maanantai 20. helmikuuta 2017

Kissan raakaruokinnan lautasmalli

Blogihiljaisuus venähtikin ennätyspitkäksi, mutta tässäpä tulee nyt sitten kaikessa ytimekkyydessään sellainen postaus, joka lieneekin kaiken odottamisen arvoinen.

Me nimittäin Viiruvarpaat-blogin Millan kanssa yhdistimme voimamme ja teimme selkeän infografiikan siitä, mitä kaikkea kissa ravinnostaan tarvitsee ja mistä kaikesta se tarvitsemansa saa.

Eli info-opas kissan raakaruokinnan lautasmalliin, olkaa hyvä!

Infografiikan löydät isommassa koossa täältä 
ja Viiruvarpaiden blogikirjoituksen infografiikasta täältä.


Infografiikan tekstit: 
Milla Ahola
biologi
viiruvarpaat.blogspot.fi

Grafiikat:
Sari Toivola
graafinen suunnittelija
kissantassutblogi.blogspot.fi

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kissavuoden 2016 kohokohdat

Tiedetään, valtaosa näistä katsauksista menneeseen vuoteen on tehty jo monta viikkoa sitten. Mutta koska minulla oli vasta nyt hetki aikaa istua kirjoittamaan ja vuosi 2016 oli monella tapaa merkityksellinen kissavuosi, on minun luotava tässä kohtaa vielä kerran katse menneisyyteen, jotta sen voi taas suunnata tulevaan. Keräsinkin tähän vuoden ensimmäiseen kirjoitukseen top 3 -listan mielestäni merkittävimmistä kissatapauksista vuodelta 2016.


Kissa katsoo sivulle

1. Kissojen geenitutkimus


Hannes Lohen tutkimusryhmä julkaisi elo-syyskuun vaihteessa 2016 valtakunnallisen kissojen terveys- ja käyttäytymiskyselytutkimuksensa tuloksia. Siitä huolimatta, että tutkimus oli ymmärrettävistä syistä painottunut rotukissoihin ja maatiaiskissojen oli tarkoitus toimia vain rotukissojen vertailuryhmänä, voidaan tutkimustulosten perusteella tehdä jonkinlaisia suuntaa-antavia päätelmiä myös maatiaiskissojen terveydentilasta.

Lopputulemana voitaneen todeta, että vaikka sairauksien ilmenemisen ja perinnöllisyyden välistä yhteyttä ei maatiaiskissojen kohdalla voidakaan nähdä (toisin kuin rotukissoilla, joiden perinnöllisten sairauksien kartoittamiseen ja niihin liittyvien geenien paikallistamiseen tutkimus kaiketi ensisijaisesti tähtäsikin), niin tutkimustulokset heijastelevat mielestäni maatiaiskissojen tämänhetkistä terveystilannetta ja antaa meille tietoa siitä, mitä voisimme tehdä toisin, jotta maatiaisemme voisivat tulevaisuudessa paremmin.

Esimerkiksi sisäloiset olivat kyselytutkimuksen mukaan maatiaisilla reilusti yleisempiä kuin rotukissoilla. Hannes Lohi onkin Helsingin Sanomien haastattelussa todennut, että syynä saattaa olla se, että valvomaton ulkoilu ja luonnonvaraisten eläinten saalistamien ovat maatiaiskissojen kohdalla reilusti rotukissoja yleisempää ja yksi mahdollinen (ja ehkä todennäköinenkin) syy sisäloisten yleisyyteen rotukissoihin verrattuna.

Kyselytutkimuksessa selvisi myös joitain kissarotujen ja kotikissojen käyttäytymispiirteisiin liittyviä tekijöitä, joskin tämä kyselytutkimus on käyttäytymisen osalta vasta alustava. Ryhmällä onkin suunnitteilla kissojen käyttäytymistä käsittelevä erillinen kyselytutkimus, jonka etenemistä jäänkin innolla odottamaan.

"Ryhmä on kuitenkin saanut tähän asti keräämänsä tiedon perustella viitteitä esimerkiksi siitä, että pentuajan tapahtumat vaikuttavat yksilön käyttäytymiseen ja hyvinvointiin myöhemmissä elämänvaiheissa."


Ryhmä on kuitenkin saanut tähän asti keräämänsä tiedon perustella viitteitä esimerkiksi siitä, että pentuajan tapahtumat vaikuttavat yksilön käyttäytymiseen ja hyvinvointiin myöhemmissä elämänvaiheissa. Lohi puhui samaisessa Helsingin Sanomien haastattelussa esimerkiksi siitä, kuinka vieroitusikää myöhäistämällä voitaisiin saada nykyistä tasapainoisempia ja paremmin voivia kissoja.

Kissa istuu sohvalla ja katsoo kameraan


Vaikka Lohen ryhmän kissatutkimuksessa on painotettu rotukissoja ja niiden perinnöllisten sairauksien kartoittamista, jo tämä lyhyt ja pintapuolinen katsaukseni osoittanee, etteivät tulokset ole missään nimessä yhdentekeviä kotikissojenkaan osalta.Yksi maininnan arvoinen juttu onkin, että kyselyyn osallistuneista 8 175 kissasta huikeat 1 500 oli kotikissoja! Aivan tajuton määrä jos jonkinlaista kotikissaa ja maatiaista, mikä osoittaakin sen, että kissojen terveydestä ja hyvinvoinnista kiinnostuneita ihmisiä löytyy myös meistä kotikissojen omistajista!

Kyselytutkimus on ollut ainutlaatuinen, uraauurtava ja täysin omaa luokkaansa, mitä tulee suomalaisten kissojen terveydentilan tutkimiseen ylipäätään. On kissarotujen ja rotukissakasvatuksen tulevaisuuden kannalta ensisijaisen tärkeää saada tieteellisesti validia tietoa kissarotujen terveydestä. Sellaiset terveystutkimukset jotka ovat koirien kohdalla olleet lähes itsestäänselvää rutiinia jo pitkään, ovat kaiketi pikkuhiljaa nostaneet päätään myös kissamaailmassa. Kukaan tai mikään ei ole turvassa perinnöllisiltä sairauksilta, eikä tutkimattomuus tee kenestäkään automaattisesti tervettä. Onkin siis aivan loistavaa, että tiede antaa meille koko ajan enemmän ja parempia työkaluja kissojemme terveydentilan tutkimiseksi, parantamiseksi ja ylläpitämiseksi.

"Hannes Lohi on muuten sanonut, että heidän kyselytutkimuksensa tulokset ovat kaikkinensa saatavilla ja hyödynnettävissä, myös kotikissojen osalta."


Tutkimustulokset olivat mielenkiintoiset myös maatiaiskissanäkökulmasta ja uskon, että mahdollisella erillisellä käyttäytymiskyselytutkimuksella tulee olemaan entistäkin suurempi merkitys rotukissojen lisäksi myös maatiaisille. Esimerkiksi 12-viikon luovutusiän oikeellisuudesta on ollut käytännössä mahdoton löytää minkäänlaista tieteellistä tutkimusta, koska sitä ei kaiketi ole tehty. Elättelenkin siis varovaisen optimistisia toiveita, että Lohen tutkimusryhmän käyttäytymiskyselytutkimuksen myötä saisimme konkreettista ja objektiivista tietoa siitä, minkälaisella pentuajan hoidolla ja huolenpidolla saadaan aikaan ne kaikkein tasapainoisimmat ja hyvinvoivimmat kissat.

Hannes Lohi on muuten sanonut, että heidän kyselytutkimuksensa tulokset ovat kaikkinensa saatavilla ja hyödynnettävissä, myös kotikissojen osalta, ja pohdinkin, miten voisimme hyödyntää näitä tutkimustuloksia nimenomaan kotikissojen osalta nyt alkaneena vuonna 2017? On nimittäin lottovoitto, että olemme saaneet näin paljon tieteellisesti validia tietoa kotikissojemme terveydentilasta ja olisi sääli, jos kaikki tämä tieto valuisi käytännön tasolla hukkaan.

Kissa hyllyn päällä


2. Maatiaiskissa oli vuoden maatiainen 2016


Maatiainen ry antoi maatiaiskissalle Vuoden maatiainen 2016 -tittelin, joka aiheutti alkuvuodesta aktiivista keskustelua. Kirjoitinpa aiheesta itsekin blogipostauksen jos toisenkin. Oli mielestäni äärettömän suuri kunnianosoitus nimetä maatiaiskissa vuoden maatiaiseksi suomenlampaiden ja maatiaiskanojen joukkoon, sillä yleisesti ottaen se, mitä pidämme hienona muiden alkuperäislajien kohdalla, on jostain kumman syystä saanut kissojen kohdalla monen ihmisen mielestä negatiivisen sävyn. Maatiainen ry puhui Vuoden maatiainen -titteliä koskevassa tiedotteessaan maatiaiskissojen suojeluohjelmasta ja jo kiirehti johtavan rotukissajärjestömme jäsenlehden päätoimittajakin lausumaan, ettei maatiaiskissa ole sukupuuttoon kuolemassa ja antoi ymmärtää, että suojeluohjelmalle ei olisi mitään tarvetta.

"Oli mielestäni äärettömän suuri kunnianosoitus nimetä maatiaiskissa vuoden maatiaiseksi suomenlampaiden ja maatiaiskanojen joukkoon."


Jäin lopulta siihen käsitykseen, ettei kukaan ole ottanut koppia Maatiainen ry:n peräänkuuluttamasta maatiaiskissan suojeluohjelma-ajatuksesta, vaikka tarvetta kiistatta olisikin. Ai miksi en itse lähtenyt sellaista perustamaan? Vastaus on yksinkertaisesti siinä, ettei minulla ole riittävää tietoa, taitoa tai ammattitaitoa asianmukaisen suojeluohjelman laatimiseen, vaan siihen tarvittaisiin tueksi moniammatillinen asiantuntijaryhmä ja riittävästi käytännön toteutukseen sitoutuneita tavan tallaajia, jotta suojeluohjelma voitaisiin oikeasti toteuttaa toimivalla ja kestävällä tavalla.

Olen kuitenkin jo pitkään haaveillut kotikissojen äänenkannattajana toimivan yhdistyksen perustamisesta ja mikäli asiat vain suinkin loksahtavat paikoilleen, niin vuosi 2017 voisi olla täydellinen aika toteuttaa tämä haave!

Kissa sohvalla, katsoo ylöspäin


3. Pikku Kakkosen Kissat-sarja


Pikku Kakkosessa on saattanut syksyn ja talven aikana vilahtaa erilaisia kissoja erilaisissa arjen askareissaan. Myös meidän Kissantassuilla oli oma jaksonsa (jakso 4), mutta se ei ole syy, miksi otin sen mukaan vuoden 2016 merkittävimpien kissa-aiheiden listalle. Syy on nimittäin paljon yhteiskunnallisempi.

On nimittäin loistavaa, että yleisradiomme päätti tehdä sellaisen kotimaisen lastenohjelmatuotannon, jonka tarkoituksena on tuoda kissat yksilöinä esille, kukin omana persoonanaan. Tämä ajatus sarjan toteutuksen taustalla kiehtoikin minua alusta asti.

On myös ehdottoman positiivista, että tällainen sarja tehtiin nimenomaan tämän päivän lapsille, tulevaisuuden aikuisille. Lastenohjelmilla saattaa nimittäin olla vaikutusta lasten asenteisiin, eläinten kohteluun ja siihen, millaisia arvoja he siirtävät tulevaisuudessa omille lapsilleen

"Kasvatuksellisesti Kissat-ohjelmasarjan merkitystä kissan aseman ja maineen parantajana ei voi vähätellä."


Olen huomannut, että vanhojen "näin on aina tehty" -jäärien päitä voi olla mahdoton kääntää, mitä tulee esimerkiksi kissojen ulkoilutapoihin, leikkaamiseen, rokotuksiin tai madotuksiin, mutta lapsille voi sen sijaan hyvinkin antaa eväitä oman maailman- ja elämänkatsomuksen muodostamiseen ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, tuleeko hänen elinpiirinsä koostumaan vain hänestä itsestään ja toisista ihmisistä, vai ulottuuko hänen huolenpitonsa, hoivansa ja rakkautensa koskemaan myös muita elollisia.

Kasvatuksellisesti Kissat-ohjelmasarjan merkitystä kissan aseman ja maineen parantajana ei voi vähätellä. Eihän meillä tietenkään ole mitään konkreettisesti mitattavaa dataa siitä, miten tämä ohjelma todellisuudessa vaikuttaa pitkällä tähtäimellä kissojen hyvinvointiin, mutta uskon, että tämän kaltainen kasvatuksellisista lähtökohdista tapahtuva valistus voi olla yksi merkittävimmistä avaimista kissojen ja ylipäätään eläinten hyvinvoinnin lisääntymiseen, jos ei mainittavissa määrin vielä vuonna 2017, niin toivon mukaan vuonna 2027!

Kissa tekee temppua sohvalla


Millaisia kissasuunnitelmia teillä on vuodelle 2017? Uusia kissatulokkaita etsinnässä, näyttelykäyntejä vai perätin jonkin uuden kissaharrastukseb aloittaminen? Tosin, eipä sitä elämää tarvitse aina niin pitkälle suunnitella, sillä kyllä jokainen päivä yhdessä kissaystävien kanssa on jo itsessään silkkaa juhlaa, vai mitä? :)


Ps. Omia henkilökohtaisia kissasaavutuksiani vuonna 2016 olivat:

  •  Sellaisen kissaystävällisen joulukasvin löytäminen, joka pysyy allekirjoittaneenkin vajaavaisella viherpeukalolla hengissä (joulukaktus)

  •  Olin loppuvuodesta elämäni ensimmäistä kertaa tuomarin assistenttina kissanäyttelyssä. Oli avartava kokemus, enkä mokaillut pahasti.


KUVAT: ESSI L.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Hyvän joulun toivotus

Teppo Taikatohvelin saattelemana hiljennymme joulun viettoon. Oikein ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille Kissantassujen ystäville ja kiitos kuluneesta vuodesta!

Kissa istuu pöydällä ja katsoo kameraan, taustalla joulukaktus ja ympärillä lumihiutaleiden kuvia.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Miten meni noin niin kuin omasta mielestä, Maikkari?

Mtv jakoi sivullaan viihdeuutisen "Kissa herätti jatkuvasti keskellä yötä - miehen kostovideolla miljoonayleisö" netissä kulovalkean tavoin leviävästä videosta, jossa mies säikäyttää nukkuvan kissansa muka kostoksi siitä, että kissa oli pitänyt omistajaansa hereillä aamuöisin. Ilmeisesti tämän videon siihen liittyvine kirjoituksineen on tarkoitus olla jotenkin hauska, mutta kun asiaa tarkastelee kissan näkökulmasta, niin se on kaikkea muuta kuin sitä.

Sen lisäksi, että nukkuvan kissan säikyttely on jo itsessään kyseenalaista, tässä videossa ja sitä koskevassa maikkarin "uutisoinnissa" mättää kaikki, otsikoinnista lähtien. Kissa kun ei todellakaan osaa yhdistää säikähdystään niihin aamuherätyksiin, joita sille videolla "kostetaan". Sille tuossa säikähdyksessä on kyse säikähdyksestä raakana tunnekokemuksena, jonka aiheuttajana on vielä kaikenlisäksi oma ihminen, johon kissan tulisi voida luottaa aina ja kaikissa tilanteissa.

Onkin yhdeltä valtakunnan suurimmista medioista täysin edesvastuutonta jakaa tällaisia mukahauskoja klippejä sellaisilla saatesanoilla, jotka:

a) liittävät kissoihin sellaisia ihmiselle tyypillisiä ominaisuuksia, joita niillä ei nykytiedon mukaan ole. Kissa kun ei kykene kostamaan, eikä täten myöskään ymmärrä siihen itseensä kohdistuvaa epämiellyttävää toimintaa kostoksi, tai kostoon ihmisen toimesta ladattuja syy-seuraussuhteita.

b) kannustavat ihmisiä kouluttamaan kissojaan rankaisemalla, mikä ei sekään ole tämänhetkisen tutkimustiedon valossa paras, saatika eläinystävällisin keino saada eläin oppimaan uutta.

c) jättävät tavan tallaajan siihen käsitykseen, että kissa herättää omistajansa aamuyöllä ihan vaan huvikseen ja silkkaa ilkeyttään, jolloin käytöksen taustalla olevat syyt kuten virikkeiden puute tai pahimmillaan jopa fyysinen sairaus (esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminta) saattavat jäädä tyystin selvittämättä.

Ymmärrän, että viihdeuutisen on tarkoitus huvittaa, viihdyttää ja antaa kevyttä vastapainoa "oikeille uutisille". Siitä huolimatta peräänkuulutan viihdetoimittajilta harkintaa sen suhteen, millaista viraalisisältöä he jakavat omalta osaltaan eteenpäin. Oheisen kaltaisilla näennäisen kevyillä ja hauskoilla pilapaloilla kun saattaa lopulta olla negatiivinen vaikutus siihen, miten kissoihin suhtaudutaan ja miten niitä kohdellaan ja sitä meistä kukaan tuskin haluaa?

torstai 1. joulukuuta 2016

Kissankynnen leikkaaja

Yksi nettimaailmassa kissojen ruokinnan ja ulkoilutottumusten ohella säännöllisin väliajoin toistuva puheenaihe on kissan kynsien leikkaus, sen tarpeellisuus ja mielekkyys. Asia herättää tunteita ja kirvoittaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Aiheen ollessa jälleen pinnalla tuolla sosiaalisen median puolella, ajattelin kertoa hieman siitä, miksi minä leikkaan omien kissojeni kynsiä säännöllisesti. 

Nainen pitää kissaa sylissä ja leikkaa sen kynsiä


Lienee tarpeen selventää paria seikkaa,
ennen kuin aletaan puhua kynsien leikkuusta sen syvällisemmin, niin lienee:
  1. Kynsien leikkaus tarkoittaa siis sitä, että kynnestä leikataan sen terävä kärki pois. Kynsiä ei tule leikata niin että veri lentää, sillä se aiheuttaa kissalle kipua (tiedät itsekin varmaan miltä tuntuu kun kynsi lohkeaa ihan kunnolla... auts!).

  2. Kynsien leikkaaminen ei ole sama asia kuin käsittääkseni lähinnä Yhdysvalloissa harrastettava kynsien poisto. Ensin mainittu ei haittaa kissan liikkumista tai lajityypillistä käyttäytymistä millään tavalla, jälkimmäinen taas tarkoittaa käytännössä ensimmäisten varvasnivelten amputointia, joka sekä estää kissaa kiipeämästä, että merkkaamasta reviiriään ja huoltamasta kehoaan (kynsien terotus). Kynsien poisto myös käsittääkseni muuttaa jalkojen asentoa niin, että se rasittaa koko kissan kroppaa epäluonnollisella tavalla ja voi täten kipeyttää koko kissan. Tämä jälkimmäinen muista kuin terveydellisistä syistä tehtävänä operaationa on Suomessa laiton.
Eli kun puhumme kynsien leikkaamisesta, tarkoitamme kynnen terävän ja sirppimäisen kärjen lyhentämistä niiltä osin, joissa kissalla ei ole tuntoa. Tämä on verrattavissa omien kynsien leikkaamiseen tai esimerkiksi hevosen kavioiden vuolemiseen, eikä se aiheuta kissalle kipua tai hankaloita sen lajityypillisten käytösmallien toteuttamista.

Meillä kissojen kynnet leikataan säännöllisesti ja syitä on useita. Usein kuulee väitettävän, että kissojen kynsiä leikattaisiin lähinnä siksi, että halutaan varjella huonekaluja tai muuten vain tehdä ihmisen elämästä helpompaa. Tämä ei kuitenkaan pidä sellaisenaan paikkaansa, sillä myös ja ennenkaikkea kissalähtöisiäkin syitä on, joiden takia ainakin meillä pidetään kissojen kynsien kärjet lyhyehköinä.


Kissa makaa nuolemisenestokauluri päässä lehtikasan päällä

1. Tapaturmien ehkäisy


Kun kissojen kynsiä leikataan säännöllisesti, ne eivät saa tahattomastikaan (pahaa) vahinkoa aikaiseksi itselleen, lajitovereilleen tai talouden muille eläimille. Kissahan kykenee luonnostaan vetämään kynnet tassujensa sisälle, mutta varmasti järkikin kertoo, että mitä pidemmät kynnet, sen vaikeampaa niiden käyttöä on hallita ja säädellä. Ylipitkät kynnet ovat siis toisin sanoen käytännössä enemmän tai vähemmän esillä koko ajan, halusi kissa sitä tai ei.

Pitkät ja käyrät kynnet saattavat aiheuttaa vaaratilanteita myös kissalle itselleen, jäädessään helposti kiinni esimerkiksi mattoihin tai muihin tekstiileihin. Kynnen ei tarvitse jäädä kuin yhden kerran kunnolla kiinni mattoon vauhdin tiimellyksessä, niin jälki voi olla todella pahaa.

Meidän Teppo Taikatohvelimme onnistui tuossa jokunen vuosi sitten repäisemään kyntensä juurta myöten poikki ja tulehduttamaan kynsivallinsa siitä huolimatta, että kynsiä leikataan säännöllisesti. En todellakaan halua edes ajatella kuinka pahasti se olisi kyntensä repinyt, mikäli ne olisivat olleet leikkaamattomat.

Kissa on nuolemisenestokauluri päässä eläinlääkärin pöydällä

2. Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto


Mikäli kissan kynsiä ei leikata ja ne eivät pääse kulumaan muuten, on vaarana, että kynsi kasvaa kiinni polkuanturaan, aiheuttaen välittömän eläinlääkärikäynnin tarpeen ja itsestäänselvästi myös kohtuutonta ja turhaa kipua kissalle. Onkin siis ehdottomasti helpompi ja myös kissan kannalta parempi huoltaa kynsiä säännöllisesti ja ennaltaehkäisevästi, kuin ottaa riskiä siitä, mitä ylipitkät kynnet voivat pahimmillaan aiheuttaa.

Ei, kaikilla kissoilla kynnet eivät kasva niin pitkiksi, että ne lävistäisivät kissan polkuanturan. Tämä on pahin skenaario, riski, joka leikkaamattomissa kynsissä kuitenkin on aina enemmän tai vähemmän olemassa, mikäli niiden kunnosta ei tavalla tai toisella pidetä huolta.

Kynsiä säännöllisesti leikattaessa tulee samalla myös käytyä varpaat läpi ja huomattua mahdolliset vauriot, jotka eivät välttämättä näy kissan käytöksestä päällepäin. Huomasin esimerkiksi juurikin jo aiemmin mainitun kissani katkenneen kynnen kynsienleikkuun yhteydessä ja kun huomasin muutamaa päivää sen jälkeen muutoksen kissan käytöksessä, tiesin välittömästi mistä se johtuu.

(Linkin takana blogikirjoitus, jossa mm. kuva tällaisesta kiinni polkuanturaan kasvaneesta kynnestä)

Kissa makoilee sängyllä ja katsoo kameraan

3. Käsittelyyn tottuminen


Kun säännöllisin väliajoin käsittelee kissaa vaikkapa kynsiä leikkaamalla, se tottuu siihen että sen tassuja ropelletaan ja että se saatetaan ottaa syliin ja tehdä hoitotoimenpiteitä. Oman kokemukseni mukaan erityisesti tassut ovat monille kissoille herkkää aluetta, joihin ne eivät välttämättä lähtökohtaisesti anna riemusta hihkuen koskea, joten siitä syystä nimenomaan kynsien leikkuu on oivaa käsittelytreeniä. Kynsien leikkuun yhteydessä tulee samalla harjoiteltua myös syliin ottamista ja kissan asettamista selälleen, mikä ei sekään ole läheskään kaikille kissoille se kaikista helpoin asento olla. Kaikki nämä ovat olennaisia osa-alueita myös sairaan (esim. lääkittävän tai haavanpuhdistuksen tarpeessa olevan) kissan hoidossa.
On kissankin kannalta ehdottoman paljon mielekkäämpää totutella hoitotoimenpiteisiin ja käsittelyyn silloin, kun mitään varsinaista kipua tai epämukavuutta aiheuttavaa vaivaa ei ole. Kun kissa on jo entuudestaan tottunut käsittelyyn, voi hoitotoimenpiteiden suorittaminen mahdollisissa sairaustapauksissakin olla helpompaa. On sekä kissalle että ihmiselle todella turhauttavaa ja jopa traumatisoivaa yrittää opetella käsiteltävänä oloa silloin, kun kissan olo on jo valmiiksi sairauden tai vamman takia kivulias ja epämukava. Kissa ei tuolloin todennäköisesti ole kaikista yhteistyöhaluisin tai vastaanottavaisin uuden oppimiselle ja mitä enemmän hoitotilanteissa joutuu kissan kanssa taistelemaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se laittaa seuraavalla kerralla hanttiin entistä kovemmin. Siksi onkin erityisen tärkeää opetella käsittelyä ja käsiteltävänä oloa ennakkoon ja itse olen tehnyt sen aika pitkälti säännöllisen kynsienleikkuun muodossa.
Veikkaan, että meidän kyntensä katkaisseen kissan tulehtuneen varpaan hoito olisi ollut aika varmasti huomattavasti vaikeampaa, jos kissa ei olisi entuudestaan kynsienleikkuun muodossa tottunut siihen, että sen tassuihin ja varpaisiin kosketaan.
Kasvokuva naisesta, jolla tikattu silmäluomi

4. Turvallisuus


Okei, vaikkei kissan kynsiä nyt leikattaisikaan pelkästään ihmisten vuoksi, niin sen verran kai saanee ihmisiäkin ajatella, että mikäli kissojeni kynsiä ei oltaisi pidetty säännöllisellä leikkaamisella kunnossa, niin allekirjoittanut saattaisi tällä hetkellä olla toisesta silmästään sokea.

Tuossa jokunen vuosi sitten kissamme nimittäin juoksivat aamurallinsa tiimellyksessä naamani yli, jonka lopputuloksena silmäluomeni meni rullalle plastiikkakirurgian päivystyksessä suoritettavan tikkauksen verran. Kissan ei siis tarvitse olla aggressiivinen tai varta vasten hyökkäillä ihmisten kasvoille voidakseen aiheuttaa ihmiselle vaurioita. Tässäkin tapauksessa kyse oli vahingosta, kun kissat eivät leikkinsä tiimellyksessä huomanneet minua. Kyse oli tapaturmasta, jollainen voi sattua kenelle tahansa: minulle, sinulle, naapurille, presidentille... Ottaen huomioon, että minun vaurioni syntyivät siitä huolimatta että kissojemme kynnet leikataan säännöllisesti, voimme vain arvailla millaista jälkeä olisi tullut, mikäli kolme kissaa olisi juossut peräkanaa kasvojeni yli leikkaamattomien luomukynsien kanssa.

Tämän esimerkin esille ottamisen tiimoilta olen saanut mm. kuulla pelkääväni kissojani ja leikkaavani sen takia niiden kynsiä. Oikaistaan se väärinkäsitys tässä ja nyt, heti kättelyssä, sillä en todellakaan pelkää kissojani ja leikkaa niiden kynsiä sen takia, että pelkäisin niiden muuten puhkovan silmäni ja raatelevan kasvoni. Ei. Kissat ovat edelleen tervetulleita makuuhuoneeseen ja nukun yöni edelleen rauhassa, kissat kainalossa. Kynsien leikkuulla ihmisen turvallisuuden takia ei siis ainakaan meidän tapauksessamme ole mitään tekemistä pelon kanssa. Järki pitää kuitenkin pitää päässä, eikä kissan kynsien leikkaaminen ole sen osalta ylireagointia, vaan tervettä riskien minimointia ja onnettomuuksien ennaltaehkäisyä samalla tavalla kuin sekin, että pesen käteni aina kissojen hiekkalaatikot putsattuani ja käytän talvella heijastinta.
Kynsien leikkuu ei myöskään ainakaan oman kokemukseni mukaan invalidisoi kissaa millään tavalla, vaikka joskus niin kuuleekin väitettävän. Meidän kissamme pystyvät kiipeilemään, terottamaan kynsiään ja jopa saalistamaan aivan normaalisti, sen osalta mitä varsinainen saalistaminen nyt ylipäätään valvotusti ulkoilevan kissan kohdalla on mahdollista. Myös leikkiminen, lelujen saalistaminen ja potkuttaminen, sekä kynsien käytön säätely onnistuu vallan mainiosti… eli toisinsanoen kissa voi tehdä leikatuilla kynsillä ihan tismalleen kaikkea sitä, mitä leikkaamattomillakin.

Kissan kynsien säännöllinen leikkaaminen on mielestäni osa kissan perusterveydenhuoltoa, eikä se estä kissaa käyttäytymästä lajityypillisesti. On toki jokaisen kissanomistajan oma päätös, kokeeko kynsien leikkaamista tarpeelliseksi vai ei. Kirjoitukseni tarkoituksena ei siis ole yrittää tuputtaa omaa toimintatapaa ainoana oikeana, vaan oikaista kynsien leikkaamiseen liittyviä yleisiä väärinkäsityksiä ja antaa omalta osaltani eväitä asian pohdintaan.


KUVAT ARI K. ja allekirjoittanut.
Kuvat joissa kissalla on kauluri päässä, on otettu kirjoituksessa mainitun kynnenrepeämistapauksen yhteydessä.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Olohuoneesta studioksi


Kissa istuu ja katsoo kameraan Pikku Kakkonen -postikortti vieressään.

Tällä kertaa Tassutuntumalla-blogissa palataan melkein kahden vuoden takaisiin tunnelmiin, eli tammikuulle 2015. Tuolloin Tampereen Tohlopista (nyk. Mediapolis) saapui kuvausryhmä kuvaamaan kissojamme Pikku Kakkosen Kissat-sarjaan, jonka tarkoituksena on esittää erilaisia kissoja yksilöinä ja omina persooninaan. Syy, miksi halusin palata näihin muisteloihin juuri nyt on se, että pienten tuotannollisten viivästysten jälkeen voin vihdoin julistaa, että tänään 25.11.2016 meidän Kissat-jaksomme tulee telkkarista! Joten telkut TV2:lle klo 17:18! 

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Kaunis utopia -blogissa.

Kuten tuossa jo ennätin pikapuolisesti kertoa, kävi meillä tosiaan viime torstaina (15.1.) Ylen väkeä kuvaamassa meidän kissojamme Pikku Kakkosessa syksyllä alkavaan kissa-aiheiseen tv-sarjaan. He etsivät sarjaan siis kissoja jotka osaisivat tehdä temppuja ja pakkohan minun oli ottaa heihin yhteyttä ja tarjoutua kissoineni kuvattavaksi.

Allekirjoittanut oli jännittänyt tätä kuvaussessiota ankarasti; mitä jos kissat pelkäisivät, eivätkä suostuisi tekemään yhtään niin suuresti ennakkoon mainostamistani tempuista? Mitä jos kaikki menee ihan poskelleen ja porukka on tullut Tampereelta asti tänne meille aivan turhaan ja joutuvat lähtemään tyhjin käsin? Koira oli jo edellisenä päivänä haettu hoitoon, sillä innostunut ja osallistuva terrieri olisi varmasti paikalla ollessaan varastanut koko shown. Viikkoa aikaisemmin muonavahvuuteemme liittynyt "pikkukissi" Juju oli kuitenkin paikalla ja oli aivan täysi mysteeri, miten sen läsnäolo vaikuttaisi muiden kissojemme keskittymiskykyyn ja mielialaan, sopeutumisen ollessa vielä kesken.

Kolme kuvaa rinnakkain, joissa kissoja kuvausten keskellä, sekä kissa go pro -kamera selässään.
Torstaiaamu valkenikin innostuneen jännittävissä tunnelmissa. Kuvausryhmä saapui pakettiautolla ja olohuoneeseemme viriteltiin studio. Viimeistään siinä vaiheessa kun kaikki kuvaustarvikkeet oli saatu ovesta sisään, oli jännitys tipotiessään. Kissat olivat aivan innoissaan, eikä mistään arastelusta ollut tietoakaan. Hiski otti heti estradin haltuunsa ja siitä kuoriutuikin oikea pikku show-mies. Se oli jatkuvasti valmiusasemissa tekemään mitä pyydetään ja piti itse huolta lakisääteisistä kuvaustauoistaan heittäytymällä "ohjaajan tuoliin" lepäämään. Myös Teppo Taikatohveli osoitti linssiluteen elkeitä ja kerjäsi kuvausryhmän jäseniltä rapsutuksia ja huomiota oikein maukumalla.

Myös uusin tulokkaamme Juju, joka "ei vielä osaa mitään" sai olla paikalla sidekickinä ja hoiti kyllä hommansa erittäin esimerkillisesti. Juju solahti laumamme todella nopeasti ja kivuttomasti, joten se saikin aikaiseksi hieman draaman kaarta tarjoamalla huikeita syöksyjä lelun perässä, sekä tottakai kunnon nujuamista isoveikkojen kanssa.

Kokeilimme Hiskille ja Tepukaiselle myös mukana kannettavaa GoPro-kameraa, mutta siitä ei tainnut meidän osaltamme syntyä käyttistä. Kissan selkään viritetty kamera kun ei meinannut pysyä pystyssä, vaan lähti valumaan kissan kylkeä pitkin vinoon. Kuvausryhmän mukaanaan tuomat liivimalliset valjaat oli hyvä idea ja soveltunevat kameran kiinnittämiseen erinomaisesti, mutta liivin tulisi olla aika napakka ja istua kissan päälle kuin hansikas, jotta verrattain painava kamera pysyisi paikoillaan ja horisontti suorassa. Tämä liivi olikin meidän rimpuloille hieman väljä, joten se ei jaksanut pitää kameraa pystyssä. Kissat eivät olleet moinansakaan kamerasta, vaan tepastelivat ylpeinä ympäriinsä kamera selässään. Toivotaan, että kuvausryhmän eteen osuu vielä joku tarpeeksi roteva kissa, jotta televisioon saadaan myös kissanäkökulmaa!

Kolme kuvaa vierekkäin joissa kuvataan kissaa, kiinnitetään go pro -kameraa ja kissa pelaa tabletilla.
Eniten minut yllätti se, kuinka kissat jaksoivat keskittyä koko päivän temppujen tekoon ja miten ne osasivat myös ihan oma-aloitteisesti pitää taukoja silloin kun kokivat sen tarpeelliseksi. Hetken huilattuaan ne olivat taas aivan täydessä iskussa ja palasivat ihan omasta tahdostaan kameran eteen. Kissat nauttivat selvästi huomion keskipisteenä olosta ja ottivat siitä kaiken irti. Hiski unohti välillä jopa odottaa tekemistään tempuista saamaansa herkkupalkkiota, oli vaan niin tyytyväinen kun sai tehdä ja teki ihan silkasta tekemisen ilosta! :)

Vaikka koenkin tuntevani kissani, niiden luonteet, tavat ja mieltymykset melko hyvin, tuo tällainen erikoistilanne myös kissan omistajalle paljon uutta tietoa ja kokemusta omista kissoistaan. Pelkäsin nimittäin tosiaan ennakkoon kissojen jännittävän tilannetta, mutta lopulta emäntä itse osoittautuikin porukan ainoaksi jännittäjäksi. Oli myös todella hienoa nähdä miten kissat oikeasti rakastivat esiintymistä ja siinä suuri merkitys olikin sillä, että kuvausryhmä tuli meidän kotiimme kuvaamaan. Jos olisimme menneet jonnekin vieraalle studiolle, olisi kissamme todennäköisesti menettäneet toimintakykynsä tai keskittyminen olisi vähintäänkin herpaantunut uusien hajujen keskellä. Oli myös hienoa nähdä "kulissien takaa", miten tällainen produktio toimii.

Olen todella iloinen, että saimme osallistua tällaiseen lapsille suunnattuun kissa-aiheiseen produktioon. 20-osaisen sarjan tarkoituksena on esitellä kissat yksilöinä ja kukin omana persoonanaan. Kun mietin kuinka paljon lapsena näkemäni lastenohjelmat ovat vaikuttaneet siihen millainen aikuinen minusta on kasvanut, en voi kuin olla tyytyväinen siitä että tällaisia ohjelmia tehdään. Ehkä tämä ohjelma vaikuttaa pitkällä tähtäimellä kissojen yhteiskunnalliseen asemaan ja arvostukseen, kun tämän päivän lapsista kasvaa aikuisia. :)

Kolme kuvaa rinnakkain joissa kissoja kuvausten keskellä ja go pro -kamera selässään.
Ps. Pahoittelen luokattoman huonoja kuvia. Käytössäni oli pelkkä puhelimen kamera ja se kyllä näkyy!

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Katsaus kissamarkkinoihin

Erään kissan ostohintaa koskevan somekeskustelun innoittamana päätin tutustua tämän hetken kissatarjontaan kahden suositun osto- ja myyntisivuston kautta. Millaisia kissoja sitten tällä hetkellä oikein on kaupan ja mihin hintaan? Olen tarkastellut asiaa lähinnä myytävien pentujen osalta, joskin aikuisia kodinvaihtajiakin sivutaan.

Hinnoittelupolitiikkaa


Kissoja oli myynnissä selkeästi kolmesta eri hintaluokasta: 

  1. 20 €
  2. 50-150 €
  3. 200-500 €

Kahden ensimmäisen hintaluokan kissat olivat lähes poikkeuksetta maatiaiskissoja. Yllätyksekseni huomasin, ettei kahden kympin, viiden kympin tai sadankaan euron hintaisten kissojen pentuaikaisessa hoidossa ollut merkittäviä eroja. Valtaosa läpikäymieni ilmoitusten tähän hintaluokkaan kuuluvista pennuista mainittiin olleen madotetun, mutta madotusten määrässä oli vaihtelua, ei tosin hintaluokkien välillä, vaan lähinnä tapauskohtaisesti. Oli myös joitain ilmoituksia, joissa kissojen madotuksia ei mainittu, joten voidaan olettaa niiden lähtevän uusiin koteihin madottamatta. Myös yksittäisiä ilmoituksia oli, joissa kerrottiin suoraan ettei pentuja ole madotettu.

Ehdottoman positiivinen ja mainitsemisen arvoinen asia on, ettei vastaan tullut juurikaan ilmoituksia, jossa olisi kaupattu alle 12-viikon ikäisiä kissanpentuja. Kaikissa hintaluokissa mainittiin pääosin kissojen luovutusiäksi 12 viikkoa, joissain kerrottiin erikseen myös pentujen syntymäpäivä ja päivä, jolloin pennut aikaisintaan luovutetaan. En hoksannut pitää lukua siitä, kuinka monta ilmoitusta kahlasin läpi, mutta puhuttaneen kuitenkin reilusti enemmästä kuin kymmenestä ilmoituksesta. Näistä ainoastaan yhdessä annettiin ymmärtää luovutettavan alaikäisiä pentuja.

Harmittavan vähän myytävissä kissanpennuissa oli niitä, jotka eläinlääkäri rokottaa ja tarkastaa ennen luovutusta. Selvää valveutumista on kuitenkin tapahtunut, sillä useammassakin ilmoituksessa mainittiin kissanpentujen ruokavaliosta, asioista joihin ne ovat synnyinkodissaan tottuneet (kuten koirat ja lapset) ja toiveista niiden tulevan kodin tarjoaman ruokavalion sekä ulkoilutapojen suhteen. Monella pennunmyyjällä tuntuukin olevan selkeät kriteerit myymiensä pentujen uusille kodeille. Ainoastaan kahdessa ilmoituksessa kissanpentujen mainitaan olevan luovutushetkellä eläinlääkärin tarkastamia ja vain yhdessä puhutaan sirutuksesta. Molemmissa ilmoituksissa puhuttiin kissojen rokottamisesta, toisessa tosin vain ensimmäisen rokotuksen annosta, jolloin tehosterokotus ja rokotesuojan varmistaminen jää uuden kodin vastuulle. Molemmat näistä pentueista kuuluvat toisen hintaluokan yläpäähän, johon kuuluu niiden lisäksi myös kosolti rokottamattomia ja mahdollisesti myös puutteellisesti madotettuja pentueita.

Kolmanteen hintaluokkaan kuuluvatkin sitten sekarotuiset
(joissa mainitaan olevan jotain tiettyä rotua) ja rekisteröimättömät rotukissat, joita myydään mitä lennokkaimmin sanankääntein. Jossain tapauksessa emän rekisteröinti on epäonnistunut, toisessa taas molemmat vanhemmat ovat rekisteröityjä, mutta pennut eivät jostain syystä rekisterissä. Hintahan toki pompsahtaa heti monella satasella ylöspäin, kun jotain rotua tulee mukaan. Ainoastaan yksi "melkein norjalainen" kuului toiseen hintaluokkaan, joskin sen yläpäähän.



Ristiriitaisia tunteita


Myynti-ilmoitusten perusteella tekemäni havainnot herättävät minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta olen erittäin hyvilläni siitä, että 12-viikon luovutusikä on ainakin netin myyntipalstojen perusteella alkanut vakiinnuttaa asemaansa, myös maatiaispentujen osalta. On myös hyvä, ettei kissanpentuja tunnuta jaeltavan kaikille satunnaisille ohikulkijoille sen enempää kyselemättä, vaan monelle pennuttajalle tuntuu olevan tärkeää löytää kaikille pennuille parhaat mahdolliset kodit. Toisaalta olen hämilläni siitä, että kissanpentujen myyntihinnassa voi olla suuriakin eroja, vaikka niiden pentuaikana saamansa hoitotoimenpiteet eivät merkittävästi eroaisikaan toisistaan. Mitään yhtenäistä kriteeristöä maatiaiskissanpennun hinnoittelulle ei siis ole, vaan myynti-ilmoitusten perusteella voi saada samalla tavalla hoidetun pennun niin kahdella kympillä, kuin satasellakin.

Rokotukset, tunnistusmerkinnät ja eläinlääkärin tarkastukset ovat myytävillä maataispennuilla harmittavan harvinaisia ja niiden toivoisin ehdottomasti yleistyvän.
Eikä minua henkilökohtaisesti haittaisi lainkaan, mikäli maatiaispentujen hintataso nousisi ja samalla ehkä myös yhtenäistyisi rokotus- ja tunnistusmerkintäkäytänteiden yleistyessä ja aiheuttaessa pennuttajille lisäkuluja.

Yksi selkeimmistä ja ennakkokäsitystäni vahvistavista huomioista oli sekarotuisten ja rekisteröimättömien rotupentujen ja maatiaispentujen välinen hintaero. Myynti-ilmoitusten perusteella ei nimittäin jäänyt siihen käsitykseen, että hintaero selittyisi kissan pentuajan hoidolla ja sen tasolla verrattuna maatiaispentueiden vastaavaan. Onkin siis tämän perusteella ikävä tosiasia, että kissanpennun hinta voidaan vähintään tuplata, jopa triplata tai nelinkertaistaa rotukissastatuksen nojalla. Rotukissaimagolla ratsastaminen on siis totisinta totta ja maatiaiskissojen kannalta erittäin valitettavaa.

Mitä tulee aikuisiin kodinvaihtajakissoihin, niin etenkin eräällä lemmikkieläinten ostoon ja myyntiin erikoistuneen palstan uusia koteja etsivät aikuiset kissat olivat lähes poikkeuksetta maatiaisia. Rekisteröityjä rotukissoja ei ollut kodinetsijöissä käytännössä lainkaan ja sekarotuisetkin olivat yhden käden sormilla laskettavissa.

Yksi syy, miksi toivoisin maatiaiskissanpennuille yhtenäisempää hinnoittelupolitiikkaa onkin maatiaiskissojen yliedustus aikuisten kodinvaihtajakissojen keskuudessa. En voi olla miettimättä halvan myyntihinnan (tai jopa ilmaiseksi antamisen) ja kodinvaihdon välistä yhteyttä, sillä jos näillä asioilla ei olisi mitään tekemistä keskenään, niin miksi kotia etsivät lähinnä nuoret tai vähän vanhemmat aikuiset maatiaiset? 

Toivoisin myös rokotusten ja sirutuksen vakiinnuttavan asemaansa myytävien maatiaispentueiden osalta, jolloin maatiaispennun myyntihinta nousisi automaattisesti sille tasolle, mille se mielestäni kuuluisikin. Myynti-ilmoitusten perusteella on havaittavissa selkeää nousevaa trendiä maatiaispentujen hyvinvoinnin ja siihen panostamisen suhteen, vaikka matkaa erinomaiseen kymmenen pisteen ja papukaijamerkin suoritukseen onkin. 

Olen kuitenkin tällä hetkellä varovaisen optimistinen: mikäli kiinnostus maatiaispentujen hyvinvointia kohtaan kasvaa edelleen, voinemme kohta lukea enenevissä määrin rokotettujen, madotettujen ja tunnistusmerkittyjen kissanpentujen myynti-ilmoituksia.

EDIT: Huomasinpa jälkeenpäin tsekata tuon toisen myös eläinten myyntikanavana toimivan osto-ja myyntisivuston säännöt, jotka kieltävät alle 12-viikkoisina luovutettavien kissanpentujen myynti-ilmoitusten julkaisemisen sivustollaan. Tämä selittäneekin osaltaan sen, miksi alaikäisiä pentueita ei siellä ole myynnissä.

On kerrassaan loistavaa, että yksi Suomen suurimmista osto-ja myyntisivustoista on tehnyt tällaisen linjavedon, sillä se vaikuttanee osaltaan yleiseen asenneilmapiiriin, pinttyneisiin toimintatapoihin ja niiden muuttumiseen kohti parempaa. Mitä suurempi joukko osto- ja myyntisivustoja tekee tällaisia linjauksia, sitä selkeämpää signaalia se antaa sekä pentujen myyjille, että ostajille. :)

Jottei tilanne vaikuttaisi turhan ruusuiselta, on todettava, että Facebookista löytyy ryhmä, jossa alaikäisinä luovutettujen pentujen myyminen on sallittua ja siihen jopa kannustetaan ylläpidon toimesta. Ylläpito perustelee linjaustaan väittämällä, ettei 12-viikon luovutusiästä olisi olemassa minkäänlaista tieteellistä tutkimustietoa. Seuraavaksi aionkin ottaa asiakseni etsiä aiheeseen liittyvää tutkimustietoa, sillä ei sitä 12-viikon luovutusikää kyllä ole hatustakaan tempaistu.

Aika näyttää, osoittautuuko varovainen optimismini katteettomaksi vai ei. Mielestäni antaa kuitenkin selkeää signaalia, että lukuisista eri myyntikanavista vain yksi vaikuttaa sallivan alaikäisinä luovutettavien pentujen myynnin. Sekin on toki yksi liikaa, mutta 12-viikon luovutusiän puolesta liputtavien myyntikanavien määrä kertonee kuitenkin toivottavasti asenneilmapiirin muutoksesta parempaan. Hitaasti, mutta toivon mukaan varmasti.