tiistai 22. syyskuuta 2015

Zen-mielentilalla somemielenrauhaan

Sosiaalisen median keskusteluryhmät keräävät yhteen tuhansia ja jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä, joita yhdistää rakkaus kissoihin. Kissarakkaus ei kuitenkaan estä internet-aikakauden nettikeskusteluihin liittyvien vitsausten ujuttautumista näihinkin ryhmiin ja keskusteluilmapiiri kissaihmisten keskuudessa onkin paikoin todella huono.

Tämä kirjoitus koskenee muihinkin aihealueisiin kuin kissoihin liittyviä keskustelupalstoja, mutta koska itse liikun sosiaalisessa mediassa pitkälti kissapainotteisissa ryhmissä, puhun nyt siis oman kokemuksen kautta niissä käytävän keskustelun minussa herättämistä tunteista.

Tätä kirjoittaessani koen aiheen melko vaikeaksi, koska sitä voi lähestyä niin monesta eri näkökulmasta. Niinpä päätin lähteä omalta osaltani lähestymään aihetta viiden askeleen somejooga-ohjelman kautta. Harrastan somejoogailua itsekin ja olen saavuttanut sen avulla mielen notkeuden ja pysyvän zen-tilan, mitä tulee verkkokeskusteluihin ja niiden minussa aiheuttamiin tunteisiin.

Korostan tässä vielä erikseen, että kyseessä on omat henkilökohtaiset näkemykseni, jotka haluan jakaa keskustelunavaukseksi. Toivonkin tämän kirjoituksen herättävän ajatuksia ja runsasta (asiallista) keskustelua.

Miksi keskusteluryhmien ilmapiiri on niin huono ja mitä me keskustelijat voisimme tehdä sen parantamiseksi? Miten pystymme koskaan parantamaan kissan yhteiskunnallista asemaa ja mainetta vaikuttamalla ns. ulkopuolisiin ihmisiin ja tekijöihin, jos meidän kissaihmisiksi itsensä tituleeraavien joukkokin on näin hajanainen ja tappelee keskenään?



Kissa istuu läppärin päällä



Muista somejooga


Itsestäänselvät eripuran aiheuttajat tulevat varmasti kaikille ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan nettikeskusteluiden ala-arvoisesta tasosta ja siihen johtavista syistä. Näitä ovat itsestäänselvästi ja yksiselitteisesti kanssakeskustelijoita lyttäävät viestit, jossa mennään aiheen vierestä henkilökohtaisuuksiin, kiroillaan ja käytetään haukkumanimityksiä.

Ei liene tarpeen sanoa, että tällaiset, usein raivon vallassa kirjoitetut kommentit ovat takuuvarmoja ilmapiirin saastuttajia ja kuuluu hyvään nettikettiin ja käytökseen pystyä hillitsemään itseään ja sanomisiaan nettiympäristössä ihan siinä, kuin todellisessakin elämässä.

Tähän asiaan minulla ei ole varsinaisesti mitään uutta annettavaa, mitä joku muu ei olisi jo tuonut esille. Niinpä tyydyn vain toteamaan, että ennen kuin painaa sitä "lähetä"-painiketta, kannattaa käydä läpi pikainen "somejooga-ohjelma", jolla voi saavuttaa hetkellisen zen-tilan ja pystyy ehkä vaikuttamaan siihen, millainen viesti sieltä omalta näppikseltä somemaailmaan kirpoaa.

Yksinkertainen somejooga-ohjelma sisältää siis seuraavat vaiheet, jotka tehdään tässä järjestyksessä ja toistetaan tarpeen mukaan niin kauan, että olo rauhoittuu siinä määrin, että omaa ja kanssakeskustelijoiden tekstiä on mahdollista tarkastella edes joksenkin objektiivisesti:

1. Hengitä syvään. Nenän kautta sisään, suun kautta ulos. Sulje silmäsi ja toista tarvittaessa. Keskity hengittämiseen ja löydä siihen oma sisäinen rytmisi. 
2. Lue tekstisi ainakin kertaalleen läpi ja mieti, onko se sisällöltään ja sävyltään sellainen, jonka voisit sanoa kanssakeskustelijallesi kasvotustenkin.
3. Mikäli silmäsi harhautuvat tässä vaiheessa lukemaan kanssakeskustelijoiden viestejä ja pulssisi nousee, toista kohta 1. Toista kohdat 1., 2. ja 3. niin kauan, että pystyt siirtymään seuraavaan vaiheeseen:
4. Tee tarvittavat muutokset tekstiisi. Ole valmis nielemään ehkä edelleen pinnalle pyrkivä kiukkusi. Himmaa ja muotoile sanomisesi ystävälliseen muotoon, vaikka suorien sanojen sanominen keskustelukumppanillesi tuntuisi sillä hetkellä maailman oikeudenmukaisimmalta teolta ja kanssakeskustelijan ansainneen täyslaidallisen verbaalista rapaa niskaansa.

Rakentavassa hengessä annettu palaute mennee tylytystä paremmin perille ja jos saat siitä huolimatta itse rapaa niskaasi, niin tiedätpähän ainakin itse olleesi fiksumpi ja voit olla ylpeä itsestäsi, toisin kuin silloin, jos alennut solvaamiseen ja ala-arvoiseen käytökseen. 


Tervetuloa väärinkäsitysten maailmaan


Olen itse kova väittelemään ja haluan tehdä sen nimenomaan asia-argumenteilla. Poiketen siitä, mitä väittelyllä yleensä kai käsitetään, minä en pyri saamaan "vastaväittelijääni" kanveesiin keinolla millä hyvänsä. Minulle onkin siis kunnia-asia pysyä asialinjalla ja pystyä perustelemaan jokainen esittämäni väite lähdekriittisesti tarkasteltuihin ja luotettaviin tietolähteisiin pohjautuen. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen, olen minäkin saanut "besserwisserin" leiman otsaani ja kanssakeskustelijoiltani syytöksiä siitä, että haluan vain päteä ja osoittaa olevani muita parempi ihminen.

Olen 15 vuoden "nettikirjoittelu-urani" aikana oppinut suodattamaan ja käsittelemään lukemaani nimenomaan internet-keskusteluympäristön tuotteina, jollaisina ne eivät ole täysin verrattavissa kasvotusten käytäviin keskusteluihin. Siitä huolimatta loukkaannun jollain tasolla tällaisista väitteistä joka kerta, sillä minä todellakin olen hyvin tarkka siitä, mitä päästän näppäimistöltäni. Harrastan somejoogaa, tekstien suurpiirteistä oikolukua ja läpikäymistä jopa Facebookissa, yrittäen viimeiseen asti välttää antamasta ylimielistä tai päällepäsmäröivää kuvaa itsestäni, koska sellainen en koe olevani. Sosiaalisen median keskusteluista puuttuu kaikki äänensävyt ja eleet joista sanotun viestin sävyä voisi tulkita. Lisäksi kirjoittelen yleensä multitaskaten, eli samanaikaisesti toisella kädellä jotain muuta tehden, jolloin viestiä pehmittävät korulauseet jäävät usein puuttumaan. Tämä saattaa johtaa väärinkäsityksiin, vaikka viesti olisi kuinka asiallinen.

Järkytyn myös joka kerta, kun joku menee henkilökohtaisuuksiin kohdistaen sen joko minuun, tai toiseen kanssakeskustelijaan, esimerkiksi haukkumalla hulluksi, idiootiksi tai eläinrääkkääjäksi. Nämä ovat takuuvarmoja keskustelun riitaisille sivuraiteille viejiä, eivätkä kerro muusta kuin siitä, että sivuraiteille joko tahattomasti tai tarkoituksella eksyneeltä solvaajalta on loppunut asia-argumentit kesken, tai hänellä ei ole ollut sellaisia alunalkaenkaan, oman agendansa tueksi. Tämä on mielestäni hyvin huolestuttava kehityssuunta, jos oletetaan että vahvalla mutulla voidaan korvata luotettaviin lähdetietoihin perustuva asia-argumentointi ja laajalla kirosanavarastolla "äitis oli" -tyyppisine sutkautuksineen hiljentää asia-argumenttien esittäjät.

Niinpä minun on ollut pakko miettiä keinoja lähinnä suojella itseäni jatkuvilta nettikeskusteluiden aiheuttamilta järkytyksiltä ja samalla toki myös omalta osaltani ennaltaehkäistä keskustelun hairahtumista sivuraiteille, kirjoitustyyliini liittyvän väärinkäsitysriskin takia. Tämän myötä olen viimeinkin oivaltanut, millä saavutetaan pysyvä zen-tila some-keskusteluiden maailmassa.

Viimeinen ja ratkaiseva somejoogan vaihe, joka pitää sekä oman, että kanssakeskustelijoiden verenpaineen tasaisena onkin: 

5. Päästä irti. Sinun ei ole pakko saada viimeistä sanaa, vaikka sisimmässäsi tietäisitkin olevasi oikeassa. Jos tuntuu, että savu nousee korvista, silmissä sumenee ja keskustelun sisältö on pelkkää ärräpäätä toisensa perään, älä kirjoita mitään. Luovu koko keskustelusta, jätä se omaan arvoonsa ja unohda koko juttu. Älä enää lue ketjuun tulevia uusia kommentteja, vaan ajattele itseksesi: "minä en osallistu tuollaiseen, se ei ole minun arvoistani."
Aluksi kiusaus mennä lukemaan kommentteja ja livauttaa omakin sinne väliin on suuri, mutta tätä keskusteluista ja kommentoinnista luopumista voi harjoitella ja mitä enemmän sitä tekee, sitä helpommaksi se käy ja sitä helpompi on antaa asian vain olla. On myös hyvä tiedostaa, että ainoa ihminen jonka sanomisiin voin oikeasti takuuvarmasti vaikuttaa, olen minä itse. Keskustelu ja sen taso on sen osallistujien summa ja niinpä joskus onkin parempi jättää sanomiset sanomatta ja antaa asian olla.

***

En todellakaan edellytä sosiaalisen median keskusteluilta tiedekerhon keskusteluillan tai väittelykerhon tapaista jäykistelyä, sillä siihen ei meillä kellään työtä tekevällä ja muutakin kuin some-hengailua harrastavalla henkilöllä ole aikaa. Minun mielestäni vastausten ei siis todellakaan tarvitse olla mitään tieteellisiä esseitä, mutta ei niiden tulisi olla pelkkää haistatteluakaan.

Parhaimmillaan kissoihin, niiden hoitoon, ruokintaan, ulkoiluun ja aktivointiin liittyvät keskustelut voivat olla valaisevaa, valistavaa, oivaltavaa ja oivalluksiin johtavaa tasa-arvoista vuorovaikutusta. Vetoankin siis teihin rakkaat somekeskustelevat kanssakissaihmiset: ollaan rakentavia, keskustellaan hyvässä hengessä ja hyväksytään myös eriävät mielipiteet ja näkemykset, kunhan ne on asiallisesti ja perustellen esitetty. Tuomitaan ilkeily, mutta ei tuomita sellaiseksi eri mieltä olemista, se kun ei ole ilkeyttä, eikä useimmiten myöskään tarkoitettu kenellekään henkilökohtaisesti, vaikka joskus siltä saattaakin tuntua.

Nämä asiat kun some-keskustelun pyörteissä muistaisimme ja tavoittelisimme omaa mielenrauhaa roolimme some-keskusteluissa tiedostaen, olisivat keskusteluryhmätkin taas piirun verran parempia paikkoja käydä oikeasti merkityksellistä keskustelua ja ajatustenvaihtoa.


KUVA SANNA T. // Onneksi meillä on myös nämä karvaiset ja viiksekkäät ystävämme, jotka pitävät aika-ajoin huolen, ettei somessa roikkuminen mene liiallisuuksiin. :D

2 kommenttia:

  1. Hei, ja kiitos kirjoituksestasi sekä viisaista mietteistäsi koskien kauniita käytöstapoja muita ihmisiä kohtaan. Lisäisin vielä somejoogan ohjeisiin, että toimiva kikka kiehuvien tunteiden laimentamiseksi on poistua koneen ääreltä kokonaan. Vie vaikka kissan ulos ja sen jälkeen palaa aiheeseen, jos aihe tuntuu yhä tärkeältä. Sanavalinnat ovat siinä vaiheessa jo huomattavasti rakentavammat ja hyväksyvämmät hankalintakin vastaväittelijää kohtaan. Suosittelen myös kiitoksien ja kannustamisen tuhlaamista keskusteluossa. Joskus oman mielipiteensä voi esittää niinkin, että tukee jonkun toisen järkevää mielipitettä ja näin joukolla on voimaa kuin yksin räkyttää muiden räkyttäjien seassa sitä sun tätä. Fiksu kysymyskin voi olla tehokkaampi vaikutukseltaan kuin koettaa kumota toisen mielipide vastaväitteillä. Ja kun suostuu joskus vain seuraamaan sivusta, niin oppii aika nopeasti tunnistamaan kuka on hyvä keskustelija ja kuka ei.
    Toivotan hyviä keskusteluja edelleenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. :)

      Huomiosi on hyvä ja aiheellinen. Täydennykseksi kohtaan viisi sopiikin siis, että vaikka päästäisikin irti ja jättäisi juuri sillä hetkellä vastaamatta tunteita kuohuttavaan ketjuun, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö aiheeseen voisi palata myöhemmin.

      Pääasiallisena pointtina niin minun kirjoituksessani, kuin sinun kommentissasikin lienee kuitenkin se, että jätettäisiin ne pahimmassa tunnekuohussa kirjoitetut vastaukset kokonaan pois ja jos myöhemmin tuntuu siltä, että tekee mieli kommentoida, niin sitten kommentoi myöhemmin rauhallisemmalla otteella. :)

      Itse olen taas sellainen keskustelija, että minulla ei jää nimimerkit tai nimet mitenkään erityisemmin mieleen, enkä siis osaa välttämättä yhdistää jossain aikaisemmassa keskustelussa käytyä vääntöä tiettyihin ihmisiin. En siis välttämättä itse henk. koht. opi ihmisten keskustelutyylien yksilöllisiä erityispiirteitä, mutta koen sen enemmän plussana kuin miinuksena.

      Olen nimittäin useammin kuin kerran ollut todistamassa sitä, kun tiettyjen keskustelijoiden osalta vedetään kerta toisensa jälkeen esiin joitain yksittäisiä sanomisia/tekemisiä vuosien takaa ja otetaan ne esille aina ja ikuisesti kaikissa keskusteluissa, jotka ko henkilö on aloittanut tai joihin hän on osallistunut. Nämä vuosien takaiset asiat ja niiden repiminen räävittäväksi kerta toisensa jälkeen eivät siis useimmitenkaan liity mitenkään siihen sillä hetkellä käytävään keskusteluun tai sen aiheeseen, vaan niitä käytetään mitätöimään tiettyjen keskustelijoiden sanomisten painoarvo, aiheesta riippumatta.

      Itse karsastan tätä vanhojen asioiden muistelua ja vaikka olen muutenkin hyvin tarkka, etten itse sorru moiseen, on se myös tietynlainen siunaus, ettei mulle jää nimet/nimimerkit tällaisissa asiayhteyksissä mieleen.

      Poista

Kommentointi ja keskustelu ovat erittäin tervetulleita! Peräänkuulutan keskustelun asiallista tasoa, asiattomat kommentit poistetaan.

Kiitos! :)