keskiviikko 19. elokuuta 2015

Suomessakin on kulkukissoja

Törmäsin kesäisessä kahvipöytäkeskustelussa väitteeseen, jonka mukaan meillä täällä Suomessa ei olisi villiintyneitä "kulkukissoja", ainakaan ongelmaksi asti.  

Se on totta, että meillä kulkukissoja ei Etelä-Euroopan tavoin näe kaupungin keskustoissa ja hotellien liepeillä, joten siinä mielessä kulkukissaongelman olemassaolo on helppo kieltää. Itse eläinsuojelutoimintaa sivusta seuranneena ja siihen osallistuneena toki tiedän asian oikean laidan, mutta se ei riittänyt kanssakeskustelijalle argumentiksi. 

Eläinsuojeluyhdistysten mielipiteet ja lausunnot taas kuulemma ovat aatteen värittämiä ja sen myötä epäluotettavia, huolimatta siitä, että nämä vapaaehtoisvoimin toimivat yhdistykset ovat niitä, jotka tekevät eniten käytännön työtä villiintyneiden kissojen parissa. Sen sijaan minulta peräänkuulutettiin eläinlääkäreiden ja muiden viranomaisten lausuntoja, joita lähdin etsimään osoittaakseni, ettei suomalaisiin villiintyneisiin kissapopulaatioihin liittyvää ongelmaa sovi vähätellä.

Villiintyneisiin kesykissapopulaatioihin liittyvät eläinsuojelulliset ongelmat ovat kiistattomia ja mielestäni yksi suurimmista syistä, jonka takia villiintyneiden kissapopulaatioiden syntymiseen tulisi puuttua ennaltaehkäisevästi. Tässä kirjoituksessa keskityn kuitenkin vain suomalaisen "villikissaongelman" laajuutta koskeviin seikkoihin, välttääkseni kirjoituksen venymisen kilometrin pituiseksi.

Tässäpä siis kolme pointtia, joiden kautta kansallisen villiintyneisiin kissapopulaatioihin liittyvän ongelman laajuutta voidaan tarkastella:



1. Villiintyneet kissapopulaatiot uhkaavat luonnonvaraisia lajeja


Suomen villiintyneisiin kissapopulaatioihin liittyvät ongelmat ja huolenaiheet eivät ole keksittyjä. Siitä kertoo Suomen maa- ja metsätalousministeriön laatima kansallinen vieraslajistrategia, jossa villiintynyt kesykissa on määritelty haitallisten maaselkärankaisten joukkoon.

Vaikka EU:n vireilllä oleva ja kaikki jäsenmaat kattava vieraslajistrategia tulee ennen pitkää syrjäyttämään kansallisen vieraslajistrategiamme, on kansallisella vieraslajistrategialla mielestäni erityisen suuri painoarvo, sillä se on laadittu juuri meidän ilmastoomme ja maantieteelliseen sijaintimme mukaan.

Kysymys kuuluukin: jos villiintyneet kissapopulaatiot eivät ole Suomessa merkittävä ongelma, miksi se on koettu asiantuntijoiden toimesta tarpeelliseksi luokitella haitalliseksi vieraslajiksi?




2. Villiintyneet kissapopulaatiot työllistävät viranomaisia


Eläinten hyvinvointikeskus, eli Helsingin yliopiston, Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ja Maa- ja metsätalousministeriön yhteinen asiantuntijaverkosto taas on laatinut selvityksen koirien ja kissojen pakollisesta tunnistusmerkinnästä, jonka yhteydessä tehdyn kyselyn perusteella villiintyneet kissapopulaatiot työllistävät viranomaisia hyvin vaihtelevasti.

12 % vastanneista eivät olleet missään tekemisissä villiintyneiden kissojen kanssa, kun taas 10 % vastanneista kertoo villiintyneiden kissapopulaatioiden työllistävän heitä vuositasolla kolme viikkoa tai enemmän. Villiintyneet kissapopulaatiot työllistivät eniten kunnan valvontaeläinlääkäreitä.

Joidenkin vastausten mukaan villiintyneiden kissojen loukutus ja hoito jäävät kokonaan vapaaehtoisten vastuulle ja lähes 70 % vastanneista kertoi käyttävänsä vapaaehtoisia apuna villiintyneiden kissojen loukutuksessa. Osa vastanneista kertoo ohjaavansa "villikissatapaukset" suoraan eläinsuojeluyhdistyksille.


3. Villiintyneet kissapopulaatiot kuormittavat kuntia


Villiintyneistä kissapopulaatioista on kirjoitettu myös Maa- ja metsätalousministeriön löytöeläimiä koskevassa kartoituksessa, jonka yhteydessä tehtyyn irtiolevien kissojen aiheuttamiin ongelmiin liittyvään kuntakyselyyn vastasi yhteensä 48 kuntaa. Kartoituksessa ei ole eroteltu villiintyneitä kesykissoja valvomatta ulkoilevista kesyistä lemmikkikissoista, joten villiintyneiden kissojen osuutta kokonaistilanteeseen ei tämän kartoituksen perusteella voi nähdä.

Villiintyneet kissat oli kuitenkin erikseen mainittu seitsemän kunnan kohdalla, jotka olivat kustantaneet villiintyneiden kotikissapopulaatioiden vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Tästä voinemme päätellä, että ainakin näiden seitsemän kunnan alueella villiintyneet kesykissapopulaatiot koetaan ongelmaksi. Yllätys ehkä lienee se, että vaikka kulkukissoja ei Helsingin keskustassa näykään, niin yksi näistä seitsemästä villiintyneiden kissojen vähentämiseen osallistuneista kunnista oli Vantaa.

Kartoituksen perusteella yleisin tapa pyrkiä vähentämään villiintyneistä kissoista aiheutuneita ongelmia, on tehdä yhteistyötä paikallisten eläinsuojeluyhdistysten kanssa. Tiedän itse myös paikkakuntia joita ei virallisissa kartoituksissa näy, mutta joiden eläinsuojeluyhdistykset ovat tälläkin hetkellä nääntyä loukutetun kissamäärän alla.

Yhteenvetona voinemmekin siis todeta, että sen lisäksi että kansalliset strategiat, selvitykset ja kartoitukset antavat selviä viitteitä "villikissaongelman" olemassaolosta, voinemme tämän lähdeaineiston perusteella myös todeta vapaaehtoisvoimin toimivilla aatteellisilla eläinsuojeluyhdistyksillä olevan erittäin suuren roolin paikallisten ongelmien hoidossa ja ratkaisussa. 

Jos siis haluat vedenpitävää ensikäden tietoa Suomen kulkukissaongelman tilasta, ei ehkä kannata ohittaa eläinsuojeluyhdistysten kokemuksen mukanaan tuomaa näkemystä.

KUVAT ARI K. // Kuvien kissat eivät liity tapaukseen, vaan ovat kesyjä ja valvotusti ulkoilevia mussukoita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi ja keskustelu ovat erittäin tervetulleita! Peräänkuulutan keskustelun asiallista tasoa, asiattomat kommentit poistetaan.

Kiitos! :)