maanantai 16. marraskuuta 2015

Tempputassuilun maailma osa 1: Temppukoulutuksen lähtökohdat

"Kissa ei opi asioita, sitä ei voi kouluttaa eikä se halua tehdä mitään yhteistyössä ihmisen kanssa." Näitä väitteitä kuulee usein esitettävän ja pidettävän absoluuttisena faktana, jota ei voi kyseenalaistaa. Usein nämä väitteet pohjautuvat mielestäni jo aivan väärälle lähtökohdalle, eli kissan ja koiran väliselle vertailulle. Kissan kouluttamista ei voi lähestyä samasta näkökulmasta kuin koiran, sillä kyseessä on niin lajityypilliseltä käytökseltään kuin kesyyntymishistorialtaankin kaksi erilaista eläinlajia, joiden koulutukseen eivät päde samat lainalaisuudet.

Nimensä mukaisesti tämä Tempputassu-juttusarja tulee käsittelemään kissojen "temppukoulutusta", eli aktivoinnin ja mielenvirkistyksen vuoksi harjoitettavaa ja kissan "yhteiskuntakelpoisuuden" kannalta merkityksetöntä, mutta ihmisen ja kissan välistä suhdetta vahvistavaa toimintaa. Juttusarjan ensimmäinen osa käsittelee temppukoulutuksen lähtökohtia, eli niitä asioita, jotka tulisi huomioida ennen kuin lähtee temputtamaan kissaansa.

Juttusarjan seuraavassa jaksossa pohdimme temppufilosofiaa, eli niitä tekijöitä, jotka takaavat kaikin puolin miellyttävän tempputuokion. Tulemme juttusarjan edetessä tutustumaan myös temppujen opettamiseen käytännössä, temppukoulutuksen apuvälineisiin, sekä siihen, miten kissan yksilöllinen persoonallisuus vaikuttaa koulutukseen.

Huom! En ole ammatiltani eläintenkouluttaja, joten kirjoitukseni edustavat ainoastaan omia, omaan kokemukseen perustuvia näkemyksiä. Absoluuttisten faktojen ja neuvojen esittämisen sijaan haluan jakaa omia kokemuksiani ja näkemyksiäni, rohkaistakseni muita kissanomistajia etsimään lisää tietoa ja kokeilemaan tempputassuilua omien kissojensa kanssa. :)



Kissaa ja koiraa ei voi kouluttaa samalla tavalla.
Kissaa ei tulisi missään nimessä yrittää ahtaa koiralle tarkoitettuun muottiin.

Miksi kissaa ei voi kouluttaa kuin koiraa?


Toisin kuin koira, kissa ei ole laumaeläin. Se kyllä nauttii lajitovereidensa seurasta ja on sosiaalinen, mutta laumaeläin se ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole. Kissa muun muassa saalistaa yksin, eikä jaa saalistaan. Tällöin se ei lähtökohtaisesti tarvitse lajitovereidensa tukea tai yhteistyökykyä selvitäkseen hengissä. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö yhteistyö esimerkiksi ihmisen kanssa sujuisi, vaan sitä, että kissan motivointi yhteiseen tekemiseen voi olla haastavaa. Toivotusta tekemisestä seuraavan palkan tuleekin olla kissalle niin mieluinen, että se kokee palkkion eteen tekemänsä työn kannattavaksi ja mielekkääksi.

Oppimisprosessi itsessään lienee valtaosalla eläimistä jokseenkin sama. Koulutettavuuden lajikohtaiset erot löytynevätkin ennenkaikkea motivoinnista, eli niistä tavoista ja keinoista, jotka saavat eläimen toimimaan kerta toisensa jälkeen ihmisen toivomalla tavalla. Teoriassa kissan ja koiran koulutus eivät siis eroa toisistaan, sillä molemmat perustuvat ainakin omassa ideologiassani siihen, että ihmisen kanssa toimimisesta tehdään eläimelle sen omasta mielestä kannattavaa ja mieluisaa.

Käytännössä voitaneen kuitenkin todeta kissan motivoinnin ja ennenkaikkea motivaation ylläpidon olevan huomattavasti koiraa haastavampaa, toki koirien rotu- ja yksilökohtaiset erot huomioiden. Tämän takia kissan kanssa ei voi olla yhtä ehdoton kuin koiran ja olenkin sitä mieltä, että kun koiralle annetaan "käsky", niin kissalle puolestaan esitetään "pyyntö".

Parhaisiin tuloksiin kissan kanssa pääsee, kun lakkaa vertaamasta sitä koiraan ja hyväksyy sen oman lajinsa edustajana. Kissaa ei tulisi missään nimessä yrittää ahtaa koiralle tarkoitettuun muottiin, sillä se on kuin runnoisi neliön muotoista palikkaa pyöreään reikään.

Kissan motivointi ja motivaation ylläpito ovat onnistuneen temppukoulutuksen avainasioita.
Kissan motivointi ja motivaation ylläpito ovat onnistuneen temppukoulutuksen avainasioita.

Kouluttamisen motiivit ja motivaattorit


Kissan kouluttaminen ja opettaminen lähtee motiiveista ja motivoinnista. Mikä motivoi kouluttajaa, mikä kissaa? Näiden asioiden pohtiminen takaa yhteisten temppuhetkien mielekkyyden niin ihmiselle kuin kissallekin.

Ajatuksia kouluttajan ja kissan motiiveista

  • Mikä motivoi kouluttajaa? Kouluttajan osalta ajateltuna kissan temppukouluttamisen motiivina on lähinnä hupi. Erilaisten temppujen harjoittelu yhdessä lemmikin kanssa on hauskaa, lemmikin ja omistajansa välistä suhdetta vahvistavaa sekä palkitsevaa niin kouluttajalle kuin eläimellekin. Kissan ei tarvitse osata istua tai tulla ”käskystä” luokse ollakseen yhteiskuntakelpoinen lajinsa edustaja, mutta onhan se nyt hauskaa, jos kissa ne osaa.
  • Mikä motivoi kissaa? Kissan kannalta temppujen oppiminen taas on aivojumppaa, ongelmanratkaisua fyysisen liikunnan vastapainoksi ja osa monipuolista aktivointia. Kun onnistuneesta suorituksesta tulee positiivinen seuraus, oppii kissakin verrattain nopeasti tiettyjen asioiden syy-seuraussuhteet.  
  • Kun oppimisesta tehdään kissalle mukavaa, sen oppimisinto säilyy ja saattaa jopa yllättää. Kun kissalle tarjotaan sopivassa suhteessa haastetta ja mahdollisuuksia onnistumiseen pienin askelin ja kissan ehdoilla, on temppujen tekeminen hauskaa myös sille itselleen.
  • Temppujen opiskelun ja teon on tapahduttava täydellisessä ihmisen ja kissan välisessä yhteistyössä ja -ymmärryksessä. Kissaa ei voi käskeä eikä pakottaa ja siksi itse esitänkin kissalle ”käskyn” sijaan mieluummin ”pyynnön”. Kissa siis tekee toivotun asian pyynnöstä, eli suostuu vapaaehtoisesti toimimaan ihmisen toivomalla tavalla. Ehdottomuuteen ei myöskään ole syytä siksi, että sen yhteiskuntakelpoisuus ei riipu siitä, millaisia temppuja se osaa.
  • On aivan täysin kissakohtaista, mikä palkkio motivoi kissaa ja pitää sen yllä. Joillekin kissoille (kuten allekirjoittaneen tempputassuille) se on herkullinen makupala, toisille taas leikki tai silitys. Naksutin on oiva apuväline kissan koulutuksessa, sillä sen avulla voidaan nopeuttaa oppimisprosessia ajoittamalla kissan toivotusta käyttäytymisestä seuraava palkkio tismalleen oikein.
  • Yksi täydellinen motivaationtappaja on venyttää tempputuokiot kerta toisensa jälkeen niin pitkiksi, että sekä kouluttaja, että koulutettava ehtii väsyä ja turhautua, jolloin mikään ei enää onnistu ja kaikille jää asiasta paha maku suuhun.

    Onkin tärkeää oppia pikkuhiljaa lukemaan kissaansa ja ennakoimaan sen vireystilan tasoa, jotta tempputuokion ehtii lopettaa mieluummin silloin, kun kissa on vielä innokas ja niin kutsutusti "vireessä". 
  • Kissan kanssa ei  voi olla 100% ehdoton, vaan jos jokin asia ei sillä hetkellä huvita, se jätetään sillä erää sikseen. Tällaisessa tilanteessa itselläni on tapana kuitenkin pyytää vielä lopuksi jokin helppo temppu joka tulee kissan selkäytimestä 100% , palkita siitä ja lopettaa tempputuokio onnistumiseen jolloin kaikille jää hyvä mieli.


Kun kissan ja kouluttajan motiivit ja motivaattorit ovat selvillä, on hyvä lähteä pohtimaan käytännön tempputassuilua. Juttusarjan seuraavassa osassa paneudumme onnistuneen tempputuokion rakennuspalikoihin ja pohdimme filosofiaa kissan temppukoulutuksen taustalla. :)

KUVAT ARI K.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi ja keskustelu ovat erittäin tervetulleita! Peräänkuulutan keskustelun asiallista tasoa, asiattomat kommentit poistetaan.

Kiitos! :)