sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kissan hutipissa ei ole protesti!

Julkaistu Kaunis utopia? -blogissa 10.6.2014

Eläinten omistajat ymmärtävät ja muiden ei tarvitse. Koirankakkapökäleen ja kissanpissalätäkön muodon ja koostumuksen analysointi ja vertailu on täysin normaali asia ja kertoo, että omistaja on kiinnostunut ja ehkä huolissaan rakkaan lemmikkinsä terveydentilasta. Nyt aion minäkin siis puhua kissanpissasta ja sen eri ilmenemismuodoista ihan urakalla, joten he jotka eivät siedä eritteistä puhumista, skipatkoot tämän tekstin suosiolla.

Kissanpissa on hauska asia niin kauan, kunnes sitä ilmaantuu kissan hiekkalaatikon ulkopuolelle. Kissa on lähtökohtaisesti siisti eläin, jonka hiekkalaatikon ulkopuoliseen, eli niin kutsuttuun "hutipissailuun" on aina syy. Todellisuudessa tämä syy lienee usein konkreettisempi, kuin korkealentoiset "se vaan osoittaa mieltään" -selitykset, joita kuulee hutipissailevien kissanomistajien suusta vielä tänä päivänäkin yllättävän paljon. 

Usein tämän mielenosoituskommentin yhteydessä viitataan kintaalla kissan normaalista poikkeavaan käytökseen ja oletetaan asian olevan sillä kuitattu. Sen sijaan, että kissa osottaisi mieltään emäntänsä uudesta kumppanista pissaamalla tämän kenkään, se todennäköisimmin oireilee joko fyysistä tai psyykkistä sairautta tai omasta mielestään vääränlaisia hiekkalaatikko-olosuhteita.

Kissanpissa haisee pahalle ja pilaa huonekalut, se lienee sanomattakin selvää. Siispä keskitynkin nyt siihen, mitä hutipissailu kissan näkökulmasta tarkoittaa. Hiekkalaatikon ulkopuolelle pissaaminen on oire, joka vaatii välitöntä reagointia. Mikäli hiekkalaatikon ulkopuolelle pissaaminen johtuu virtsakivistä, voi tilanne kehittyä kissan kannalta hengenvaaralliseksi lyhyessäkin ajassa, aiheuttamalla virtsamyrkytyksen. 

Kissa voi oireilla hutipissaamalla myös stressiin tai esimerkiksi vääränlaiseen kissanhiekkaan. Näiden asioiden vaikutusta kissan "pissakäyttäytymiseen" voidaan lähteä selvittämään vasta, kun fyysisten sairauksien mahdollisuudesta on keskusteltu eläinlääkärin kanssa. Useimmiten tämä vaatii tarkempia tutkimuksia ja harvoissa tapauksissa eläinlääkärikään voi ottaa kantaa kissan hutipissailun aiheuttajaan ilman virtsanäytteen analysointia. 


Kissa makoilee saunan lauteella



















Oma hienohelmakissani (kuvassa) säikäytti pissaamalla lattialle, jota se ei koskaan ennen ollut tehnyt, vaikka joskus saattaakin nyrpistellä omasta mielestään likaisille hiekkalaatikoille ja pissata kylpyhuoneeseen hiekkalaatikon viereen. Tämä hiekkalaatikon viereen pissaaminen loppuu aina, kun emäntä saa hiekkalaatikko-olosuhteet palautettua takaisin kissan mielestä riittävän siistille tasolle. Usein pystynkin paikallistamaan hiekkalaatikoista kissan hutipissailun aiheuttajat pökäleen tarkkuudella.

Lattialle pissaamisesta seurasi eläinlääkärikeikka, ja tällä haavaa ei ole syytä epäillä fyysistä sairautta. Itse en ollut tapahtumahetkellä paikalla, mutta todistajalausunnon (mies) mukaan on mahdollista, että kissat olisivat keskenään rallatessaan kiilanneet eteisen maton kylpyhuoneen oven eteen ja täten estäneet itseltään pääsyn huussiin. Tämä onkin todennäköisin Elmo-kissan hutipissauksen syy ja tulemme tulevaisuudessa olemaan entistä tarkempia siitä, että kissojen pääsy hiekkalaatikolle ei esty missään olosuhteissa. Mikäli tarvetta ilmenee, tullaan asiaan palaamaan uudelleen eläinlääkärin kanssa.

Tämä oman kissan tuore hutipissaus sai myös muistot nyt jo edesmenneen ja pissavaivoista kärsineen kissavanhukseni sairasteluista palaamaan kirkkaasti mieleen. Tämän kissan kohdalla virtsatietulehdukset ja struviittikiteet olivat diabeteksen ensimmäiset oireet. Siksi pissavaivojen vakavuutta ja niiden syyn selvittämisen tärkeyttä ei mielestäni voikaan tarpeeksi korostaa.



Henkinenkään hutipissailu ei ole leikin asia

Kissan hutipissailun henkiset aiheuttajat vaativat mielestäni myös toimenpiteitä, eivätkä ole yhtään fyysistä sairautta vähäpätöisempiä. Sen sijaan, että kissan vääriin paikkoihin pissailuun sopeudutaan, jolloin sekä kissa, että omistaja stressaavat, tulisi kissan elinolosuhteet mahdollisuuksien mukaan järjestää sellaisiksi, että syytä hutipissailuun ei ole. Kissojen mielenliikkeet ovat välillä sellaista salatiedettä, että tämä voi olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta kuten vanha sananlaskukin sanoo: "yrittänyttä ei laiteta".
Mikäli fyysisten aiheuttajien mahdollisuus on suljettu pois, voidaan tilannetta lähestyä pohtimalla vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Onko kissan elämässä hiljattain tapahtunut suuria muutoksia, joita se voisi stressata? Onko kissalla käytössään tarpeeksi hiekkalaatikoita? Millaista hiekkaa kissan hiekkalaatikoissa on, voisiko kokeilla toisenlaista hiekkaa? Onko taloudessa muita kissoja? Millaiset niiden keskinäiset välit ovat?
Näitä kysymyksiä oman kissansa näkökulmasta pohtimalla päässee jo alkuun. Kissan henkisen hutipissailun syyt ja aiheuttajat ovat aina yksilöllisiä, joten niitä ei voi mitenkään yleispätevästi lähteä arvuuttelemaan. En myöskään ala tässä sen kummemmin mitään hoito-ohjeita laatimaan, sillä en ole eläinlääkäri. Omalta eläinlääkäriltä saanee ne omalle kissalle sopivimmat hoito-ohjeet.

Tämän pitkäksi venähtäneen kirjoituksen yhdinviesti kaikessa yksinkertaisuudessaan onkin se, että kissa ei koskaan pissaa hiekkalaatikkonsa ulkopuolelle huvikseen, vaan se on aina oire jostain. Hutipissaava kissa ei osoita käytöksellä mieltään, vaan yrittää kertoa omistajalleen, että jotain on vialla.

KUVAT ARI K. / "Tappelukuva" on lavastettu


Lähteet ja lisätietoja:

Kissaklinikka Felina: Kissan virtsatieongelmat (Tätä kirjoitusta en enää löytänyt, joten se lienee poistunut bittiavaruuteen sitten kirjoitukseni ensijulkaisun, ohessa kuitenkin linkki toiseen vastaavaan kirjoitukseen: Oriola - Kissojen virtsaamishäiriöt ovat hyvin yleisiä

Eläinklinikka Takala: Kissojen virtsatieongelmat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi ja keskustelu ovat erittäin tervetulleita! Peräänkuulutan keskustelun asiallista tasoa, asiattomat kommentit poistetaan.

Kiitos! :)