perjantai 28. elokuuta 2015

Kissat ja lainsäädäntö osa 2: villiintynyt kissa

Edellisen kissan valvomatonta ulkoilua ja sen laillisuutta koskevan postauksen myötä heräsi ajatuksia ja keskustelua siitä, että tulkitsi laikia miten tahansa, ei valvomatta ulkoilevaa kissaa saa kuitenkaan automaattisesti päästää pois päiviltä sellaisen kohdatessaan. Kissan ulkoilua koskevien lakipykälien tulkinnasta huolimatta kissa ei siis ole lainsuojaton, eikä kenenkään omatoimiulkoilevaa lemmikkiä saa omatoimisesti ryhtyä hävittämään.

Villiintynyt kissa sen sijaan on rauhoittamaton eläin, jonka saa lopettaa kohdattaessa. Lain määritelmä villiintyneestä kissasta on kuitenkin hyvin ympäripyöreä ja puutteellinen, jolloin se antaa kohtuuttomasti tulkinnanvaraa, mahdollistaen käytännössä myös kesyjen lemmikkikissojen lopettamisen villiintyneisyyteen vedoten.

Niinpä päätinkin jatkaa samaan hengenvetoon siitä, mitä lait ja muut määräykset, suositukset sekä strategiat sanovat villiintyneestä kissasta ja siitä, miten sen erottaa omatoimiulkoilevasta kesystä lemmikkikissasta.


Koen oikeudekseni tässä yhteydessä myös kommentoida lakipykäliä oman arvomaailmani mukaisesti. Tarkoitukseni ei ole yrittää saada ketään olemaan itseni kanssa samaa mieltä asiasta, vaan ainoastaan tarjota mahdollisuus perehtyä siihen mitä laki todella sanoo.

Korostan kuitenkin, että en ole lainoppinut enkä juristi, vaan kaikki henkilökohtaiset kommenttini ovat maallikon tulkintoja, eivät siis mitään eksaktia tietoa. Halusin kuitenkin pelkän lakitekstin sijaan lisätä keskustelunavaukseksi myös omia kommenttejani ja toivonkin että tästä syntyisi monipuolista ja asiallista keskustelua aihealueen ympärillä.

Valkoinen kissa makoilee nurmikolla

Metsästyslaki sallii villiintyneen kissan lopetuksen


Metsästyslaissa määrätään villiintyneistä kissoista ja siitä, että niitä ja niiden hävittämiseen sovelletaan rauhoittamattomien eläinten metsästystä koskevia säädöksiä (Metsästyslaki §5). Laki siis sallii maanomistajan, metsästysoikeuden vuokraajan tai metsästysluvan haltijan suorittaman villiintyneen kissan lopettamisen ja elävänä pyydystävän loukun käytön sen kiinnisaamiseksi. Myös rakennuksen haltijalla on lain suoma oikeus lopettaa pihapiiristään tai rakennuksistaan löytyvä villiintynyt kissa  (Metsästyslaki §48).

Terveydensuojelulaki säätää vahinkoeläinten hävittämisestä


Vahinkoeläimeksi luokitellaan eläin, jonka katsotaan aiheuttavan merkittävää terveydellistä uhkaa ihmiselle ja huonontaa sisätilojen hygieniaa. Terveydensuojelulain 31§ määrittää raamit vahinkoeläinten hävittämiselle. Sen mukaan kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa kiinteistön tai yleisen alueen omistajan tai haltijan ryhtymään toimenpiteisiin vahinkoeläinten hävittämiseksi. Viranomainen voi tarvittaessa myös määrätä kunnalle yleisiä vahinkoeläinten hävitykseen tähtääviä toimenpiteitä. Villiintynyt kissa voitaneen terveydenhuoltolain nojalla katsoa vahinkoeläimeksi

Eläinsuojelulaissa määritelty kuntien löytöeläinten talteenottovelvollisuus ei koske villiintynyttä kissaa


Eläinsuojelulain 15§:n mukaan kunnan on huolehdittava alueeltaan talteenotettujen kissojen, koirien ja muiden pienten seura- ja harrastuseläinten hoidosta 15 vuorokauden ajan, jonka jälkeen kunnalla on oikeus myydä, luovuttaa tai lopettaa eläin. Hallituksen esitys eläinsuojelulaiksi (HE 36/1995) kuitenkin ehdottaa, ettei tämä talteenotto- ja säilytysvelvollisuus koskisi villiintyneitä kissoja, vaan niihin voisi soveltaa metsästyslakia niiltä osin, kuin siinä rauhoittamattomista eläimistä säädetään.

Valkoinen kissa makoilee nurmikolla

Mikä sitten on ongelma?


Villiintyneet kissapopulaatiot aiheuttavat todellisia ongelmia, joita ei ole kiistäminen. Siitä huolimatta villiintyneitä kissoja ja niiden hävittämistä ja populaatioiden kontrollointia koskevasta lainsäädännöstä tekee erittäin vaarallisen se, ettei eläinsuojelulaki tai sen enempää metsästyslakikaan anna villiintyneelle kissalle minkäänlaista määritelmää.

Kansallisessa vieraslajistrategiassa painotetaan metsästysoikeuden koskevan ainoastaan villiintynyttä kissaa ja määrittelee sen tuntomerkiksi hallituksen esityksen (300/1992) ja Metsästäjän lakikirjan (10/2012) mukaan sen, että villiintynyt kissa hankkii kaiken ravintonsa luonnosta. Tämä mahdollistaa vieraslajistrategian ja metsästyslain sekä tahalliseen, että tahattoman väärinkäytön.

Kissoista tietämätön saattaa hävittää saaliin kanssa kulkevan kissan mailtaan, luullessaan sitä villiintyneeksi. Jos taas näet naapurin kissan pihallasi hiiri suussa, voit ampua sen "villinä", vaikka tasan tarkkaan tietäisit kissan olevan täysin kesy lemmikki.

Vaikka meille kissaihmisille villiintyneen kesykissan tuntomerkit ovat aivan ilmeiset, eivät ne sitä välttämättä kaikille ole. Kun ravinnonhaun lisäksi muita villiintyneen kissan tuntomerkkejä ei ole virallisesti listattu, voidaan kesyjä lemmikkikissojakin hävittää villiintyneisyyteen vedoten.

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralla puolestaan on omat näkemyksensä siitä, miten villiintyneen kissan tunnistaa ja erottaa kesystä lemmikkikissasta. Evira painottaa kissan villiintyneisyyden huolellista arviointia sen ulkoisen olemuksen, elinpiirin ja käyttäytymisen perusteella. Evira on villiintyneen kissan määrittelyssään ehdottomasti oikeilla jäljillä, mutta valitettava tosiasia on se, että nämä Eviralta tulleet lausunnot eivät ole lakeja, eikä mikään velvoita noudattamaan heidän näkemystään tässä asiassa.

Eviran tiedotteessa myönnetään, että maallikon voi olla vaikea erottaa villiintynyttä kissaa lemmikkikissasta, jolloin se suosittelee kissan toimittamista paikalliseen löytölään, jossa sen villiintyneisyyden aste osataan arvioida. Mutta entä jos kissan pyydystäjä onkin tietoinen siitä, että kissa on naapurin kesy lemmikki, mutta ei välitä? Entä jos hän on niin ärsyyntynyt kukkapenkkeihinsä pissaavasta naapurin Penan lemmikkikissasta, että päättää päästää sen omin käsin pois päiviltä, kulkematta löytölän kautta?

Valkoinen kissa makoilee nurmikolla


... ja miten se ratkaistaan?


Villiintyneen kissan puutteelliseen määritelmään liittyvä ongelma on mielestäni niin perustavanlaatuinen, että sen ratkaisemiseen tarvitaan lakimuutoksia. Kissan pitoon liittyvistä laeista tulisikin saada kaikki tulkinnanvara ja ympäripyöreys pois. Lain tulisi olla sellainen että löytölät, viranomaiset ja kissanomistajat ovat kaikki kartalla siitä, mitä laki todellisuudessa kissan pidon ja ulkoilun järjestämisen suhteen sanoo. 

Myös kissojen mikrosirutus tulisi säätää pakolliseksi ja mikrosirurekisterikäytäntö yhtenäistää. 
Tällä hetkellä koko Suomen kissojen mikrosirurekisterisysteemi kun on täysin hajallaan. Kissaliitto pitää omaa rekisteriään, jonka lisäksi joillain eläinsuojeluyhdistyksillä on omat rekisterinsä heidän kauttaan kulkeville kissoille. Näiden lisäksi kissan mikrosirun voi rekisteröidä myös ainakin muutamaan toisistaan erilliseen kaupalliseen rekisteriin.

Laissa säädetty tunnistusmerkintävelvollisuus auttaisi myös erottamaan kesyt lemmikkikissat villiintyneistä yleispätevällä ja objektiivisella tavalla. Kun tunnistusmerkitsemätön kissa voidaan lain nojalla tulkita automaattisesti villiintyneeksi, se toimisi luultavimmin myös ukaasina niille omatoimiulkoilevien kissojen omistajille, jotka vähättelevät tunnistusmerkinnän tarvetta tai empivät oman kissansa tunnistusmerkitsemistä. 

Tunnistusmerkintävelvollisuus auttaisi kissan omistajan löytämisessä myös silloin, kun omilla teillään joko tahattomasti tai tahallisesti oleva kissa aiheuttaa vahinkoa joko omaisuudelle tai ympäristölle, esimerkiksi tuhoamalla hoidettuja kukkaistutuksia tai pyydystämällä rauhoitettuja eläimiä.

Joten eiköhän ryhdytä hommiin ja laitetaan ensin asenteet uusiksi ja sitten lait!

KUVAT ARI K. / Kuvien kissa ei liity tapaukseen, vaan on allekirjoittaneen nyt jo edesmennyt umpikesy kissamummeli

Lähteet:

Villiintyneet kissat ja lainsäädäntö - EVIRA

Metsästyslaki - FINLEX

Eläinsuojelulaki - FINLEX

Hallituksen esitys Eduskunnalle eläinsuojelulaiksi - FINLEX

Terveydensuojelulaki - FINLEX

Kansallinen vieraslajistrategia - Maa- ja metsätalousministeriö

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kissat ja lainsäädäntö: omatoimiulkoileva kissa

Kissaihmisten keskuudessa käydään aina aika-ajoin keskustelua, koskien kissan valvomatonta ulkoilua, sen hyväksyttävyyttä ja laillisuutta.

Sen lisäksi, että aihe jakaa ihmiset kahtia heidän omien arvomaailmojensa ja eettisten näkemystensä perusteella, käytetään hajanaista lainsäädäntöä katsantokannasta riippuen argumenttina sekä kissan valvomattoman ulkoilun puolesta, että vastaan.

Keskustelijat lähtevät harvoin penkomaan pintaa syvemmältä, mitä laeissa, säädöksissä ja asetuksissa kissojen valvomattomasta ulkoilusta sanotaan. Sinänsä tämä on ymmärrettävää, sillä kissan ulkoilua koskevat pykälät ovat hajallaan eri lakien joukossa, eikä mitään selkeää ja yksinkertaista "kissalainsäädäntöä" ole olemassa.

Niinpä päätin tarttua toimeen ja listata tähän yhteen ja samaan tekstiin, mitä Suomen laki ja muut sitovat sopimukset ja määräykset asiasta oikein sanovat.

Koen oikeudekseni tässä yhteydessä myös kommentoida lakipykäliä oman arvomaailmani mukaisesti, vaikka yleisesti tiedostettu ongelma onkin, että kissan ulkoilua määrittävät lakipykälät ovat ympäripyöreitä ja täten myös erittäin tulkinnanvaraisia. Riippuu siis aivan lain tulkitsijasta, koetaanko kissan valvomaton ulkoilu sen nojalla laittomaksi vai ei. Tarkoitukseni ei olekaan tässä nyt yrittää saada ketään olemaan itseni kanssa samaa mieltä asiasta, vaan ainoastaan tarjota mahdollisuus perehtyä siihen mitä laki todella sanoo, ettei kenenkään tarvitse jatkossa tässä asiayhteydessä vedota lainsäädäntöön "mutu-tuntumalta".

Korostan kuitenkin, että en ole lainoppinut enkä juristi, vaan kaikki henkilökohtaiset kommenttini ovat maallikon tulkintoja, eivät siis mitään eksaktia tietoa. Halusin kuitenkin pelkän lakitekstin sijaan lisätä keskustelunavaukseksi myös omia kommenttejani ja toivonkin että tästä syntyisi monipuolista ja asiallista keskustelua aihealueen ympärillä.



Kaksi kissaa ulkona








Metsästyslaki 28.6.1993/615


75 § (14.6.2002/516)
Metsästyslain säännösten rikkominen

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

7) jättää heitteille tai hylkää kissan vastoin 85 §:n säännöstä, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, metsästyslain säännösten rikkomisesta sakkoon.

85 §
Huolenpito kissasta

Kotieläimeksi otetun kissan heitteillejättö ja hylkääminen on kielletty.

***

Mitä on kissan heitteillejättäminen? Siihen ei metsästyslaki ota kantaa, vaan sanoo ainoastaan sen olevan kiellettyä. Onko se heitteillejättämistä, että kissa ei ole omistajansa välittömän valvonnan alla, jolloin voidaan kokea kissan esimerkiksi naapureille aiheuttamat vahingot tai sen pyydystämät rauhoitetut linnut kissan tarkoituksellisesta heitteillejätöstä koituvina laittomuuksina?

Onko kissa silloin jätetty heitteille, jos sillä on koti johon mennä, jossa sitä ruokitaan ja sen perustarpeista huolehditaan? Entä siitäkin huolimatta, että omistajaa voi tällöin olla vaikea vastuuttaa lemmikkieläimensä aiheuttamista vahingoista tai lemmikkieläimelle itselleen aiheutuneesta kärsimyksestä?


Itsestäänselvää on, että koditon kissa on lainvastaisesti heitteillejätetty ja hylätty, mutta onko asia todellisuudessa näin yksinkertainen ja mustavalkoinen, vai voidaanko kissan hoito kokea laiminlyödyksi myös silloin, kun se päästetään ulkoilemaan omatoimisesti, jolloin se voi aiheuttaa vaaraa ja vahinkoa sekä ympäristölleen, että itselleen?


Kissa ulkoilee


Järjestyslaki 27.6.2003/612


4 luku
Eläimet

14 §
Koirakuri

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on:

2) pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua; (19.12.2003/1195)

Mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, koskee myös kissaa. Mitä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään, koskee myös hevosta sekä soveltuvin osin muuta koti- tai lemmikkieläintä.


***


Järjestyslaki sensijaan on melko yksiselitteinen, koskien kissan valvomatonta ulkoilua taajamassa. Vaikka se ei suoranaisesti kiellä kissan omatoimiulkoilua, se asettaa sille kuitenkin sen verran tiukat rajoitukset, että käytännössä lain noudattaminen tarkoittaa sitä, ettei kissa yksinkertaisesti voi ulkoilla valvomatta taajama-alueella.

Omatoimisesti, eli ilman ihmisen välitöntä läsnäoloa ulkoilevat kissat eivät tunne tai tunnusta ihmisen määrittelemiä torien, kuntopolkujen tai lasten leikkipaikkojen rajoja, joten omistaja ei koskaan voi olla varma missä omatoimiulkoileva kissansa ulkoilee ja mihin se tekee tarpeensa. Täten järjestyslain 100 % noudattaminen ja kissan valvomaton taajamaulkoilu on mahdoton yhtälö.

Kissa nurmikolla

Lemmikkieläinten suojelua koskeva eurooppalainen yleissopimus


I LUKU
Yleiset määräykset

1 artikla
Määritelmät

1. Lemmikkieläin tarkoittaa mitä tahansa eläintä, jota ihminen pitää tai joka on tarkoitettu ihmisen pidettäväksi erityisesti hänen taloudessaan omaksi iloksi ja seuraksi.

5. Heitteillä oleva eläin tarkoittaa joko koditonta lemmikkieläintä tai sellaista lemmikkieläintä, joka on omistajansa tai haltijansa kotipiirin rajojen ulkopuolella, eikä kenenkään muun omistajan tai haltijan hallinnassa tai suorassa valvonnassa.


3 artikla
Eläinten hyvinvoinnin perusperiaatteet

2. Lemmikkieläintä ei saa jättää heitteille.

4 artikla
Eläinten pito

1. Henkilö, joka pitää lemmikkieläintä tai joka on suostunut siitä huolehtimaan, on vastuussa sen terveydestä ja hyvinvoinnista.


***



Suomi on asetuksella voimaansaattanut, eli toisinsanoen sitoutunut noudattamaan Euroopan neuvoston laatimaa lemmikkieläinten suojelua koskevaa yleissopimusta, jossa kansallisen metsästyslain puutteelliseksi jättämä heitteillejätön käsite täsmentyy. Lisäksi asetuksessa metsästyslain tavoin kielletään eläimen heitteillejättö.

Asetuksen mukaan kodittomien lemmikkieläinten lisäksi myös omistajansa tai haltijansa kotipiirin rajojen ulkopuolella ilman valvontaa liikkuva lemmikkieläin on heitteillejätetty. Tämä on kissojen ulkoilua koskevan lainsäädännön ainoa kohta, joka ei mielestäni jätä mitään tulkinnanvaraa, vaan on yksiselitteinen heitteillejätön määritelmässään.

Asetuksen mukaan lemmikkieläimen omistaja tai haltija on vastuussa eläimen terveydestä ja hyvinvoinnista. Omatoimisesti ulkoilevien kissojen kanssa tämä vastuu ei välttämättä aukottomasti toteudu, valvomattomasta ulkoilusta koituvien kissan terveyteen ja hyvinvointiin kohdistuvien uhkien takia.

Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta


17 §
Kissan kytkeminen tietylle paikalle

Kissaa ei saa pitää paikalleen kytkettynä muutoin kuin tilapäisesti ja lyhytaikaisesti. Tällöin kissan on oltava jatkuvassa valvonnassa.


***


Koin tarpeelliseksi ottaa tämän pykälän tarkastelun alle siksi, että se putkahtelee kissan ulkoilua koskevissa keskusteluissa jatkuvasti esille. Useimmiten sillä pyritään puolustamaan valvomatonta ulkoilua, perustella sen laillisuutta ja osoittaa kissan valjasulkoilu laittomaksi.

Tässä huomataan ehkä kaikista konkreettisimmin näiden lakipykälien tulkinnanvaraisuus, sillä itse en taas näe tässä mitään valjasulkoilun kieltämiseen viittaavaa.

Koirien pitäminen juoksulangassa, eli narun päässä pihalla on paikoin yleinen käytäntö ja myös lain mukaan sallittua. Kissa taas kiipeilevänä ja hyppivänä eläimenä on juoksulangassa ollessaan huomattavasti koiraa alttiimpi sotkeutumaan naruunsa tai pahimmassa tapauksessa kuristumaan siihen.

Näenkin tämän pykälän siis ensisijaisesti kannanottona siihen, ettei kissaa saa kytkeä paikalleen, eli järjestää sen jatkuvaa ja säännöllistä ulkoilua juoksulankamenetelmällä, jossa kissa on kytketty vaijeriin, seinään tai muuhun kiinteään elementtiin vailla ihmisen välitöntä läsnäoloa.

Valvottua hihnaulkoilua se ei sensijaan kiellä, eikä ota siihen oikeastaan mitään kantaa.

Kissa nurmikolla


Kissan ulkoilua koskeva lainsäädäntö ei ole yksiselitteinen, eikä yhden yksittäisen lakipykälän perusteella voi tehdä mitään johtopäätöksiä siitä, onko kissan valvomaton ulkoilu laillista vai ei. Siksi koenkin tärkeänä, että jatkossa asiasta keskusteltaessa ja lakipykälillä argumentoidessa otettaisiin huomioon kaikki asiasta säätävät pykälät kokonaisuudessaan, eikä poimittaisi yksittäisiä ympäripyöreitä pykäliä ja käytettäisi niitä aseina oman agendan puolesta.

Jossain läheisemmässä tai kaukaisemmassa tulevaisuudessa häämöttävä eläinsuojelulain kokonaisuudistus tuonee muutoksia, tarkennuksia ja täsmennyksiä myös kissan pitoon liittyviin lakipykäliin, mutta näillä mennään siihen asti, että tämä uudistus ehkä mahdollisesti joskus nytkähtää byrokratian portaissa eteenpäin.

Kuvat: ARI K. // Kuvien kissat ovat allekirjoittaneen ja hänen lähipiirinsä valvotustiulkoilevia hanimussukoita

Lähteet:

Lemmikkieläinten suojelua koskeva eurooppalainen yleissopimus - FINLEX

Metsästyslaki - FINLEX

Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta - FINLEX

Järjestyslaki - FINLEX

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Suomessakin on kulkukissoja

Törmäsin kesäisessä kahvipöytäkeskustelussa väitteeseen, jonka mukaan meillä täällä Suomessa ei olisi villiintyneitä "kulkukissoja", ainakaan ongelmaksi asti.  

Se on totta, että meillä kulkukissoja ei Etelä-Euroopan tavoin näe kaupungin keskustoissa ja hotellien liepeillä, joten siinä mielessä kulkukissaongelman olemassaolo on helppo kieltää. Itse eläinsuojelutoimintaa sivusta seuranneena ja siihen osallistuneena toki tiedän asian oikean laidan, mutta se ei riittänyt kanssakeskustelijalle argumentiksi. 

Eläinsuojeluyhdistysten mielipiteet ja lausunnot taas kuulemma ovat aatteen värittämiä ja sen myötä epäluotettavia, huolimatta siitä, että nämä vapaaehtoisvoimin toimivat yhdistykset ovat niitä, jotka tekevät eniten käytännön työtä villiintyneiden kissojen parissa. Sen sijaan minulta peräänkuulutettiin eläinlääkäreiden ja muiden viranomaisten lausuntoja, joita lähdin etsimään osoittaakseni, ettei suomalaisiin villiintyneisiin kissapopulaatioihin liittyvää ongelmaa sovi vähätellä.

Villiintyneisiin kesykissapopulaatioihin liittyvät eläinsuojelulliset ongelmat ovat kiistattomia ja mielestäni yksi suurimmista syistä, jonka takia villiintyneiden kissapopulaatioiden syntymiseen tulisi puuttua ennaltaehkäisevästi. Tässä kirjoituksessa keskityn kuitenkin vain suomalaisen "villikissaongelman" laajuutta koskeviin seikkoihin, välttääkseni kirjoituksen venymisen kilometrin pituiseksi.

Tässäpä siis kolme pointtia, joiden kautta kansallisen villiintyneisiin kissapopulaatioihin liittyvän ongelman laajuutta voidaan tarkastella:



1. Villiintyneet kissapopulaatiot uhkaavat luonnonvaraisia lajeja


Suomen villiintyneisiin kissapopulaatioihin liittyvät ongelmat ja huolenaiheet eivät ole keksittyjä. Siitä kertoo Suomen maa- ja metsätalousministeriön laatima kansallinen vieraslajistrategia, jossa villiintynyt kesykissa on määritelty haitallisten maaselkärankaisten joukkoon.

Vaikka EU:n vireilllä oleva ja kaikki jäsenmaat kattava vieraslajistrategia tulee ennen pitkää syrjäyttämään kansallisen vieraslajistrategiamme, on kansallisella vieraslajistrategialla mielestäni erityisen suuri painoarvo, sillä se on laadittu juuri meidän ilmastoomme ja maantieteelliseen sijaintimme mukaan.

Kysymys kuuluukin: jos villiintyneet kissapopulaatiot eivät ole Suomessa merkittävä ongelma, miksi se on koettu asiantuntijoiden toimesta tarpeelliseksi luokitella haitalliseksi vieraslajiksi?




2. Villiintyneet kissapopulaatiot työllistävät viranomaisia


Eläinten hyvinvointikeskus, eli Helsingin yliopiston, Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ja Maa- ja metsätalousministeriön yhteinen asiantuntijaverkosto taas on laatinut selvityksen koirien ja kissojen pakollisesta tunnistusmerkinnästä, jonka yhteydessä tehdyn kyselyn perusteella villiintyneet kissapopulaatiot työllistävät viranomaisia hyvin vaihtelevasti.

12 % vastanneista eivät olleet missään tekemisissä villiintyneiden kissojen kanssa, kun taas 10 % vastanneista kertoo villiintyneiden kissapopulaatioiden työllistävän heitä vuositasolla kolme viikkoa tai enemmän. Villiintyneet kissapopulaatiot työllistivät eniten kunnan valvontaeläinlääkäreitä.

Joidenkin vastausten mukaan villiintyneiden kissojen loukutus ja hoito jäävät kokonaan vapaaehtoisten vastuulle ja lähes 70 % vastanneista kertoi käyttävänsä vapaaehtoisia apuna villiintyneiden kissojen loukutuksessa. Osa vastanneista kertoo ohjaavansa "villikissatapaukset" suoraan eläinsuojeluyhdistyksille.


3. Villiintyneet kissapopulaatiot kuormittavat kuntia


Villiintyneistä kissapopulaatioista on kirjoitettu myös Maa- ja metsätalousministeriön löytöeläimiä koskevassa kartoituksessa, jonka yhteydessä tehtyyn irtiolevien kissojen aiheuttamiin ongelmiin liittyvään kuntakyselyyn vastasi yhteensä 48 kuntaa. Kartoituksessa ei ole eroteltu villiintyneitä kesykissoja valvomatta ulkoilevista kesyistä lemmikkikissoista, joten villiintyneiden kissojen osuutta kokonaistilanteeseen ei tämän kartoituksen perusteella voi nähdä.

Villiintyneet kissat oli kuitenkin erikseen mainittu seitsemän kunnan kohdalla, jotka olivat kustantaneet villiintyneiden kotikissapopulaatioiden vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Tästä voinemme päätellä, että ainakin näiden seitsemän kunnan alueella villiintyneet kesykissapopulaatiot koetaan ongelmaksi. Yllätys ehkä lienee se, että vaikka kulkukissoja ei Helsingin keskustassa näykään, niin yksi näistä seitsemästä villiintyneiden kissojen vähentämiseen osallistuneista kunnista oli Vantaa.

Kartoituksen perusteella yleisin tapa pyrkiä vähentämään villiintyneistä kissoista aiheutuneita ongelmia, on tehdä yhteistyötä paikallisten eläinsuojeluyhdistysten kanssa. Tiedän itse myös paikkakuntia joita ei virallisissa kartoituksissa näy, mutta joiden eläinsuojeluyhdistykset ovat tälläkin hetkellä nääntyä loukutetun kissamäärän alla.

Yhteenvetona voinemmekin siis todeta, että sen lisäksi että kansalliset strategiat, selvitykset ja kartoitukset antavat selviä viitteitä "villikissaongelman" olemassaolosta, voinemme tämän lähdeaineiston perusteella myös todeta vapaaehtoisvoimin toimivilla aatteellisilla eläinsuojeluyhdistyksillä olevan erittäin suuren roolin paikallisten ongelmien hoidossa ja ratkaisussa. 

Jos siis haluat vedenpitävää ensikäden tietoa Suomen kulkukissaongelman tilasta, ei ehkä kannata ohittaa eläinsuojeluyhdistysten kokemuksen mukanaan tuomaa näkemystä.

KUVAT ARI K. // Kuvien kissat eivät liity tapaukseen, vaan ovat kesyjä ja valvotusti ulkoilevia mussukoita.

tiistai 18. elokuuta 2015

Ajatuksia kissojen markettiruuista

Julkaistu Kaunis utopia? -blogissa 27.1.2015  

Sosiaalisessa mediassa on käyty paljon keskustelua kissan oikeaoppisesta ruokinnasta ja tässä asiayhteydessä marketeista saatavat kissanruuat on teilattu saman tien kissalle täysin sopimattomaksi ravinnoksi ja markettiruokaa kissoille syöttävät suoranaisiksi eläinrääkkääjiksi.

Meillä kissat syövät ns. sekaravintoa, eli raakoja lihoja ja teollista sekaisin ja valtaosa kissojemme syömästä teollisesta ruuasta ostetaan marketeista. 

Ai miksi haluan syöttää kissoilleni tarkoituksella sellaista p*skaa, enkä halua panostaa kissojeni hyvinvointiin syöttämällä sille ”kunnon ruokaa”?

Noh, tässäpä perustelut poikineen
  1. Syötän kissoille ainoastaan marketista saatavia viljattomia (ja kasviksettomia) märkäruokia. Kuivanappulaa kissamme eivät syö pääasiallisena ravintona käytännössä ollenkaan, vaan ne toimittavat meidän ruokavaliossamme lähinnä makupalan ja aktivointipallon täytteiden virkaa.
  2. Kissamme syövät teollisen ruuan lisäksi myös melko paljon ja kattavasti raakaa lihaa, eli en syötä niille pelkkää ”markettimuonaa”. Sen sijaan että tuomitsee kaikki markettimuonan syöttäjät automaattisesti kissansa taattua sairastumista edesauttaviksi eläinrääkkääjiksi, kannattaisikin kysyä, että syöttääkö henkilö kissoilleen mitään muuta sen markettiruuan lisäksi. Se kun vaikuttaa olennaisesti kokonaisuuteen ja ruuan tasapainoisuuteen.
Keskustelun yhteydessä minulta on kyselty mitä viljattomia ja kasviksettomia ruokia marketeista muka kissoille löytyy, joten päätin laatia tähän jonkinlaisen listan niistä ruuista, jotka itse olen bongannut ja netin avulla listaa vielä jälkikäteen täydentänyt. Mikäli olet aikeissa shoppailla omalle kissallesi marketista näitä ruokia, niin tutkithan vielä itse paikan päällä pakkauksen tuoteselosteen mahdollisten sisältömuutosten ja allekirjoittaneen mahdollisesti tekemien inhimillisten virheiden varalta.

Olen tähän yhteyteen listannut myös muita, omaan arvomaailmaani liittyviä tekijöitä ja huomioita näistä kissanruuista ja toivon että niistäkin on hyötyä ehkä jollekulle toisellekin. Olen myös lisännyt ruokamerkin ja -laadun yhteyteen maininnan, mikäli kyseessä on täydennysravinto. Muuten kyseessä on täysravinnot, eli ruuat joihin on lisätty kaikki kissan tarvitsemat vitamiinit.

Koska yritän itse kiinnittää ruuan alkuperään huomiota, listasin tähän myös ruokien alkuperä- ja valmistusmaat kaikissa niissä tapauksissa, joissa ne olivat saatavilla. Joikaisen tässä listatun ruuan kohdalla on myös linkki suoraan valmistajan tai jälleenmyyjän sivuille, joten jokainen voi itse tehdä omat päätelmänsä ruuan ja raaka-aineiden laadusta ja siitä, haluaako niitä omalle kissalleen syöttää.

ALMO NATURE
  • Almo Nature -ruokaa (täydennysravinto) on saatavilla hyvinvarustetuista tavarataloista, esim. Citymarketit. Ainakin osa näistä sisältää riisiä 1-3%, mutta otin ne mukaan tähän listaan, koska niissä käytetty liha on laadukasta ja 1% riisipitoisuus takaa kissalle tarpeellisen ja riittävän kuidunsaannin. Almo Naturelle plussaa myös siitä, että käyttävät ruuissaan eettisesti kestäviä ja osittain luonnonmukaisesti viljeltyjä raaka-aineita ja ottavat ympäristön huomioon.

BEST-IN
  • Best-In kotoisa, kissan kanapata
    • Sisältää persiljaa, jonka sanotaan olevan luonnollinen vitamiinien ja kivennäisaineiden lähde. Valmistus- ja alkuperämaa: Suomi on minulle ehdoton plussa!

K-MENU
  • K-menu, kissan lohi- ja taimenpatee (Valmistusmaa: Alankomaat)
  • K-menu, kissan kanapatee (Alkuperämaa: Alankomaat)
    • HUOM! Kanapateen raaka-ainekoostumus on ilmeisesti muuttunut. Netistä löytyi vain tuoteseloste jossa sokeri on mainittu, mutta itse ostin taannoin kissoilleni kanapateeta, jossa sitä ei tuoteselosteen mukaan ollut.)

LATZ

MJAU

PIRKKA

PRIMACAT

RAINBOW

SHEBA

YARRAH
  • Osa Yarrah-luomukissanruuista sisältää kasviksia, osa taas ei. Yarrah-ruokia myy ainakin jotkut K-Supermarketit. Kannattaa lukea tuoteseloste ennen ostopäätöstä.
    • Ruuissa käytetään luomuraaka-aineita ja ainakin osassa kalaruuista käytetty kala on MSC-sertifioitua.

Näiden lisäksi kannattaa vilkaista rohkeasti myös monista marketeista löytyviin eläinruokien pakastekaappeihin ja -altaisiin. Monista kaupoista löytyy kattavasti kissoillekin sopivia raakapakasteita ja monista marketeista löytyy myös rajattu valikoima Mush-raakapakasteita, eli tismalleen samaa tavaraa mitä eläinkauppojenkin pakastealtaista. Eläinkaupoista löytyy toki usein laajempi valikoima raakapakasteita ja meidän huusholliin ostetaan niitä myös eläinkaupoista.

Tämän lisäksi meidän kissamme syövät myös ihan ihmisille tarkoitettuja lihoja, sillä eläimille tarkoitetuista lihoista on vaikea löytää kissan suuhun sopivia lihapaloja, joissa olisi sopivasti haastetta kissan hampaille ja leuoille, mutta eivät olisi liian isoja tai kovia paloja purtavaksi. Kaikki pelkästään kissoille suunnatut raakapakasteet taas tuntuvat olevan lähinnä pehmeää jauhelihaa, eikä niissäkään ole kissojen leuoille tarpeeksi haastetta.

Eniten minua näissä markettiruuissa ja niiden tarjonnassa harmittaa tonnikalan runsas tarjonta ja se, että ainoa löytämäni MSC-sertifioitua tonnikalaa sisältävä kissanruoka sisältää viljaa ja kasviksia, enkä siksi halua sitä omille kissoilleni syöttää. :( Samaan dilemmaan törmäsin aikoinaan Whiskas-annospussien kohdalla, kun luomuraaka-aineista valmistettu annospussi sisälsi kasviksia ja ei-luomu taas ei sisältänyt. Olisin mielelläni halunnut ostaa kissoilleni luomua, mutta en halunnut tehdä sitä niiden ruokavalion kustannuksella. Sheballe kuitenkin ehdoton plussa siitä, että heidän viljattomat ja kasviksettomat lohiruokansa ovat niin ikään MSC-sertifioituja. Marketeissa myytävissä teollisissa ruuissa käytetyn lihan ja eläinperäisten tuotteiden laadusta voidaan varmasti olla montaa mieltä, mutta itse en omien kissojeni kohdalla koe sitä ongelmaksi, koska ne eivät elä pelkällä teollisella ruualla.

Pelkkä eläinkaupasta ostaminen ei takaa ruuan hyvää laatua, eikä siihenkään kannata sokeasti luottaa. Toki monessa eläinkaupasta saatavassa ruokamerkissä liha on laadultaan sellaista että sitä voisi ihminenkin syödä, mutta harmittavan moneen ruokamerkkiin on siitäkin huolimatta lisätty jotain sellaista, mitä kissa ei todellisuudessa tarvitse. Eli silmä tarkkana saa olla siellä eläinkaupassakin, ettei maksa itseään kipeäksi turhaan.

Kannattaa myös huomioida, että monet lihapitoisuudeltaan sataprosenttiset teolliset ruuat ovat täydennysravintoa, joihin ei siis ole lisätty kissalle tarpeellisia vitamiineja ja kivennäisaineita. Mikäli syötät siis kissallesi pelkästään täydennysravinnoksi luokiteltavia säilykkeitä, tulee kissan vitamiinien ja kivennäisaineiden saamisesta huolehtia erikseen.

En ole eläinkaupan teollisia ruokia vastaan ja ostan kyllä kissoillemme aina aika-ajoin eläinkaupastakin jotain herkkuruokaa. En kuitenkaan ihan täysin ymmärrä markettiruokien ehdotonta teilausta, etenkään silloin, jos niitä syötetään osana monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota. Jos minulla on vaihtoehtona ostaa kissoilleni säilykepurkissa olevaa täydennysrehua tai tuoretta ja raakaa lihaa, niin ei varmaankaan ole vaikeaa arvata, kumpaa mieluummin ostan.

Näihin seikkoihin siis perustan päätökset, jotka olen kissojeni ruokavalion suhteen tehnyt. Tämän lisäksi haluaisin joskus ostaa kissoillemme kokeeksi pakastettuja jyrsijöitä, mutta se edellyttäisi jonkun kotimaisen ruokajyrsijäkasvattajan löytämistä ja eläinten ostamista suoraan häneltä. Ruokajyrsijät kun minun käsitykseni mukaan tulevat eläinkauppoihin keskieurooppalaisista ”tukuista”, joissa niitä kasvatetaan kyseenalaisissa olosuhteissa. Jos siis vain suinkin voin asiaan vaikuttaa, niin haluan että eläinteni ruuaksi päätyvät eläimet ovat asiallisesti pidettyjä, kasvatettuja ja lopetettuja.

Mitä sinun lemmikkisi syövät?


maanantai 17. elokuuta 2015

Tervetuloa Tassutuntumalla-blogiin

Olen ollut tuuliajolla bloggaamisen kanssa pitkään. Olen yrittänyt kirjoitella jos jonkinlaisista aiheista, mutta koska blogiltani on puuttunut punainen lanka, on kirjoittaminenkin ollut vaikeaa.

Kirjoittelin aikani Lilyssä olevaan Kaunis utopia? -blogiini ja huomasin lopulta kirjoittavani enemmän kissa-aiheisia postauksia ja vähemmän kaikkea muuta. Ongelmana aikaisemmassa blogissani oli siellä käsiteltyjen aiheiden sekavuus ja sekalaisuus. Alkuun ajattelin sen poistavan liikoja bloggaamiseen liittyviä paineita, mutta käytäntö osoittikin vaikutukset aivan päinvastaisiksi. Niinpä sain kipinän perustaa ihan rehellisen ja suoran kissa-aiheisen blogin, jonka myötä voisin ankkuroitua ja sitoutua tähän blogiin ja kirjoittaa kissa-asioista itselleni tärkeästä näkökulmasta.

Täällä blogissa tullaan ensisijaisesti käsittelemään yhteiskunnallisia ja ajankohtaisia kissa-asioita, samalla meidän oman kissakvartettimme elämää sivuten. Tulen varmasti niin palaamaan niihin ikuisuusaiheisiin joita vanhassakin blogissa on käsitelty, kuin kirjoittamaan uusistakin ajankohtaisista kissa-asioista.

Näkökulmani tulee olemaan ehdottoman eläinsuojeluväritteinen ja maatiaiskissapainotteinen. Rakastan kaikkia kissoja rotuun tai roduttomuuteen katsomatta, mutta koen, että maatiaiskissa on yhteiskunnallisissa ja eläinsuojelullisissa konteksteissa altavastaajan asemassa, jolloin se tarvitsee oman äänitorven. Toivottavasti minä voin kirjoitusteni kautta olla osa tätä äänitorvea.