perjantai 28. elokuuta 2015

Kissat ja lainsäädäntö osa 2: villiintynyt kissa

Edellisen kissan valvomatonta ulkoilua ja sen laillisuutta koskevan postauksen myötä heräsi ajatuksia ja keskustelua siitä, että tulkitsi laikia miten tahansa, ei valvomatta ulkoilevaa kissaa saa kuitenkaan automaattisesti päästää pois päiviltä sellaisen kohdatessaan. Kissan ulkoilua koskevien lakipykälien tulkinnasta huolimatta kissa ei siis ole lainsuojaton, eikä kenenkään omatoimiulkoilevaa lemmikkiä saa omatoimisesti ryhtyä hävittämään.

Villiintynyt kissa sen sijaan on rauhoittamaton eläin, jonka saa lopettaa kohdattaessa. Lain määritelmä villiintyneestä kissasta on kuitenkin hyvin ympäripyöreä ja puutteellinen, jolloin se antaa kohtuuttomasti tulkinnanvaraa, mahdollistaen käytännössä myös kesyjen lemmikkikissojen lopettamisen villiintyneisyyteen vedoten.

Niinpä päätinkin jatkaa samaan hengenvetoon siitä, mitä lait ja muut määräykset, suositukset sekä strategiat sanovat villiintyneestä kissasta ja siitä, miten sen erottaa omatoimiulkoilevasta kesystä lemmikkikissasta.


Koen oikeudekseni tässä yhteydessä myös kommentoida lakipykäliä oman arvomaailmani mukaisesti. Tarkoitukseni ei ole yrittää saada ketään olemaan itseni kanssa samaa mieltä asiasta, vaan ainoastaan tarjota mahdollisuus perehtyä siihen mitä laki todella sanoo.

Korostan kuitenkin, että en ole lainoppinut enkä juristi, vaan kaikki henkilökohtaiset kommenttini ovat maallikon tulkintoja, eivät siis mitään eksaktia tietoa. Halusin kuitenkin pelkän lakitekstin sijaan lisätä keskustelunavaukseksi myös omia kommenttejani ja toivonkin että tästä syntyisi monipuolista ja asiallista keskustelua aihealueen ympärillä.

Valkoinen kissa makoilee nurmikolla

Metsästyslaki sallii villiintyneen kissan lopetuksen


Metsästyslaissa määrätään villiintyneistä kissoista ja siitä, että niitä ja niiden hävittämiseen sovelletaan rauhoittamattomien eläinten metsästystä koskevia säädöksiä (Metsästyslaki §5). Laki siis sallii maanomistajan, metsästysoikeuden vuokraajan tai metsästysluvan haltijan suorittaman villiintyneen kissan lopettamisen ja elävänä pyydystävän loukun käytön sen kiinnisaamiseksi. Myös rakennuksen haltijalla on lain suoma oikeus lopettaa pihapiiristään tai rakennuksistaan löytyvä villiintynyt kissa  (Metsästyslaki §48).

Terveydensuojelulaki säätää vahinkoeläinten hävittämisestä


Vahinkoeläimeksi luokitellaan eläin, jonka katsotaan aiheuttavan merkittävää terveydellistä uhkaa ihmiselle ja huonontaa sisätilojen hygieniaa. Terveydensuojelulain 31§ määrittää raamit vahinkoeläinten hävittämiselle. Sen mukaan kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa kiinteistön tai yleisen alueen omistajan tai haltijan ryhtymään toimenpiteisiin vahinkoeläinten hävittämiseksi. Viranomainen voi tarvittaessa myös määrätä kunnalle yleisiä vahinkoeläinten hävitykseen tähtääviä toimenpiteitä. Villiintynyt kissa voitaneen terveydenhuoltolain nojalla katsoa vahinkoeläimeksi

Eläinsuojelulaissa määritelty kuntien löytöeläinten talteenottovelvollisuus ei koske villiintynyttä kissaa


Eläinsuojelulain 15§:n mukaan kunnan on huolehdittava alueeltaan talteenotettujen kissojen, koirien ja muiden pienten seura- ja harrastuseläinten hoidosta 15 vuorokauden ajan, jonka jälkeen kunnalla on oikeus myydä, luovuttaa tai lopettaa eläin. Hallituksen esitys eläinsuojelulaiksi (HE 36/1995) kuitenkin ehdottaa, ettei tämä talteenotto- ja säilytysvelvollisuus koskisi villiintyneitä kissoja, vaan niihin voisi soveltaa metsästyslakia niiltä osin, kuin siinä rauhoittamattomista eläimistä säädetään.

Valkoinen kissa makoilee nurmikolla

Mikä sitten on ongelma?


Villiintyneet kissapopulaatiot aiheuttavat todellisia ongelmia, joita ei ole kiistäminen. Siitä huolimatta villiintyneitä kissoja ja niiden hävittämistä ja populaatioiden kontrollointia koskevasta lainsäädännöstä tekee erittäin vaarallisen se, ettei eläinsuojelulaki tai sen enempää metsästyslakikaan anna villiintyneelle kissalle minkäänlaista määritelmää.

Kansallisessa vieraslajistrategiassa painotetaan metsästysoikeuden koskevan ainoastaan villiintynyttä kissaa ja määrittelee sen tuntomerkiksi hallituksen esityksen (300/1992) ja Metsästäjän lakikirjan (10/2012) mukaan sen, että villiintynyt kissa hankkii kaiken ravintonsa luonnosta. Tämä mahdollistaa vieraslajistrategian ja metsästyslain sekä tahalliseen, että tahattoman väärinkäytön.

Kissoista tietämätön saattaa hävittää saaliin kanssa kulkevan kissan mailtaan, luullessaan sitä villiintyneeksi. Jos taas näet naapurin kissan pihallasi hiiri suussa, voit ampua sen "villinä", vaikka tasan tarkkaan tietäisit kissan olevan täysin kesy lemmikki.

Vaikka meille kissaihmisille villiintyneen kesykissan tuntomerkit ovat aivan ilmeiset, eivät ne sitä välttämättä kaikille ole. Kun ravinnonhaun lisäksi muita villiintyneen kissan tuntomerkkejä ei ole virallisesti listattu, voidaan kesyjä lemmikkikissojakin hävittää villiintyneisyyteen vedoten.

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralla puolestaan on omat näkemyksensä siitä, miten villiintyneen kissan tunnistaa ja erottaa kesystä lemmikkikissasta. Evira painottaa kissan villiintyneisyyden huolellista arviointia sen ulkoisen olemuksen, elinpiirin ja käyttäytymisen perusteella. Evira on villiintyneen kissan määrittelyssään ehdottomasti oikeilla jäljillä, mutta valitettava tosiasia on se, että nämä Eviralta tulleet lausunnot eivät ole lakeja, eikä mikään velvoita noudattamaan heidän näkemystään tässä asiassa.

Eviran tiedotteessa myönnetään, että maallikon voi olla vaikea erottaa villiintynyttä kissaa lemmikkikissasta, jolloin se suosittelee kissan toimittamista paikalliseen löytölään, jossa sen villiintyneisyyden aste osataan arvioida. Mutta entä jos kissan pyydystäjä onkin tietoinen siitä, että kissa on naapurin kesy lemmikki, mutta ei välitä? Entä jos hän on niin ärsyyntynyt kukkapenkkeihinsä pissaavasta naapurin Penan lemmikkikissasta, että päättää päästää sen omin käsin pois päiviltä, kulkematta löytölän kautta?

Valkoinen kissa makoilee nurmikolla


... ja miten se ratkaistaan?


Villiintyneen kissan puutteelliseen määritelmään liittyvä ongelma on mielestäni niin perustavanlaatuinen, että sen ratkaisemiseen tarvitaan lakimuutoksia. Kissan pitoon liittyvistä laeista tulisikin saada kaikki tulkinnanvara ja ympäripyöreys pois. Lain tulisi olla sellainen että löytölät, viranomaiset ja kissanomistajat ovat kaikki kartalla siitä, mitä laki todellisuudessa kissan pidon ja ulkoilun järjestämisen suhteen sanoo. 

Myös kissojen mikrosirutus tulisi säätää pakolliseksi ja mikrosirurekisterikäytäntö yhtenäistää. 
Tällä hetkellä koko Suomen kissojen mikrosirurekisterisysteemi kun on täysin hajallaan. Kissaliitto pitää omaa rekisteriään, jonka lisäksi joillain eläinsuojeluyhdistyksillä on omat rekisterinsä heidän kauttaan kulkeville kissoille. Näiden lisäksi kissan mikrosirun voi rekisteröidä myös ainakin muutamaan toisistaan erilliseen kaupalliseen rekisteriin.

Laissa säädetty tunnistusmerkintävelvollisuus auttaisi myös erottamaan kesyt lemmikkikissat villiintyneistä yleispätevällä ja objektiivisella tavalla. Kun tunnistusmerkitsemätön kissa voidaan lain nojalla tulkita automaattisesti villiintyneeksi, se toimisi luultavimmin myös ukaasina niille omatoimiulkoilevien kissojen omistajille, jotka vähättelevät tunnistusmerkinnän tarvetta tai empivät oman kissansa tunnistusmerkitsemistä. 

Tunnistusmerkintävelvollisuus auttaisi kissan omistajan löytämisessä myös silloin, kun omilla teillään joko tahattomasti tai tahallisesti oleva kissa aiheuttaa vahinkoa joko omaisuudelle tai ympäristölle, esimerkiksi tuhoamalla hoidettuja kukkaistutuksia tai pyydystämällä rauhoitettuja eläimiä.

Joten eiköhän ryhdytä hommiin ja laitetaan ensin asenteet uusiksi ja sitten lait!

KUVAT ARI K. / Kuvien kissa ei liity tapaukseen, vaan on allekirjoittaneen nyt jo edesmennyt umpikesy kissamummeli

Lähteet:

Villiintyneet kissat ja lainsäädäntö - EVIRA

Metsästyslaki - FINLEX

Eläinsuojelulaki - FINLEX

Hallituksen esitys Eduskunnalle eläinsuojelulaiksi - FINLEX

Terveydensuojelulaki - FINLEX

Kansallinen vieraslajistrategia - Maa- ja metsätalousministeriö

2 kommenttia:

  1. Hyvä teksti! :)

    En ole millään muotoa kissojen ampumisen/hävittämisen kannalla, mutta tässä on todella paljon hyviä pointteja. Kun tulee uutisia ammutusta kissasta, kohdistaa vihainen väkijoukko katseensa ampujaan ("Miten kehtasi!" "Pitäisi tuommoinen ihminen ampua!"). Jokaisen kuitenkin täytyisi muistaa, että maallikot ei tosiaan voi erottaa villikissaa kotikissasta, ja kuka haluaisi villikissan pihalleen pissimään ympäriinsä ja kaivamaan kukkapenkit? Tuskin kukaan.
    Toki tätä "villikissa"-määritelmää voi käyttää väärin, mutta olen 110% sitä mieltä, että vastuu on tällaisissa ampumistapauksissa kissan omistajalla. Mielestäni on hyvä, että tuot esiin asian, mitä harva ihminen ajattelee päästäessään kissansa ulos. "Kyllä se osaa väistää autoja.." "Aina ne on liikkunut..", mutta harva miettii myös näitä ihmisiä, joilla ei ole ongelmaa ampua eläintä luonnossa.
    Toivottavasti tekstisi avaisi monen silmät! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Tosi kiva että koet tekstini silmiäavaavana, toivottavasti se on sitä myös niille, jotka sitä todellisuudessa tarvitsevat.

      Vastuu kissasta on juurikin sen omistajalla, mutta tällä hetkellä omatoimiulkoilevan kesyn lemmikkikissankin omistajaa voi olla vaikea selvittää, jos ei muita reittejä satu tuntemaan kissan omistajaa. Tällöin se todellisuudessa kissan omistajan toiminnasta johtuva turhautuneisuus voi purkautua kissavihan muodossa suoraan kissaan, kun ei omistajatiedon puutteessa voida mennä omistajan ovelle häntä läksyttämään.

      Ilmeisesti kesyn lemmikkikissan tahallisessa ampumisessa on usein kyse myös siitä, että sillä halutaan välittää tuntemattomalle omistajalle viesti siitä, ettei hänen kissansa valvomattoman ulkoilun aiheuttamaa vahinkoa hyväksytä.

      Tämänkin takia laissa säädetty sirutusvelvollisuus olisi oikeasti erittäin tarpeellinen uudistus, sillä silloin sirutetun lemmikkikissan omistaja selviää sillä, kun joku sirunlukijan omistava henkilö tulee sirun lukemaan ja sirurekisteristä pyydetään omistajatiedot. Tällöin se kritiikki ja myös vastuu kissan mahdollisesti aiheuttamista aineellisista vahigoista voidaan kohdistaa sinne, mihin kuuluukin, eli kissan omistajalle, eikä kissa välttämättä joutuisi enää sijaiskärsijäksi ja maksamaan omistajansa tekemistä valinnoista hengellään.

      Poista

Kommentointi ja keskustelu ovat erittäin tervetulleita! Peräänkuulutan keskustelun asiallista tasoa, asiattomat kommentit poistetaan.

Kiitos! :)