaa uusia asioita kerrallaan.

Mikäli sekä kissa, että sen ohjaaja ovat vasta aloittelemassa tempputassuilua, voi olla helpompaa ja ennenkaikkea selkeämpää edetä askel kerrallaan, eli esimerkiksi ladata naksutin ensin erikseen ja siirtyä vasta sitten temppuilemaan. Mikäli kokonaisuus sisältää heti ensikättelyssä liikaa liikkuvia osia, voi temppukoulutukseen tutustuvan ihmisenkin pää mennä helposti pyörälle. Tällöin kynnys temppuilun treenaamisen jatkamiseen nousee, kun (minun mielestäni täysin väärä) mielikuva tempputassuilusta monimutkaisena ja vaikeana kokonaisuutena vahvistuu.

Hepan naksutus
Tämä herkkäsieluinen tamma pelkäsi aluksi naksutinta, joten sen lataamattajättäminen ei tullut kysymykseen.


Vaikka tämä minun blogini käsitteleekin asioita kissanäkökulmasta, on minun tuotava tähän myös esimerkkejä muista eläinlajeista. Olen esimerkiksi ehdollistanut hieman aran ja säikyn hevosen naksuttimeen. Tämän herkkäsieluisen tamman kanssa ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin aloittaa temppukoulutus naksuttimen lataamisella, sillä naksuttimen ääni sai sen säikähtämään, jolloin se paineistui ja pyrki poispäin naksuttimesta ja sitä pitelevästä ihmisestä.

Tällaisessa tilanteessa olisi mielestäni ollut aivan turhaa pään seinään hakkaamista ja hevosen kiusaamista yrittää ehdollistaa sitä naksuttimeen temppujen teon lomassa, kun hevonen otti naksautuksen lähinnä rangaistuksena, eikä lupauksena palkinnosta. Pelkäävä eläin ei liene muutenkaan mitenkään otollisessa mielentilassa uuden oppimista ajatellen, joten tällaisissa tilanteissa naksuttimen lataaminen puolustaa mielestäni erittäin vahvasti paikkaansa.

Olen lukenut muistakin hevosista, jotka ovat ilmeisesti yhdistäneet naksuttimen naksahduksen aitaustensa sähkölankojen napsahduksiin ja pelänneet sitä. Mielestäni tällaisissa tapauksissa naksuttimen lataamista ei voida jättää väliin, tai yrittää saada pelkäävää eläintä pitämään sen ääntä positiivisena juttuna samalla, kun siltä odotetaan muiden uusien asioiden (esim. temput) oppimista ja omaksumista.

Eroon joko-tai-ajattelusta


Olen itse naksutellut kissoja, koiria ja hevosia, enkä ole vielä tähän mennessä tavannut yhtään yksilöä, joka olisi hämmentynyt naksuttimen lataamisesta. Päinvastoin, olen huomannut että kun eläin on kerran ehdollistunut naksuttimen ääneen, on sen reaktio siihen aina samanlainen, riippumatta siitä mitä ennen sitä tehdään tai ollaan tekemättä. Tämä on toki vain ja ainoastaan minun henkilökohtainen kokemukseni asiasta, enkä tietenkään voi sanoa oman kapean kokemukseni perusteella, miten asia oikeasti on.

Se, mitä yritän tällä kirjoituksellani sanoa on, että mielestäni naksuttimen lataamisessa tai lataamatta jättämisessä ei ole kyse joko-tai-asiasta. Ei siis voida sanoa, että naksuttimen lataaminen on aina väärin tai aina oikein. Lataamiseen tai sen mielekkyyteen vaikuttaa todella moni muuttuva tekijä, eläimen ja sen ohjaajan yksilöllisistä ja henkilökohtaisista ominaisuuksista lähtien.

Itse koen naksuttimen lataamisen olevan myös ns. varman päälle pelaamista, etenkin tapauksissa, joissa sekä ihminen, että eläin ovat kokemattomia temppuilijoita. Sheippaus, josta kirjoitin edellisessä postauksessa, kun voi olla tarpeen ei ainoastaan eläimelle, vaan myös uutta opettelevalle ihmiselle. Kun eläimen ehdollistamisen naksuttimeen pitää omana osa-alueenaan, on helpompi tulkita sen eleitä ja ilmeitä ja todeta milloin se on ehdollistunut naksuttimeen. Jos tähän kokonaisuuteen tuotaisiin kertarysäyksellä vielä opeteltavat temput, voisi ohjaajankin olla paljon vaikeampi hahmottaa, missä milloinkin mennään.

On mielenkiintoista nähdä, miten koulutusmenetelmät menevät jatkuvasti eteenpäin ja hakevat lopullista muotoaan. Jäänkin mielenkiinnolla seuraamaan, mihin suuntaan positiiviseen vahvistamiseen ja operanttiin ehdollistumiseen perustuvissa koulutusmenetelmissä ja niiden nyansseissa mennään. :)

KUVA MILA J.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi ja keskustelu ovat erittäin tervetulleita! Peräänkuulutan keskustelun asiallista tasoa, asiattomat kommentit poistetaan.

Kiitos! :)